Miksi aina käy näin??? Tapaan mukavan miehen ja alussa hän on todella epävarma itsestään ja tosi ihastunut muhun jne.jne., ja minä taas ihan hyvillä fiiliksillä ilman suurempia pelkoja tmv.... Mutta kun on hetken aikaa kulunut ja opimme tuntemaan toisiamme paremmin, osat ns. "vaihtuvat"... Minusta tulee epävarma, pelokas yms. ("jättääköhän se mut kohta, saankohan taas kerran pettyä?? jne.") ja miehestä tulee jollain lailla kai "varma" minun suhteeni...
...Tuntuu, että kaikki jollain lailla muuttuu, kääntyy päälaelleen tai jotain...
Miksi ihmeessä näin?? Olen tosi avoin ja näytän tunteeni ja puhun niistä. Pelotanko miehet epävarmuudellani, peloillani (jotka ehkä ovat turhia?) pois luotani??? Tuntuu, että suhde kaatuu aina siihen...
Mietinkö liikaa, pelkäänkö liikaa...???
Liian usein olen saanut pettyä suhteissa...
En vaadi miestä "täysin itselleni", siis annan hänen pitää oman elämänsä ja minä pidän omani jne. vaikka tiiviisti olisimmekin yhdessä...
Mikä mättää? Miten pääsisin epävarmuudestani ja peloistani? Olenkohan liian herkkä.....??
Mitä voin tehdä? Mitä teen väärin???
...Tuntuu, että kaikki jollain lailla muuttuu, kääntyy päälaelleen tai jotain...
Miksi ihmeessä näin?? Olen tosi avoin ja näytän tunteeni ja puhun niistä. Pelotanko miehet epävarmuudellani, peloillani (jotka ehkä ovat turhia?) pois luotani??? Tuntuu, että suhde kaatuu aina siihen...
Mietinkö liikaa, pelkäänkö liikaa...???
Liian usein olen saanut pettyä suhteissa...
En vaadi miestä "täysin itselleni", siis annan hänen pitää oman elämänsä ja minä pidän omani jne. vaikka tiiviisti olisimmekin yhdessä...
Mikä mättää? Miten pääsisin epävarmuudestani ja peloistani? Olenkohan liian herkkä.....??
Mitä voin tehdä? Mitä teen väärin???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sen on vaan annettava mennä omalla painollaan, muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kaikilla on samat aatokset aina suhteen alkuvaiheessa. Eiköhän se apävarmuus ole nimenomaan suurimmillaan aina silloin kun alkaa tuntua siltä että tästä tulee oikeasti jotain.
Rakastumisen vaikein vaihe, mielestäni.
Se on vaan uskottava ja katsottava mitä siitä tulee.
Nimim. Vatvoja, muttei enää, kun onnellisesti yhdessä.
eli siinä se tulikin. kannattaa aina puhua, jos alkaa noita tuntoja tulla. jos toinen ymmärtää sen ja kestää, niin silloin voi ainakin tuumata tähän voisi oikeasti luottaa. oletko sä muuten puhunut noista tunnoistas ylipäätään kenenkään kanssa? esim. hyvien ystävien tmv. (siis noista epävarmuuden jutuista) esim. jos sulla on tuttavapiireissä pareja jotka yhdessä, miten niillä oli ollut alussa jne.
näin jossain sarjiksen jossa pariutumista verrattiin siihen että osapuolten täytyi tehdä benjihyppy itsepunotuilla kuminauhoilla. pitää ehkä paikkansa, parisuhteen aloitus on varmaan alussa aina sitä. mutta jos ei uskalla niin eihän sitä koskaan mitään saa. itse katson mielummin mitä on mahdollisuus tulla, jos tuntuu että toimeen voisi tulla.