Eräänä kauniina syyspäivänä satuin kävelemään vastaan toista polkua kulkien noin kolmen metrin etäisyydeltä yksinään kulkevaa keski-ikäistä ihmistä. En koskaan aikaisemmin ollut nähnyt häntä. Hän näytti ihan huippukuntoiselta, ryhdikkäältä ja liikunnalliselta, myös vaatetus oli tarkoin valittua kallista sen hetken mukaista merkkivaatetta.
Hänen terävä tumma katseensa erottui jo kaukaa, kuin hän olisi yrittänyt arvioida ilmettäni tai ajatuksiani. Pelästyin aivan valtavasti, koska hän näytti hyvin voimakkaalta ja uhkaavalta. Hänen kasvonsa olivat punehtuneet, ilme tulistuneen ja hyvin ahdistuneen oloinen. Oli vähällä etten heti pinkaissut karkuun polulta kun huomasin hänen lähestyvän kaukaa. Yritin nollata ilmeeni katsomalla välillä polkua ja näyttää kuin en olisi ilmettä huomannut. Yritin olla huomaamaton, no, minulla ei ollut edes lenkkivaatteita ja kuntokin oli keskinkertainen. Häpesin lähes itseäni. Ohitimme lopulta nopeasti toisemme.
Kun pääsin kotiin, muutaman tunnin sisällä alkoi mediaan tulla uutisia itsemurhan silloin hetken kuluttua tehneestä ihmisestä, joka asui yksin. Hän oli tämä ihminen.
Tämä näky on jäänyt pysyvästi mieleeni. Ja tuonut muistista esiin toisen varhaisemman tilanteen. Olin hyvin nuori ja tietämätön kaikesta kun uudessa työpaikassa sain tehtäväkseni tuurata toista työntekijää. Hän opasti, että siellä ryhmässä on yksi, joka ehkä suunnittelee itsemurhaa, ollut pitkään kotiväen mukaan hänellä mielessä, että ota huomioon. En tuntenut ryhmästä ketään ja en ollut tavannut heistä ketään aiemmin. Myös hänellä oli samantyyppinen, mutta ahdistunut ilme ja sisäänpäin kääntynyt ryhditön ja voimaton olemus. Hän oli yksi kaikkein lahjakkaimmista ja onnistuneimmista ihmisistä siinä työpaikassa. Hän päätyi yrittämään samana iltana kotonaan itsemurhaa, muttei onneksi onnistunut kun huomattiin. Ja sairaalassa hänet saatiin nopeasti kuntoon.
Uskonkin, että hyvin poikkeuksellinen ahdistunut ilme, joka saa lähellä olevat ihmiset kyllä sen huomaamaan, on yksi tärkeä vihje, vaikka kaikki muu näyttäisi ko henkilön elämässä loistavalta ja onnistuneelta. Luultavasti kuitenkin havainnointikyky vaihtelee yksilöittäin, jolloin toiset huomaavat pienetkin erot tuttujen ilmeissä ja tosille tämä voi olla täysin mahdotonta. Kunpa jokainen vaan muistaisi, että apua on aina saatavilla ja sitä kannattaa hakea jo varhaisessa vaiheessa!
Hänen terävä tumma katseensa erottui jo kaukaa, kuin hän olisi yrittänyt arvioida ilmettäni tai ajatuksiani. Pelästyin aivan valtavasti, koska hän näytti hyvin voimakkaalta ja uhkaavalta. Hänen kasvonsa olivat punehtuneet, ilme tulistuneen ja hyvin ahdistuneen oloinen. Oli vähällä etten heti pinkaissut karkuun polulta kun huomasin hänen lähestyvän kaukaa. Yritin nollata ilmeeni katsomalla välillä polkua ja näyttää kuin en olisi ilmettä huomannut. Yritin olla huomaamaton, no, minulla ei ollut edes lenkkivaatteita ja kuntokin oli keskinkertainen. Häpesin lähes itseäni. Ohitimme lopulta nopeasti toisemme.
Kun pääsin kotiin, muutaman tunnin sisällä alkoi mediaan tulla uutisia itsemurhan silloin hetken kuluttua tehneestä ihmisestä, joka asui yksin. Hän oli tämä ihminen.
Tämä näky on jäänyt pysyvästi mieleeni. Ja tuonut muistista esiin toisen varhaisemman tilanteen. Olin hyvin nuori ja tietämätön kaikesta kun uudessa työpaikassa sain tehtäväkseni tuurata toista työntekijää. Hän opasti, että siellä ryhmässä on yksi, joka ehkä suunnittelee itsemurhaa, ollut pitkään kotiväen mukaan hänellä mielessä, että ota huomioon. En tuntenut ryhmästä ketään ja en ollut tavannut heistä ketään aiemmin. Myös hänellä oli samantyyppinen, mutta ahdistunut ilme ja sisäänpäin kääntynyt ryhditön ja voimaton olemus. Hän oli yksi kaikkein lahjakkaimmista ja onnistuneimmista ihmisistä siinä työpaikassa. Hän päätyi yrittämään samana iltana kotonaan itsemurhaa, muttei onneksi onnistunut kun huomattiin. Ja sairaalassa hänet saatiin nopeasti kuntoon.
Uskonkin, että hyvin poikkeuksellinen ahdistunut ilme, joka saa lähellä olevat ihmiset kyllä sen huomaamaan, on yksi tärkeä vihje, vaikka kaikki muu näyttäisi ko henkilön elämässä loistavalta ja onnistuneelta. Luultavasti kuitenkin havainnointikyky vaihtelee yksilöittäin, jolloin toiset huomaavat pienetkin erot tuttujen ilmeissä ja tosille tämä voi olla täysin mahdotonta. Kunpa jokainen vaan muistaisi, että apua on aina saatavilla ja sitä kannattaa hakea jo varhaisessa vaiheessa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä sitä taida jokaisesta ihan herkästi huomata, mitä hän mahdollisesti on suunnittelemassa.
Jos joku näyttää ahdistuneelta, voivan jotenkin huonosti, voisi ihan hyvin kysyä " hei, onko sulla kaikki hyvin ? ".
Joskus voi riittää, että ihminen huomataan, hänestä edes joku välittää.
Yleensä vasta kun ihminen saa vietyä minkä tahansa itseään koskevan ongelman päätökseen saakka se näkyy selkeästi ulkoisestikin hänestä.
Itsaria on hyvin vaikea tunnistaa.
Tutkimusten mukaan hyvin moni on käynyt somaattisen puolen lääkärissä ihan lähiaikoina ennen itsaria.
Jaa, missä sellaisia tutkimustuloksia on nähtävissä ?
Ehkä on todennäköisempää väittää, että noin tapahtuu psykiatrian puolella käynnin jälkeen.
Somaattinen kun hoitaa fyysisiä vaivoja.
Mites se kansanedustaja? Kävi lääkärissä, mutta ei saanut mt-puolen ongelmiin apua kun niitä hoidetan eriikseen
Minäkin jostain noin luin. Ehkä väite seuraa siitä että potilas ei ehtinyt vastaanotolla henkisen puolen ongelmiinsa tai ei osannut sanoittaa tai ei jaksanut yrittääkään kertoa.
Sekin. Ja omasta kokemuksesta sua pompotellaan. Ne siirtää sut toisaalle eli et saa apua samasta paikasta vaan pitää mennä eri paikkaan jne