Elokuun alussa voimaan tullut kännykkäkielto kouluissa näkyy jo nyt myös lääkäreiden työpöydällä.
Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori, ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala kertoo, että nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon on alkanut tulla vanhempien yhteydenottoja, joissa toivotaan lääkärinlausuntoa sen tueksi, että lapsi saisi käyttää kännykkää koulupäivän aikana.
Perusteluna on ollut muun muassa se, että nuori tarvitsee välttämättä yhteyden vanhempaansa ahdistuksen hallitsemiseksi.
Kaltialan mukaan kännykkä ei ole ratkaisu ahdistuksen hoitoon.
– Mikään mielenterveydenhäiriö ei edellytä nuoruusikäiseltä eristäytymistä kännykkäkuplaan nuoren ja vanhemman välille. Nuoruusiän kehitys tarvitsee liittymistä ikätovereihin ja ikätasoisiin tehtäviin. Ajatus siitä, että koulunkäyntiä tuettaisiin olemalla jatkuvassa kännykkäyhteydessä vanhempiin, on erheellinen ajatus.
Jatkuva tarve roikkua vanhemmassa ei ole hyväksi
Irrottautuminen lapsenomaisesta riippuvuussuhteesta vanhempiin kuuluu Kaltialan mukaan nuoruusiän keskeisiin kehitystehtäviin.
Nuori tulee omaksi itsekseen ja käyttää omia voimiaan, elämänpiiri laajenee ja kiinnostus suuntautuu ikätovereihin. Nuori suuntaa aikuisen roolimallin tarvetta myös perheen ulkopuolisiin aikuisiin ja tärkeisiin esikuviin.
– Itsenäistyminen ei tarkoita sitä, etteikö nuori tarvitsisi enää vanhempiaan. Kehitys ei kuitenkaan etene terveesti, jos nuorella on jatkuva tarve roikkua vanhemmassaan kännykän kautta. Lääkäreille tulevat lausuntotoiveet kertovat jo itsessään, että kännykkäkiellolle olisi ollut oikea aika jo vuosia sitten.
Kyse enemmän kännykän poissaolon pelosta?
Jos nuorta ahistaa, on koulussa Kaltialan mukaan hyvä sopia vaihtoehdot, kenen puoleen voi kääntyä ja mitä voi tehdä.
– Enemmän kyse on varmastikin ahdistavan tilanteen ja kännykän poissaolon pelosta. Nuoren kanssa pitää siis opetella erilaisia malleja ahdistustilanteen hallintaan.
– Ahdistuskuplasta pitää vain tulla pois, siihen ei tarvitse hiljalleen vieroittaa. Eli kännykkä pois ja muut tukitoimet käyttöön.
Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori, ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala kertoo, että nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon on alkanut tulla vanhempien yhteydenottoja, joissa toivotaan lääkärinlausuntoa sen tueksi, että lapsi saisi käyttää kännykkää koulupäivän aikana.
Perusteluna on ollut muun muassa se, että nuori tarvitsee välttämättä yhteyden vanhempaansa ahdistuksen hallitsemiseksi.
Kaltialan mukaan kännykkä ei ole ratkaisu ahdistuksen hoitoon.
– Mikään mielenterveydenhäiriö ei edellytä nuoruusikäiseltä eristäytymistä kännykkäkuplaan nuoren ja vanhemman välille. Nuoruusiän kehitys tarvitsee liittymistä ikätovereihin ja ikätasoisiin tehtäviin. Ajatus siitä, että koulunkäyntiä tuettaisiin olemalla jatkuvassa kännykkäyhteydessä vanhempiin, on erheellinen ajatus.
Jatkuva tarve roikkua vanhemmassa ei ole hyväksi
Irrottautuminen lapsenomaisesta riippuvuussuhteesta vanhempiin kuuluu Kaltialan mukaan nuoruusiän keskeisiin kehitystehtäviin.
Nuori tulee omaksi itsekseen ja käyttää omia voimiaan, elämänpiiri laajenee ja kiinnostus suuntautuu ikätovereihin. Nuori suuntaa aikuisen roolimallin tarvetta myös perheen ulkopuolisiin aikuisiin ja tärkeisiin esikuviin.
– Itsenäistyminen ei tarkoita sitä, etteikö nuori tarvitsisi enää vanhempiaan. Kehitys ei kuitenkaan etene terveesti, jos nuorella on jatkuva tarve roikkua vanhemmassaan kännykän kautta. Lääkäreille tulevat lausuntotoiveet kertovat jo itsessään, että kännykkäkiellolle olisi ollut oikea aika jo vuosia sitten.
Kyse enemmän kännykän poissaolon pelosta?
Jos nuorta ahistaa, on koulussa Kaltialan mukaan hyvä sopia vaihtoehdot, kenen puoleen voi kääntyä ja mitä voi tehdä.
– Enemmän kyse on varmastikin ahdistavan tilanteen ja kännykän poissaolon pelosta. Nuoren kanssa pitää siis opetella erilaisia malleja ahdistustilanteen hallintaan.
– Ahdistuskuplasta pitää vain tulla pois, siihen ei tarvitse hiljalleen vieroittaa. Eli kännykkä pois ja muut tukitoimet käyttöön.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielenterveys on täysin romahtanut kännyköiden ja somen myötä. Some, tuo valheellinen paska, uppoaa kakaroihin ja niiden tyhmiin pikkuäippöihin tyystin. Vittu, miten tyhmiä nämä muka vanhemmatkin on.
Älkää tehkö kakaroita, jos ette osaa kasvattaa niitä elämään.
Mistäs sitä tietää, osaako kasvattaa lapsen, ennenkuin kokeilee? Näin se menee sukupolvesta toiseen. Viestisi räyhäävästä tyylistä päätellen ei sinunkaan vanhemmillasi ole mennyt aivan täydellisesti tuo kasvatus puoli.
Mitenhän nämä kännykkämammat ja -pennut olisivat selvinneet, jos pennun olisi pitänyt lähteä 11-vuotiaana tai jo nuorempana asumaan koulupaikkakunnalle tai kouluasuntolaan niin kuin silloin kun puhelimia ei ollut ja ainoa yhteydenpitoväline oli kirje tai kortti. Silloin ei tosin ollut keksitty sanoja ahdistuneisuus tai paniikkihäiriö. Jos maailma pysyy pystyssä, niin millainen se on esim. 20-30 vuoden kuluttua, kun nämä ahdistuneet, masentuneet, adhd-iset ym. mielenterveyshäiriöiset tai muuten vain laiskat ovat enemmistönä kansasta? Kuka heitä paapoo?
Kyllä, useampi nuori aikuinen hakee työkyvyttömyyseläkettä mielenterveyssyistä, ja tämä on ollut huolestuttava trendi jo yli kymmenen vuotta. Erityisesti alle 35-vuotiaiden ikäryhmässä mielenterveysperusteisten eläkehakemusten määrä on kasvanut merkittävästi. Yleisimmät syyt ovat masennus ja psykoosisairaudet.
Onkohan älypuhelimella ja somella oma osuutensa asiaan?
Kun nykyisin tutkitaan kaikkea ja ns. tutkijoita on pilvin pimein, niin yksi kiinnostava tutkimusaihe olisi se, millaisista perhetaustoista nämä ahdistuneet ja mielenterveysongelmaiset tulevat ja millainen on heidän koulutustaustansa. Jokainen voi esittää arvailuja katselemalla ympärilleen tässä maailmanajassa, jossa poliitikkojen, median ym. vaikuttajien ykkösprioriteetti on normaalin kahden heterovanhemman perheiden tuhoaminen ja kaikenlaisten perverssisuhteiden ylistäminen.