Istut syliini sohvalle ja kysyt: mistä keskusteltaisiin.
Tiesin, että päivittäinen pakollinen sanakiintiösi ei ollut vielä täyttynyt joten nyt pitäisi keksiä meille puheenaihe.
Se oli vaikeaa, sillä vaikka sinulla oli kiintiösi, niin olit ulkoistanut aiheen minulle ja ellen sitä keksisi, sinä tuhlaisit sanakiintiösi huulet mutrulla mököttämiseen ja kuulusteluun aiheesta miksi me emme puhu.
Kysyin sinulta siis: mistä tahtoisit keskustella?
"Emmä tiiä, sano sä" ja katsoit minua odottavasti ja hymyillen.
kysyin: Ollaanko hiljaa? mutta sinä pudistit päätäsi sanomatta sanaakaan ja katsoit minua vaativasti.
Niinpä aloitin kirjoittamaan tarinaa, johon sinun oli osallistuttava.
Olipa kerran _ _ metsän keskellä _ _ _.
Tuo _ _ oli kuitenkin _ _.
Eräänä päivä kun _ _ katsoi _ _ hän näki siellä _ _.
_ oli _ ja näytti jotenkin _.
_ miettisi jonkin aikaa ja päätti _ _ _ _.
Tullessaan _ _ hän _ _ ja _ _ mutta _ _ _.
" _ _ _ _ _ _ " sanoen lähti _ _.
Mitä opimme tästä?
Sen, että _ _ _ _ _ _ _.
Ja niin tuli hetkeksi hiljainen hetki kun sinä pähkäilit ja miettisit kuumeisesti mitä tahtoisit kertoa.
:/
Tiesin, että päivittäinen pakollinen sanakiintiösi ei ollut vielä täyttynyt joten nyt pitäisi keksiä meille puheenaihe.
Se oli vaikeaa, sillä vaikka sinulla oli kiintiösi, niin olit ulkoistanut aiheen minulle ja ellen sitä keksisi, sinä tuhlaisit sanakiintiösi huulet mutrulla mököttämiseen ja kuulusteluun aiheesta miksi me emme puhu.
Kysyin sinulta siis: mistä tahtoisit keskustella?
"Emmä tiiä, sano sä" ja katsoit minua odottavasti ja hymyillen.
kysyin: Ollaanko hiljaa? mutta sinä pudistit päätäsi sanomatta sanaakaan ja katsoit minua vaativasti.
Niinpä aloitin kirjoittamaan tarinaa, johon sinun oli osallistuttava.
Olipa kerran _ _ metsän keskellä _ _ _.
Tuo _ _ oli kuitenkin _ _.
Eräänä päivä kun _ _ katsoi _ _ hän näki siellä _ _.
_ oli _ ja näytti jotenkin _.
_ miettisi jonkin aikaa ja päätti _ _ _ _.
Tullessaan _ _ hän _ _ ja _ _ mutta _ _ _.
" _ _ _ _ _ _ " sanoen lähti _ _.
Mitä opimme tästä?
Sen, että _ _ _ _ _ _ _.
Ja niin tuli hetkeksi hiljainen hetki kun sinä pähkäilit ja miettisit kuumeisesti mitä tahtoisit kertoa.
:/
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tilanne oli haastava ja vaikeampi kuin ristikko, sillä vihjeitä ei ollut, vain johdatusta jota sinun tuli seurata.
Normaalisti osasit sen jo luonnostasi, mutta kun jouduit miettimään, niin siitä tuli vaikeaa, lähes mahdotonta.
:/
Tai nainen jolle kirjoitit tuon kryptisen ansan ei ole vastaamassa sinulle palstalla.
Nainen sivusta
Pitkän hiljaisen tauon keskellä sinun mumistessasi ja hymistessäsi kysyin: miten menee.
"tää on vaikee".
Kysyin: Pitäisikö antaa olla? mutta sinä olit luonnostasi periksiantamaton etkä tahtonut antaa periksi vaan vastasi "oota nyt hetki vielä".
Ja niin me olimme hijaa ja odotimme.
:/
Hmm......äh.......höh....... eikä.......hmmm....
Pieniä ääniä kuului vain kun taistelit ja sitä oli kiva seurata.
Olit huulet murtulla ja katsoit minua hieman vihaisen ja hymyilevän rajamailla olevalla ilmeella ja näytit suloiselta.
Annoin pusun poskellesi ja se sai sinut hymyilemään ja sait uutta voimaa taisteluusi.
:/
Olin paikalla, kerhohuoneella kun kertasit tuota tarinaa, korostaen miten tunsit älyllistä ylivertaisuutta naistasi kohtaan, muistan miten päästin suustani äänettömän fck sanan, en ollut sillä tuulella että olisin kaivannut kerhohuoneen hämyyn yhtään enempää sovinismia, vai liioittelinko tuntemukseni, menikö liian pitkälle ja halusin nähdä tilanteen sellaisena, mihin en itse suostuisi, mutta toisten parisuhdedynamiikka luo toisiaan täydentäviä liittymiä.
Mietin, toiset kaipaa syleilysuhteita tietyssä vaiheessa elämäänsä, sitä kietoutumista toistensa hellyyteen, kiusottelulla leikittelyä, sitä mikä saa tuntemaan hyvältä, mikä minä olin tuomitsemaan, ja vedin lasin tyhjäksi pohjan kautta. Hävisin sateiseen katuun, katsomatta enää taakseni.
Kuuntelin myöhemmin facebookin reelsistä miten uskovainen nainen piti saarnaa ja totesi, että naisen osa on kannatella miestä, koska vain mies on tarkoitettu kannattelemaan sateenvarjoa, ja siten nainen huolehtii että mies kokee itsensä tärkeäksi tehtävässään, koska naisesta ei ole kannattelemaan sateenvarjoa, häntä ei ole tehty sitä varten, ja tuo tapaus tuli siitä elävästi mieleen. Kertasi naisen tehtävää joka uskovaisena on antaa tukensa sille vähäisellekin miehen yritykselle olla sateenvarjoa kantava osapuoli, sai sen kuulostamaan kaikessa intensiivisessä kiihkossaan oikealta.
Ellei siinä olisi sitä sävyä, naisen tulee pienentää itseään jotta mies kokee olevansa suurta.
Ajattelin sitä luontevaa dynamiikkaa missä molemmat kannattelevat toisiaan ja sitä tosiasiaa että monet naiset on luotu kannattelemaan asioita ja niin on aina ollut, monet väistyneet valokeilasta kun on haluttu korostaa että lopulta miehen täytyy seistä korkeammalla.
Helpolla en ajatellut ketään päästää, tuumin, en tullut leikkimään, tulin tekemään.
Tais olla huono päivä.
:/
Olet satakuntalainen tai esität sellaista onnistuneesti. 😂
😂
🤣
Et ole minun kaivattu koska tiefän hänellä olleen muuta hommaa.
Lopulta aloit pyytämään pieniä vihjeitä ja vinkkejä, joita en sinulle kuitenkaan antanut.
Tästä hieman tuohtuneena käännyit sylissäni kasvotusten istumaan hajareisin ja aloit ärsyttävästi tökkimään.
Tök, vinkki tänne.......tök, heti nyt....
Olin kuitenkin se "ylivertainen" tässäkin leikissä, eikä tarvinnut kuin ottaa sinua kyljistä hieman kiinni ja kutittaa, niin kiljahdit nauraen ja yritit otettani iroittaa.
Tuo kutittaminen sai sinut nauramaan ja anomaan "lopeta........pliiss pliis, okei en töki enää........".
Siitä sinut oli helppo kääntää selällesi ja "alistaa" siihen paikkaan.
Mmmmmmhhh siitä sinä tykkäsit ja saman tien kiedoit kätesi ympärilleni ja hukutit suudelmiin.
Olit ihana ja leikkisä, et sinä yliajatellut asioita, vaan olit se lapsenkaltainen ja pidit hauskaa ja asiat yksinkertaisina.
Ei meille tullut riitoja, vaan pientä kinaa silloin tällöin joka sekin oli meidän leikkiämme.
Ylivertaisuudet ja alivertaisuudet eivät edes tulleet meidän ajatuksiimme, vaan me olimme aikuisia, mutta lapsenkaltaisia ja osasimme edelleen leikkiä.
Auta armias, jos olisit saanut akateemisen koulutuksen, olisit todennäköisesti itse se alivertaisena itseäsi ylivertaisena itseäsi pitävä painajainen ja elämä kanssasi olisi yhtä helvettiä.
Ei olisi yhtäkään asiaa, jota et yliajattelisi ja etsisi siitä jotain negatiivista.
Olisit se, jonka valo olisikin pimeyttä ja koska silmäsi ei olisi terve, niin olisi koko ruumiisi pimeä.
:/
Sinulla rakkaani oli aina hauskaa ja hyvä olla silloinkin kun toiset suuttuivat ja kiukustuivat kun pilailin sinun tai heidän kanssaan.
Meidän salaiset hauskamme olivat mitä mainioimpia piloja ja hauskoja leikkejä.
Clubillakin ollessamme saimme piristettyä tunnelmaamme muiden kustannuksella ..... no enpä paljasta hauskaa pilaa.
Meillä oli hauskaa, kun muut pitivät meitä lähes "hulluina" kun me hekottilimme ja toiset katsoivat yrmeällä ilmeellä tajuamatta tilannetta ja tietämättömänä tuumasivat vain "ookei".
:/
Kun aikuiset hylkäävät maailman tavat ja katsomukset, heillä on paljon helpompaa.
Lapsenkaltaiset voivat edelleen leikkiä kuin lapset ja nauttia siitä.
Kun lapsi leikkii, hän voi "painia" isoveljensä kanssa taikka vanhempansa kanssa.
Kyllä hän tietää että isoveli tai vanhempi on "ylivertainen" ja paini päättyy totaaliseen lukkoon ja häviöön, mutta se on hauskaa eikä hän ylivertaisuuksia ajattele.
Kun lapsi myöhemmin kasvaa maailman tavoille, hän ei enää osaa pitää hauskaa.
Kaikesta mitä lapsenkaltainen voisi tehdä ja leikkiä, siitä tulee hänelle ongelma.
Siitä iloisesta leikkivästä lapsesta, joka nauttii elämästä ja leikkimisestä kasvaa murjoittava ja se ikävä kaikesta valittava aikuinen.
Sellaisia lapsetkin kaihtavat.
Naapurin täti tuli taas huutamaan, se tuli taas valittamaan että mekasteltiin, se tuli taas ulos istumaan hiekkalaatikon viereen ja käski olla hiljaa että saa rauhassa istua.
:/