En tiedä mikä minua nykyään vaivaa. Ruoka ei maita, mikään ei kiinnosta ja jo pelkkä ajattelu on vaikeata. Kerran tai pari päivässä tulee mieleen "Voisipa lakata hetkeksi aikaa olemasta."
Jotenkin tuntuu että mieli on ihan tukossa. Sain juuri keväällä ammattitutkinoni valmiiksi ja minua patistettiin töihin. Äitini taas patistaa minua hankimaan tyttöystävän. Isäni haluaisi minun tulevan hänen luokse ruotsiin töihin. Veljeni jota en ole koskaan nähnyt haluaa tavata minut 18 vuoden jälkeen. Kaverit pyytävät ryyppäämään.
Jotenkin on vain helppo olla kun laittaa hyvää musiikkia missä ei lauleta soimaan kovalle ja karata hetkeksi todellisuudesta. En kerta kaikkiaan kestä elämääni. Haluaisin että kaikki antaisivat minun olla. Monet väittävät että olen vain ujo ja minulla ei ole ihmissuhde kokemusta ollenkaan. Kyse ei ole siitä vaan en kerta kaikkiaan halua olla tekemisissä ihmisten kanssa. Jo ihmisten puhe saa pääni särkemään.
Tulevaisuuteni ei tällä hetkellä näytä hyvältä. Saisin potkut töistä kun työ ei kiinnosta, mutta ilman rahaa ei tule toimeen. Ihmissuhteet eivät kiinosta, mutta en voi erakoksikaan alata. Inhoan perhettäni, kavereitani, kaikkia jotka ylipäätänsä ovat tekemisissä kanssani. Haluaisin kadota tyhjyyteen. Kaikki vaan tuntuu ain niin helvetin monimutkaiselta, jopa niin yksinkertaiselta kuten oven avaaminen. Esim jos edessäni on ovi joka on kiinni en mene siitä vaan ovesta joka on 10 metrin päässä mutta on auki.
Nukkuminenkin on muuttunut todella turhauttavaksi, en ole nähnyt unia moneen vuoteen enään. Viimeksi ala-asteella. Kyllähän tietysti ihmiset näkevät aina unia, mutta minä en ainakaan muista näkeväni ainotakaan sitten 5 luokan.
Jotenkin tuntuu että mieli on ihan tukossa. Sain juuri keväällä ammattitutkinoni valmiiksi ja minua patistettiin töihin. Äitini taas patistaa minua hankimaan tyttöystävän. Isäni haluaisi minun tulevan hänen luokse ruotsiin töihin. Veljeni jota en ole koskaan nähnyt haluaa tavata minut 18 vuoden jälkeen. Kaverit pyytävät ryyppäämään.
Jotenkin on vain helppo olla kun laittaa hyvää musiikkia missä ei lauleta soimaan kovalle ja karata hetkeksi todellisuudesta. En kerta kaikkiaan kestä elämääni. Haluaisin että kaikki antaisivat minun olla. Monet väittävät että olen vain ujo ja minulla ei ole ihmissuhde kokemusta ollenkaan. Kyse ei ole siitä vaan en kerta kaikkiaan halua olla tekemisissä ihmisten kanssa. Jo ihmisten puhe saa pääni särkemään.
Tulevaisuuteni ei tällä hetkellä näytä hyvältä. Saisin potkut töistä kun työ ei kiinnosta, mutta ilman rahaa ei tule toimeen. Ihmissuhteet eivät kiinosta, mutta en voi erakoksikaan alata. Inhoan perhettäni, kavereitani, kaikkia jotka ylipäätänsä ovat tekemisissä kanssani. Haluaisin kadota tyhjyyteen. Kaikki vaan tuntuu ain niin helvetin monimutkaiselta, jopa niin yksinkertaiselta kuten oven avaaminen. Esim jos edessäni on ovi joka on kiinni en mene siitä vaan ovesta joka on 10 metrin päässä mutta on auki.
Nukkuminenkin on muuttunut todella turhauttavaksi, en ole nähnyt unia moneen vuoteen enään. Viimeksi ala-asteella. Kyllähän tietysti ihmiset näkevät aina unia, mutta minä en ainakaan muista näkeväni ainotakaan sitten 5 luokan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Puhut jolleki kallonkutistajalle niin saat jotain pillereitä ja taas elämä luistaa..
Tiedän miltä susta tuntuu. Yks vinkki: ajattele luovasti. Siinä sulle ajattelemisen aihetta!
Oot vaan terapian tarpeessa, eli siis kannattaa koittaa hankkia ammatti auttajan apua.
Teini angst!! et oo ainoo joka tuntee samoin..et ole yksin.
Ilmeisesti sulla on kaiken opiskelun jälkeen tullut vain uupumus. Ota rauhallisesti, sinulla on oma elämä, voisit koittaa katsoa täältä: www.rikurinne sekä www.radiodei.fi Todella rauhallinen kaunis musiikki nytkin kuuluu radiosta, tällä kertaa Ylenykköseltä(urkumusiikkia, äsken tuli Vesimusiikki-nimistä musiikkia). Voisit kirjastosta käydä etsimässä itsellesi lisää sellaista musiikkia, joka on sinulle sopivaa. Ehdit varmasti sitä työtäkin tehdä, mutta ensin sulle pitäisi antaa rauhallinen aika miettiä seuraavaa elämänvaihetta. Tossa ensimmäisessä web-sivussa on sähköposti, voisit kysyä lisää sieltä, heillä on kokemusta nuorista. Muista, olet kallisarvoinen Jumalalle, Hän on sinun kanssasi. Sano Jeesukselle: tässä olen, auta minua ja näet, että pikkuhiljaa rupeaa tilanteesi korjaantumaan. Voi hyvin, elämäsi on tärkeä ja paremmassa kädessä jatkossa, Hänen kädessään.
Jumalalaan ja Jeesukseen uskominen on minulle eritäin vaikeata. En usko mihinkään mihin muut uskovat. En välitä siitä mihin muut uskovat. Se on heidän ongelmansa tai pelastuksensa.
Ainoa mitä tiedän on että elämäni valuu tyhjyyteen kuin hiekka sormien välistä maahan.
Ehkä Realistin ja pessimistin luonteet ovat todella huono yhdistelmä samassa ihmisessä. En etsi paikkaani maailmasta, vaikka en sitä paikaani. En etsi ihmissuhteita, vaikka niitä ei pidä aliarvioida. En etsi mitään, mikä saisi minut jatkamaan.
Itsemurhaa en ajattele, koska olen sanonut että lähden maailmasta vasta kun on aikani. Tapahtuu se sitten onnettomuudessa, luonnollisesti tai jonkun aiheuttamana.
Se mitä kuoleman jälkeen tapahtuu on sen ajan murhe, ei nykyisen. Koskaan ei pidä miettiä tulevaisuutta nykyisen kustannuksella. Historian ja menneisyyden kaivelu on turhaa ja monelle jopa tuskallista ja suruista.
Ja tiedoksi teille jotka sanovat tätä teini-viha vaiheeksi. Tämä ei ole sitä. Koska tunnistan hyvin mikä on aitoa vihaa ja mikä pelkkää huomion ja pakotien saamista.
Jospa menisit ammattiauttajalle ja lopettaisit tuon säälittävän valittamisen.
Samanlaista, joo-o, aivan samanlaista vinkumista on suomi24 jo pullollaan.
Tais pojalle tulla teini-ikä muutaman vuoden jälkijunassa, ainakin henkisesti, vai?
Mulla on ollu tuollanen samanlainen halu vain lakata olemasta jo ties kuinka monta kuukautta, eikä se lakkaa!
Tuntuu kuin ihmiset ois koko ajan vaatimassa, eikä anna mulle ollenkaan tilaa vaan pitävät mua itsestään selvyytenä.
Jotenkin ei vaan jaksa enää olla. Ahdistaa ja puristaa tekis mieli vaan lähtee menemään. Joskus on aamulla sellanen olo, miks mun pitää herätä, miks en voi kadota lopullisesti.
En vain jaksa.
On mulla kavereita ja oma jätkäkin mut ei ne ymmärrä! Jotkut on myötätuntoisia, mut se vaan pahentaa oloa!
Sanoit ettet näe unia, minä sentää näen, mutta en koskaan löydä niissä ratkaisua, mutta on öitä jolloin näen pelkkää mustaa.
Oon kyl vasta 15 vuotta ja ysille menossa, mut silti olen tälläinen kuin olen. En oo masentunu ulkonäköni takia, koska se on ihan hyvä, mutta oon niin kyllästyny niihin "tolla on hyvä perse" keskusteluihin, se on jotain niin kuvottavaa!
Toivottavasti löydät elämän halusi uudestaan, mutta sitä odotellessa:
Voimia sulle!
Ajattele.
Voit myös olla ajattelematta, kyllä psykiatrilta saa sellaset mömmöt ettei pää toimi enää loppuelämänä.....
oot aika pahasti masentunu!! mee lääkärin puheille! ne auttaa sua!!
ihanaa kesää sulle!! :)
No totta helvetissä se on
Asut siis vielä kotona ? Tai ainakin kotipaikkakunnallasi? Ootko aatellu et paikkakunnanvaihdos tai muutto kotoa vois vaikka virkistää? Pääsis irtautumaan kaikesta paskasta ja alottaa tavallaan alusta..
En oikeen tiiä noista psykiatreista ja psykologeista. Onhan se hyvä jos voi purkautua jollekin ja saada sitte ohjausta. Mut ei ne lääkkeet kuulemma muuta ku kohota mielialaa tilapäisesti. Kaikkeehan kannattaa kokeilla.
Kaveri oli aika pahasti masentunu jokunen vuosi sitte. Se meinas vetää mutkin pohjalle. Se sai jotai onnellisuuspillereitä, selvis joten kuten. Sitte se muutti ja meni armeijaan. Ne teki sille ihan hyvää, sen huomas. Luulin jo et se oli lopullisesti yli kaiken maailman ahdistuksesta ja turhautumisesta, mut pari viikkoa sitte se alko taas saada entisenlaisia masennusoireita.
En tiiä onko sulla masennusta. Nykyään on vaan niin hienoo pistää kaikki masennuksen piikkiin. On kuitenkin olemassa myös ahdistusta ja ahdistumista, tuskastumista, turhautumista, tulevaisuuden pelkoa, jännitystä ja ties mitä tunnetiloja ja -latauksia jotka vaikuttaa ihmisissä eri tavoilla. Tietty sulla on myös aika erikoinen elämäntilanne tällä hetkellä, tietynlainen tienhaara jossa pitäisi tehdä kauheasti päätöksiä. Ei ihme jos oot hämmentyny.
Hei!
Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään etten ole ainut tässä maailmassa, jolla on murheita ja joka ajattelee. Olen 16, ja lapsuuden "maailma käsitykset" ovat pikkuhiljaa muuttumassa.
Mutta Sinusta.
Ammattitutknto valmiiksi, onnittelut siitä! ruootsiin töihin, mene jos haluat, mutta hei, ei kukaan voi pakottaa. Se on vaihtoehto. veli, jota et ole pitkään aikaan tavannut haluaa nähdä sinut, sehän on positiivinen asia. Eikä taaskaan kukaan pakota sinua. Kaverit pyytävät ryyppämään, sinulla on kavereita, älä mene ryyppäämään jos ei haluta.
Mulla on joskus sama tunne, etten kestä elämääni, välillä taas tuntuu että olen jumittunut siihen. Ihmissuhteet ovat tod. tärkeitä, yhteenkuulumisen tunne ja se, että joku ymmärtää sinua ja välittää sinusta, auttaa jaksamaan elämässä eteenpäin. Eikä siihen tarvita aina puhetta.
Ja nukkumisesta, tärkeintä että nukut ja olet virkeä aamuisin, usko minua kun sanon että näet joka yö unia.
Mari
vaan käteen ja elämä jatkuu
Ei kannata koittaakaan, ihan vaan omalta kannalta on parasta, ettei koskaan rupee viiltelemään. Koska: a) se on todella tyhmää b) jos oikeen viillät oikeesta paikasta, niin kohta oot sairaalassa... c) sitten kun jäät kiinni, niin on tosi kivaa... Ja ne jäljethän pysyy kauan.
Viiltelyä ei tueta, ei todellakaan!
että sinulla on vakava masennus. itselläni oli sellainen noin vuosi sitten, ja olo oli juuri tuollainen kuin kuvaat. en tiedä, mikä sai minut pikku hiljaa paranemaan siitä. mutta se oli varmaan jokin sellainen, joka sai minut keskittymään muuhun kuin itseeni. eli jouduin/pääsin vahtimaan lapsia, ne olivat meillä kesämökillä pari viikkoa, ei sukulaisia vaan ihan muita.
en tiedä mikä sinulla voisi olla vastaava juttu. toivottavasti kuitenkin sellainen löytyy.
Jos haluat päästä vähän tutuista kuvioista,niin jos voimia ja kiinostusta riittää,rohkeasti ulkomaille harjottelemaan tms.Itselläni on ollut tuollaisia aikoinaan,ja tää neuvo nyt ei ehkä parhain kaikista,mutta ei varmaan huonoikaan..elämä on mahdollisuuksia ja muutoksia täynnä-tartu niihin
Vaikutat melko turhautuneelta kaikkeen. Mikään ei niin sanotusti maistu. Voi olla aika vaikea löytää silloin elämäniloa edes pienistä asioista.. Toivottavasti kuitenkin keksisit jonkin sellaisen asian..!
Ja ettei se erakoituminen nyt ihan täysin tapahtuisi, koita pitää ystävyyssuhteita yllä vaikkapa näin sähköisesti.. Edes vähän. Hyvä että löydät sitä joitain tarvitsemaasi lohtua musiikista. Mutta mikäköhän saa sut tuntemaan kaikki muut ihmiset vihollisina?