Stemmaako fyysinen ja henkinen ikäsi ?
Minkä ikäiseksi tunnet itsesi henkisesti ?
Anonyymi-ap
136931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 136
Vanhimmat
En tiedä. Tunnen itseni jossain mielessä nuoremmaksi, jossain mielessä vanhemmaksi.
Yleensä jos on hyvässä kunnossa niin sitä ei ajattele edes ikää kun kaikki asiat suju, mutta sitten on päiviä jolloin tuntee että kai minäkin alan olemaan vanha. Esim jos kiipeää keittiön emännän jatkokselle ottamaan yläkaapista jotain niin nyt on aina tunne että on pidettävä kiinni jostain jos vaikka muuten putoaa , se on vaiston varaista, siis keho sanoo ettet ole enää kiipeily iässä . Muuten on kävely vielä samanlaista kun aina on ollut , ja lastenlapsille opetan
” meidän aikuisia” tansseja , jenkkaa ja polkkaa ja valssia ja oppivat myös .
Joten on sellaisiakin päiviä joskus kun ei kerta kaikkiaan jaksa mitään muuta kun vaan olla, mutta niitä on harvemmin.
Tuo emännän jatkeelle kiipeäminen on mun kohdalla yksi sellainen asia missä vaistomaisesti ajattelematta olen aina ottanut jostain kiinni kun kiipeän. Jo nuorena tyttönä kun kattovalaisimeen piti lamppu vaihtaa niin vähintään harjanvarsi tms oli tukena kiivetessä.
Kiipeilyt on varminta tehdä seurassa, ei yksin.
Mistäpä sen seuran siihen yksinasuja ottaa just silloin kun tarviis, kyllä se harjanvarsi on ainoa tuki
Varsinainen hyvä tuki myös.
Ikäihmisen ei enää pitäisi kiipeillä lainkaan eikä ollenkaan. Yläkaapit tyhjiksi, niiin on turvallisempi olla ja eleä.
Ja jos yksin niin varaa kännykän lähietäisyydelle, saa soitettua apua.
Pitää olla vara.
Kaikki askareet on tehtävä kuten ennenkin.
Hitaus ja varovaisuus saa olla toki mukana.
Tietysti askar jää tekemättä, kun ei PYSTY!
Tehdä voi hieman kevyemmin saman.
Ja kiipeilemättä. Siihen pitäisi olla ehdoton kielto, kun fyysinen kunto ja tasapaino eivät ole enää entisellään.
Tähän asti voidaan !
Olen 76 ja kyllä tunnen itseni seitsemänkymppiseksi, kun niin monet tuttavani ovat kasi-ysikymppisiiä. Olen kyllä pirtsakka ,hallitse kaikki nykyajan digimetkut ja asiat ,juoksen ,kuntoilen .Olen siis kartalla äärimäisen pajon kaikesta ja suoerutelias .
Sama, joskus väsy, mut kuuluu ikään.
Onpa hyvä kuulla, että joku muukin juoksee. Normaalisti, kun olen terveenä, käyn lenkillä ja juoksahtelen välillä. Nyt on jalka kipeänä, tulee pitkä tauko.
Olen 73 , ja tunnen itseni nuoremmaksi. En tahdo perässä pysyä noissa vuosissa.
Tunnen itseni yli 70 vuotiaaksi. Me olemme vielä aika nokkelia osaamisessa. Pystymme oppimaan uutta ja tunnemme itsemme. Hoidamme ja arvostammekin. Muutamia ikäisiäni arvioin yli 80sten tasolle. Jättäneet uuden oppimisen. Ikäänkuin sesahtuneet odottamaan tekemättä elämälleen mitään. Luulevat ja hokevatkin että ei vanha enää opi. En tykkää lauseesta. Minkä seepra raidoilleen... kyllä voi ja kannattaa niin kauan kun sydän sykkii.
Pitääkö kaikkien elää niinkuin sinun ? Jos arvioi muut itsensä ikäiset yli
10 vuotta vanhemmaksi voi olla oma arviointikyky heikentynyt.
Eletään kiusallaki.
Tunnen itseni seitsemänkymppiseksi. Olen vanha. En kuulu enää tähän aikaan. Voimat ovat menneet. Nyt enää vaan tsillailen.
Mutta pääsi toimii, ja se on tärkeää.
Onko sekään enää niin tärkeää?
70 ei ole vanha. Jos "voimat ovat menneet", sulta on unohtunut syöminen, juominen, hyvät yöunet ja liikkuminen, mieluusti ulkona, jotta hapetut. Hyväkuntoisena on paljon mukavampi tsillailla.
Voimat menee kuule vaikka söisit norsuja...
"70 ei ole vanha"
Meeppä hautausmaalle, voi voi kuinka monta meidänkin pikkupaikkakunnan hautausmaalla on alta 70v menehtyneitä naapureita, työkavereita ja koulukavereita. niitä on useita kymmeniä, kenties lähes sata.
Niin moni ei ole päässyt edes yhtään päivää yli virallisen eläkeiän.
Entä sitten? Kuolivat suht' nuorina. Myös lapsia ja nuoria kuolee, valitettavasti, kun eivät ehtineet vielä elääkään.
Vaimoni väitti ilkeästi minun lahoavan yläpäästä nopeammin kuin alapäästä.
Tuonne 75v - 78v ikään saakka siihen lienee ollut vielä perustekin mutta tuon jälkeen on fyysinen puoli alkanut kiriä kiinni tuota yläkertaa vaikka sekin taantuu omaa vauhtiaan.
Sen tietää, että paras ikä on mennyt aikaa sitten, pelkkää jäähdyttelyä ja möllöttämistä elämä eteenpäin, vaikka en ole jäänyt sohvalle pelkästään, kävelen päivälenkkejä sekä käyn hoitamassa ruokaostokset.
Näin on. Kumpa olisi kuunnellut vanhempien neuvoja olisi elänyt paljon viisaammin. Nyt vasta tajuaa kun ei voi enää mitään korjata.
Aina voi. Milloinkaan ei ole myöhäistä aloittaa parannusta.
Jees!
Minä vain koitan olla avuksi.
Synkronissa, mutta käänteisesti etenevät ikä ja kunto!
75 vuotisena painoin 86kg ja 81 vuotisena 75kg.
Vatsaontelon kalut ovat rasvoittuneet hieman lisää koska vatsa ei ole pienentynyt yhtään.
Lähimuisti ei ole ainakaan parantunut.
Hyvä kuntoinen oot.
Stemmaa.
Omituinen kysymys!
Kuka muka tietää, millainen on ihminen, joka on henkisesti vaikka 30 tai 40 vuotias?
Yleensähän, mitä vanhemmaksi tullaan, sitä mieluummin todetaan, miten ollaan henkisesti nuorempia. Mutta miten tuota voi muka mitata, ei mitenkään!
Etkö tunne itseäsi ?
Mitä kysymyksesi tarkoittaa?
Henkisessä mielessä nuorempi ei ole kulahtanut kalkkikseksi vanhoihin kaavoihinsa, vaan menee, tekee ja elää kuten aina ennenkin. Kuten "vaikka 30 tai 40" vuotiaana. Mittari on itsesi sisällä. Tai sitten ei.
Et vastannut siihen, mitä kysymyksesi Etkl tunne itseäsi tarkoittaa?!
Vai oliko se vain sitä tekoviisastelua?
Leskel on vaikeeta ymmärtää mitään.
Itseensä nähden aloitus pyytää arvioimaan, mutta persu ei ymmärrä tai sitten se on leskel
ja persu.
En ole kysellyt mitään sellaista. Kommenttini on vastaus anonyymille 28.8. klo 14:00.
Minä olen henkisesti nuori, siis yhtä tyhmä ja taitamaton kun olin 25 vuotiaana.
kuusi ja puoli suunnilleen....
Melkoista funtsailua kysyy.
Ei kukaan itseään tunne.
Naapurin tuntee kuin kaljun
päänsä hapset.
Lapset kuin ufoja
Sinäpä sen sanoit. Se menee juuri noin ja on aivan hlvt:n iso dilemma. Miksi ihmiset eivät opettele tuntemaan itseään, kun sitä naapuria ei voi, vaikka mitä tekisi? Jos kuvittelee tuntevansa jonkun toisen. on vain luulotautinen.
Hyvä tahti on.
Tunne on oikea, jos on
En ole mielestäni ihan niin paljon vanhentunut (taantunut) henkisesti
kuin ruhoni on vanhentunut.
Häh? Taantunut henkisesti? Ei kai vanheneminen tarkoita taantumista, usein se on päinvastoin!
Vanheneminen tarkoittaa aina henkistä taantumista. Ennemmin tai myöhemmin.
Sinun kommentistasi voi päätellä "ennemmin".
Sama täällä, mutta päinvastoin.
Aivan.
Peiliin katsoessa pelästyy. Mistä tuo harmaa ryppyinen vanhuksen kaapu
tuli päälleni ?
Karmeaa on huomata muistuttavansa Pekan Justiinaa, kaulin kädessä.
Hehheh, hyvä et sullon huumoria....
No mut Justiinahan oli hyvä tyyppi. Piti asiat järjestyksessä ja / tai ainakin Pekan ja Puupään.
Ja Pätkän, ja talonmies Pikkaraisenkin tarvittaessa.
Onko ihminen sen ikäinen miksi hän itsensä tuntee ?
No, kerro miten voi tuntea olevansa eri ikäinen kuin on??
Sanoisin; kyllä. Itse en ymmärtänyt lukumääräistä ikääni, ulkopuolisten täytyi osoittaa se minulle. Nyt kun toi prkl:n polvi estää liikkumista, alan tajuta, mitä meinaa / tarkoittaa olla vanha. Toivotaan, että asia muuttuu vielä, jos saan polven penteleen kuntoon. Joskus.
Sellainen sanonta on, että ikä ei ole numero, ihminen on sen ikäinen kuin miksi
itsensä tuntee.
Se on sanonta nille, jotka eivät hyväksy ikääntymistään.
Älä jauha pashkaa ja potaskaa. Joka iikkaa tietää ikänsä ja hyväksyy sen tosiasiana. Se, ettei tunne olevansa niiin vanha kuin numero osoittaa, on kiinni henkisestä tilasta ja mielen maisemasta. Kaikilla ne eivät laske kuin lehmän häntä.
Yksinkertaista: kun on terve sielu terveessä ruumiissa, niin ikä ei paina ja silloin ei tunnu vanhalta.
Aika hyvin samoissa uomissa niin fyysinen kuin henkinenkin.
Voi sitä kuvitella itsestään vaikka mitä, mutta oman työhistorian ulkopuolelle kun menee, niin ei enää nuori ole..
Ja hyvä niin. Sekin on hyvä huomata, että elo on ehtoopuolella.
Onneksi ei ole vielä tullut kaikentietävää olotilaa niinkuin vanhemmilla miehille tuppaa tulemaan..
Ja se huomio, kun jalat on olleet lihaksikkaat, niin tuli saunassa katsottua, niin ei ne niin vahvoilta näytä..vähän on tullut vatsakumpuakin, että liikuntaa pitäälisätä, ja syömistä tarkkailla.
Massakato on inhottava ilmiö.
75v ikäisenä paino oli 86kg.
Nyt 81v ikäisenä paino on 75kg.
Suurena syynä koipien liikuntarajoitukset.
Olen kuormittanut niitä niiden sallimissa puitteissa.
Pakarat ja selkä ovat osallistuneet hukkaustalkoisiin.
Masuli on ennallaan eli osuus painosta on kasvanut.
Ole tyytyväinen, elät.
Kilokammoa ei pidä tehdä.
Olen 75 v enkä näytä päivääkään yli 85 vuotiaalta.
Hii, hehheh...
Tunnen ikäisekseni, suunnilleen.
Henkinen ja ruumiillinen ikä eivät kohtaa. Henkisesti ”lapseksi jälleen” ja ruumiillisesti just ”Pekka Puupään Justiinaksi”.
Huumori auttaa, tosikkona ei kivaa.
Pelkkä naureskelu on ikävää, mutta tosikkona joskus tuppaa naurattamaan
En juurikaan ajattele menneitä enkä tulevia.
Eli et ajattele mitään vain ... ?
pikku lapseksi,
ÄITIIIIII MITÄ MINÄ TEKISIIIIIIIIIIIIIIIN
EN VIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIITTTI
MENNÄ TÖIHIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN ,
Ei mitään vinkumista, vaan leikkiminen on kivaa!
Se on totta, sanoi myös rotta.
En ole edes senkummemmin ajatellut asiaa, kyllä sen on muut, jopa tuntemattomat jo tuoneet esiin että olen vanha nyt seitenkymppisenä.
Muistamme kun itse olimme hyvin nuoria, mitä ajattelimme hyvin vanhoista.
juuh.
En nuorenakaan ajatellut ihmisiä iän perusteella, muut seikat merkkasivat enemmän kuin numero. En tiedä, mutta ehkä se johtui siitä, ettei itseäni ole koskaan omakaan numeroni juuri kiinnostanut ja / tai huolettanut, harmittanut, haitannut, tms.
Ei numeroita tiennytkään, olemus vaan näkyi.
Yeap, "olemus" tai joku sellainen habitus on se, jolla on jotain merkitystä. Ei numero ollenkaan eikä yhtään.
En sano, niin kuin Juho Kusti Paasikivi 8 kymppisenä: Olisipa 6 kymppisenä tiennyt näin paljon. Sen sanon kuitenkin, että olisipa 2 kymppisenä tiennyt sen, minkä nyt 6 kymppisenä.
Ei mahdottomia voi saada.
Paasikiven elämänura alkoi vasta eläkkeellä siihen asti hän oli vain tuntematon lainoja jakava pankissa
Hirmuista, hän sanoi.
Jep !
Gubbe 76
Kuka hönö se alvariinsa esitää asiat kysymys muodossa kun siinä ei oma kanta tule esille millään muotoa,ennen oli leskel mestari kyselyissä!
Hieman nuoremmaksi.
Ruho on vanha, mutta sydän on nuori.
Vanhaksi ja viisaaksi.
temmaa...joo.
Vepsäläiset on eri sukuiset.
Kai ne on .
Lähimuistin varaan ei voi laskea mitään ja pitemmän taustan asiat alkavat katoamaan muistista. Olen usein myös turhan käsimätön.
Fyysinen puoli. Keho toimii. Viikon takaisessa laboratoriokokeessa mitattiin myös testotasoni. S-Teston lukema oli 16,8. Miesten yleinen, ikään katsomatta on 10 - 30.
Runsaan kuukauden päästä 82v.
Hyvin toimii sulla vielä.
vähä ylo 7.kymppiseksi tunnen itteni, sanoisin....
Aika lapselliseksi.
En tiedä "minkä ikäiseksi" itseni koen. Olen 72 v. Osin lapseksi ja nuoreksi, osin vanhaksi.
Olen jo kyllästynyt elämään, enkä yhtään pahoittelisi jos saisin jo kuolla. Tuolla kuolemanrajan takana odottaa parempi elämä.
PS. Viihdyn itseäni vanhempien seurassa, joten tällä mittarilla koen henkisen oloni jokseenkin kait 8-kymppiseksi.
Niinniin, mutta ne 8-kymppisetkin ovat henkisesti eri tasolla eli ei voi sanoa mitään stereotyyppistä tilaa joka kuvaisi 8-kymppisen henkistä tasoa
Niinpä niin. Stereoita me emme ole.
Testaamme vain välillä.
En tiedä miltä tuntuu jos tuntee esim. henkisesti olevansa parikymppinen tai nelikymppinen. Minulle tämä kysymys on jotensakin absurdi koska ei ole mitään normaalia, millä voisi perustella millainen on henkisesti minkäkin ikäinen.
Luultavasi fyysinen ja henkinen ikäni käyvät hyvin yksiin ja luultavimmin se on ihannetilanne.
Välillä niin, totta.
Hyvin stemmaa yksiin fyysinen ja henkinen ikä. Tosin joskus myös tuntuu että olen henkisesti vanhempi kuin ikäni edellyttäisi.
Kypsyys tai mikä lie henkinen kasvu voi olla kuin veteen piirrettyä.
Joo ei kai tarkkaa marginaaliviivaa voine piirtää 😄
no ei....
alotuksen kysymykseen vastaus ,
110 vuotiaaksi.
Metusalem olet.
En edes kehtaa sanoa.
600v tjn.
Stemmaa siten että tiedostaa fyysisen ikänsä ja ymmärtää kehonsa rapistuvan. Ei tule enää pieneen mieleensäkään kiivetä puihin, rakentaa taloa, urheilla tai muuta sellaista mikä ennen oli itsestäänselvää.
Mieli mieltymyksineen on kuitenkin suunnilleen sama kuin kaksikymppsenä.
Musiikkimaku, naisihanteet, autot...
Ne taitaa olla ja pysyä.
Musiikkia ole oppinut muutakin kuin sitä yhtä ja samaa kuuntelemaan, ja nauttimaan.
Nuoremmaksi tunnen itseni.
ikä kun ei ole standardi niin on vaikea sanoa
tähtään siihen, että olen
yli 40 vuotta eläkkeellä
aminohappo-vitamiini-menetelmällä
Tähtään hautaan ja tiedän jo nyt onnistuvani.
Paitsi, jos hukkaavat ruumiin
Meni taas jossitteluksi..
Jossittelua ja sattumaa elämä onkin, suurelta osin.
Mutta ei ehkä niille ihmisille, jotka osaavat ohjata elämäänsä itse. Muut soutaa ja huopaa. Ja "jossittelee" ja sitkuttelee ja mutkuttelee.
Tunnen useassa ajatuksissani noin parikymppiseltä. En ole paljoa kehittynyt, hyvällä tuurilla vain melko hyvin selvinnyt.
75 vuotiaaseen tunsin itseni , tai paremmin sanottuna en tuntenut itseäni mitenkään vanhenevan. Ei ollut mitään vaivaa tai särkyjä. Vain kerran olin hierojalla, kun oli työpaikalla ilmoitus, luulin että oli ilmaista, työnantaja maksaa, olikin vain 20% alennus.
Nytkään ei mitään vaivaa, mutta monenlaista "vajaatoimintaa" ja säännöstellen syömistä.
Et tainnut olla ruumiillisessa työssä?
Vahvaksi ja viisaaksi tunnen itseni, kun luen näitä palstalla riehuvia yhden asian jankuttajia. Mitään muuta ei näytä päässä olevan kuin persu.
Kyllä mä tunnen itteni ihan entiseksi nuoreksi, enkä yhtään vanhemmaksi.
Joo, siinä se.
Tunnen itseni 2,5 vuotiaaksi. Olen ollut persu 78 vuotta.
Useimmat persut jäävät kaksivuotiaan tasolle.
Ole Sanna-fani, täytän palstaa haukkumalla hallitusta ja persuja.
Tunsin itseni aina paljon nuoremmaksia kuin olen. Mutta kun jotain 74v pelastuin hirvikolarista ja sitten katselin autokameran kuvia huomasin että pelastuin todella tuurilla. Tietysti ensin jarrutin, mutta sateinen tie oli liukas, ajoin kahden puun välistä metsää ja onneksi siinä oli metsätie.
Kuvista näin että en todellisuudessa nähnyt rekan tulevan ja sen perässä toisen rekan. jne.
siitä päivästä lopetin pimeäajon ja nyt 79v tunnen itseni ikäisekseni.
pelastuin ja autokin pelastui naarmutta.
Tuurilla on nimi: suojelusenkelisi.