ON NOLOA OLLA ATEISTI

ON NOLOA OLLA ATEISTI
JA TYHMÄÄ ON OLLA


Miksi ihmeessä? -- Koska Jumalan olemassaolo ja äskettäin tapahtunut elämän luominen ovat osoittautuneet kiistattomiksi tieteellisiksi tosiasioiksi. Mistä sen voi tietää? -- Koska luonto on täynnä ennen näkemättömän nerokasta tietotekniikkaa.
JOKAISEEN MEISTÄ ON TALLENNETTU TÄHTITIETEELLINEN MÄÄRÄ DIGITAALISTA TIETOA

Se on salakirjoitettu DNA:han neljällä molekyylillä, joiden alkukirjaimet ovat C, G, A ja T. Digitaalisuus on datan syöttämisessä, käsittelyssä, siirrossa, tallennuksessa ja esittämisessä käytettävä menetelmä, jossa data esitetään täsmällisinä arvoina, joita on rajallinen määrä. Tavallisin digitaalinen järjestelmä on binäärijärjestelmä, jossa käytetään vain kahta numeroa, 0 ja 1.
DNA:han voi kryptata vaikka passikuvasi ja sinne on koodattu muun muassa munuaistesi rakennuspiirustukset ja toimintamekanismi.
Mutta miksi ihmisen DNA-”tietokannan” koodissa täytyy olla 4 symbolia? -- Morseviestinnän koodiksi riittää 2 symbolia, piste ja viiva. Tietokoneille riittää yllä mainittu 0 ja 1.
Neljä on optimaalinen biologisen tiedon kryptaamista varten, sillä 3 tai 2 kirjainta ei kestäisi kopiointivirheitä ja 5 veisi liikaa tilaa. Jumala on tarkka tilankäytön suhteen, sillä olemassa olevien, noin 8 tuhannen eläinheimon DNA-näytteet painavat vähemmän kuin hyttynen.
JOKAISESSA SOLUSSAMME ON 2 METRIÄ DNA-KAKSOISKOODIKOODINAUHAA

Kussakin 2 metrin pituisessa molekyylien nauhassa on yhtä monta koodikirjainta kuin kirjaimia on 3 500 Raamatussa. Oikeastaan 7 000 Raamatussa, sillä kyseessä on kaksoiskierre. Tähän kaksinkertaiseen DNA-nauhaan on tallennettu ihmisen ”tietokanta”, joka ei siedä muutoksia, kuten Raamattukaan ei siedä kopiointivirheitä, kuten Kuolleenmeren kirjakääröt kertovat! DNA:n molekyylien järjestystä ei pidä muuttaa, koska monet tämän tietokannan koodikirjaimista osallistuvat samanaikaisesti tuhansien eri tuotteiden ja toimintojen koodaukseen, riippuen koodin kulloisestakin lukusuunnasta ja -paikasta. Koodin sattumanvaraiset muutokset ovat vaarallisia, koska ne haittaavat DNA-tietokannan toimintaa ja niistä voi aiheutua syöpää, sairauksia ja epämuodostumia.
DNA:N TIETO ON TIIVISTETTY KROMOSOMEIHIN PERÄTI 20 000-KERTAISESTI!

Tiivistäminen on toteutettu kietomalla kunkin solun 2 metrin mittainen molekyylien ketju 30 miljoonalle nanokokoiselle proteiinikelalle. Näin solun tiedoston kokonaispituudeksi saadaan alle millimetrin kymmenesosa – toisin sanoen 3 500 Raamattua on tallennettu 0,09 millimetriin! Tällainen informaation taivaallinen tiivistäminen selittää, kuinka ihmisen rakennus- ja toimintaohjeet mahtuvat yhden hedelmöityneen munasolun DNA:han ja siellä, DNA:n ohella, oleviin epigeneettisiin tiedostoihin, jotka toimivat solun ”käyttöjärjestelminä”.
PERIYTYMINEN EI OLE PELKKÄÄ MIEHEN JA NAISEN DNA:N SIIRTÄMISTÄ JÄLKELÄISILLE

Periytyminen on solullista! Epigeneettisten ”käyttöjärjestelmien” muodossa olevaa informaatiota, on hedelmöityneessä munasolussa DNA:n ulkopuolella valtava määrä. Pelkästään hermoverkkomme sähköpiirustuksessa on miljoona miljardia kytkentää, ja erilaisia soluja on aivoissamme tuhansia. Verkossa on soluja yhdistäviä hermosäikeitä miljoona kilometriä, ja verkon asennus - yksi kytkentä sekunnissa - veisi sähkömieheltä yli 30 miljoonaa vuotta!
Yhden ihmisen sisältämä DNA-tietonauha ulottuisi yli 20 kertaa Maasta Aurinkoon ja takaisin. Sama informaatio Raamattujen rivistönä 3 000 kertaa!
MIKSI DNA-NAUHA ON KIEDOTTU 30 MILJOONALLE KELALLE?

Voit kuvitella minkälainen sotku ilman keloja syntyisi, jos solusi tumassa olisi sykkyrällä 2 metrin mittainen nauha, jossa on 3 500 miljoonaa koodimolekyyliä. Näillä keloilla on myös toinen tärkeä tehtävä. Niiden rakenneproteiinien, histonien, aminohappoihin on koodattu tuhansia, tietokannan ulkopuolisia käyttöjärjestelmiä. Muita kryptattuja käyttöjärjestelmiä on soluissa myös geenien päällä ja erilaisissa RNA-molekyyleissä ym. Ihmisessä 24/7 tapahtuva tietojenkäsittely on päätähuimaavaa!
DNA-tieto on kryptattua, ja koodin salaus on purettava ennen käyttöä. Morsen piste ja viiva -koodinkin voi avata vain, jos salaus tunnetaan. DNA:n lisäksi, eri tavoin salattuja koodijärjestelmiä on biologiassa kolmatta sataa.
Näiden elämän koodien alkuperä on täysi arvoitus. Kokeilemalla – yrityksen ja erehdyksen avulla – niitä ei voi valita, koska molekyyleistä voisi teoriassa tehdä 1,5 kertaa 10 potenssiin 84 erilaista, kelvotonta koodia! Maailmankuulu tiedesäätiö, Royal Society (per. 1660), on tarjonnut koodien alkuperän selvittäjälle, jo 10 vuotta sitten 10 miljoonan dollarin palkinnon. Rahat jäävät varmasti jakamatta, sillä molekyylit eivät tietenkään kykene suunnittelemaan kryptattuja koodeja, joilla voitaisiin tuottaa norsuja, appelsiineja tai ihmisiä. Molekyylejä ei kiinnosta kryptaus, vaan ainoastaan kemian lakien mukaan tapahtuva reagointi!
MODERNIN TIETÄMYKSEN VALOSSA EI OLE PERUSTELTUA EPÄILLÄ TAIVAALLISEN KOODAAJAN OLEMASSAOLOA!

Tämä on valtava ongelma ateisteille, agnostikoille, teistisille evolutio