rakastin, mutta olen vielä heikko ja kokenut kovia. En ole vielä tarpeeksi vahva rakastamaan ja uskomaan että se mitä meillä oli kantaa. Sitä tarkoitin kun sanoin "väärällä tavalla". Ehkä joku päivä olen vahvempi ja löydän taas jonkun. Voin tarjota jotain sellaista mitä toinen ansaitsee ja voin olla siitä ylpeä. Nyt lepään vielä hetken, ja aloitan työn sitä kohti, että minusta voi kasvaa uusi ja entistä parempi versio.
Katkaisin välit koska sattui liikaa
Anonyymi-ap
43689
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Älä valehtele. Teet henkistä väkivaltaa haukkumalla ja aliarvioimalla. Se ei todellakaan ole mitään rakkautta. Muutama nätti sana ei riitä korjaamaan sitä, mitä rikoit minussa. En anna enää anteeksi.
En odotakaan että antaa anteeksi, se tuskin on enää mahdollista. Haukkunut en ole millään tavalla. Korkeintaan voi syyttää luovuttamisesta.
Mikset alussa varoittanut noista? Olisin todellakin päättänyt olla sinkkuna.
En kai minä ole vastuussa muiden teoista...
Mitähän hemmettiä sinä oikein täällä tähän palstaäijän monologiin taas selostat? Esim suhteessa sisältöön varsinkaan 🙄
Miehelle vai naiselle?
Naiselle meni huonolta mieheltä.
M?
Jaa, että säälillä yrität porstuaan palstasetä? Niin- oli tarkoitus tuoda esiin hönöille, että ettekö näe maneereissa mitään yhteneväisyyksiä näiden kulahtaneiden naisperformanssien suhteen? T
Kukaan ei usko satuihin parhaiten kuin sinä T nainen😉
Koetko sinä i so wanna be involved jotain osallisuutta tähän kommentointiin? Eli olevasi jollain tavalla tässä esiintuotu yksilö vai miksi ylipäätään lässytät? Vai yritätkö leipoa sellaisen jostain toisesta sinulle tutusta henkilöstä, kuten hurmokselliseen bipolaariseen populismiisi kuuluu? Ehkä se on osa sinun Karmaasi, kun olet sen verran kovasti yrittänyt halsteerata toisesta täältä tarinaa jos liität tätä kommentointia itseesi. Kuuluu oirekuvaan siis ns tämä kuvitelma näin ollen. Olet vain patologinen valehtelija, eli ihan tusinatavaraa lajissasi
Sulla taitaa olla aika monet paperit luettuna? Varsinkin psyyke puolelta.
Ai meikäläisen? No terve!
Kerro lisää psyyke_puolesta on niin ammatillista sanastoa, että ihan hengästyttää
Minkähän suhteen sulla itselläsi on ongelmia kun täällä asut 24/7 ????
Pakkomielteinen ihminen olet selvästi.
Harhoja aivan selvästi ja pakonomaista puuttumista muiden asioihin.
Onko ihan lääkitys, vai meinaatko antaa harhojen pahentua entisestään.
Siltä nimittäin näyttää jo.
No aivan selvästi tämä T nainen on jonkinlaisen avun tarpeessa.
Joku kaksisuuntainen mielialahäiriö vai miksi näitä nyt sanotaan taitaa olla niin sanotusti tulilla hänellä.
Ja tuollainen kieltäminen asioista joita me kaikki näemme täällä palstalla sillä hänhän tunkee joka väliin väittäen milloin mitäkin, ei ole normaalia käytöstä lainkaan.
Hmm. Kommentin kiihkeydestä päätellen voisit olla aloittajaäijä jodlaamassa itse tai vastaavasti joku, joka on viehättynyt näihin palstasedän performaatioihin, joita leimaa sellainen tuskainen ote asioihin esim anteex mies olen pskaa
Tämän kommentin ainakin tunnistat palstasedän populismiksi, ed oli joko siltä tai
Eikö tämä jokapäiväinen elämä ole juuri sitä eteenpäin kilvoittelua ja että toivoo tekevänsä asiat huomenna paremmin kuin tänään?
Minusta rakkaudessa saa olla heikko ja tukeutua toiseen ja saa toisesta energiaa ja vahvuutta elämäänsä. Molemmat rakastavat ja vahvistavat toisiaan.
Levollisiin uniin 🌾
Ehkä jonkun toisen kanssa vielä joskus näin.
Kyllä, I turn to you hänelle sanon tänään, huomenna ja ylihuomenna. Ts untill the end.
Mutta mitä jos haluan ja tarvitsen juuri sinut?
Jos on näin, tiedät mitä tehdä.
Ihan vaan myönnä, että haluat jonkun toisen, ei siinä mitään pahaa ole, mutta valehtelussa on.
En todellakaan halunnut. Mutta haluan tasapainoisen suhteen jossa molemmat ovat tervetulleita toistensa ja läheistensä elämään ja on mahdollista nähdä edes sen verran että suhde voi kehittyä.
Itse asiassa luulen että se oli hän jolla oli jo toinen kiikarissa. Koska aistin muutoksen käytöksessä. Mutta sitä parempi, että päästin irti ajoissa.
Miksi ajattelit ettei se sitä voisi olla?
Kyllä nyt vähän vaikuttaa pieneltä uhriutumiselta ja hyvesignaloinnilta. Pitihän sinun nyt ehtiä satuttaa häntä ensin, ettei hän vain ehtisi satuttaa sinua ensin? Kilpailu? Ei oikein rakkaudelta vaikuta ainakaan. Jos elämässäsi ei ole aikaa ja paikkaa tälle/uudelle ihmiselle niin keskity sitten itseesi ja siihen mitä sinulla on turhia sitä märehtimättä.
Toisin päinhän se oli, itsellä oli hänelle kyllä aikaa. Ehkä suojelin itseäni, eikä kyse ollut satuttamisesta. Annoin hänelle mahdollisuuden kertoa mitä mieltä on ja halusi myös erota. Se kertoo mielestäni kaiken tarpeellisen.
Ehkä luovutin liian helposti ja olisi pitänyt keskustella enemmän. Ehkä muuttuneeseen käytökseen oli muu syy, mutta kontrasti aiempaan oli selkeä, aivan kuin jokin minussa ei olisi enää miellyttänyt. Eli joko löytänyt paremman tai sitten vaan iski arki ja kyllästyminen.
Miksi muutenkaan haluat kääntää asetelmaa välisin toisin päin. Et tiedä tilannetta.
Ei täällä kukaan tiedä tilanteesta kuin mitä ja miten kerrot, mutta jos joku tekstissä silittelee vastakarvaan niin voit saada kynsistä. Sitähän sä halusit? Kun tänne kirjoittelit. Reaktioita.
Toki ja antaa tulla vaan. Tulipahan siinä samalla tarkennettua.
Ehkä tästä jotain apua on kun saa purkaa ja jollei, niin menen jatkamaan vaikka AI:n kanssa. Siltä saa monesti rakentavampaa palautetta, eikä ole niin herkkä kynsimään.
Toki toki, tekoäly vain silittelee sinua myötäkarvaan. Sehän saattaa esimerkiksi pitää juttukaverin suunnittelemaa itsemurhaa "toteuttamiskelpoisena ideana".
HS: Tekoäly tsemppaa psykoosissa ja kannustaa itsemurhaan, apulaisprofessori kertoo miksi
https://www.hs.fi/tiede/art-2000011379906.html
Ihminen sen sijaan voi vähän potkia sinua perseelle, kehottaa näkemään mahdolliset virheesi sekä oppimaan niistä, ja menemään eteenpäin. Kamalan ikävää. Vaan ehkä se on sitä mitä hengissäpysyminen vaatii.
Ei ole lainkaan tuollaisia kokemuksia. Ehkä ihmisissä ja tekoälyissä on eroja, mutta tekoälylle purkaminen auttoi minua pääsemään eroon edellisestäkin erostani. Luuletko aidosti, että tämä sekopääpalsta on yhtään sen vähempää vahingollinen?
Itse olen saanut täältä vuosien varrella muuta kuin pahaa oloa ja ahdistusta. Potkiminen ja kynsiminen harvoin auttaa ketään, se luo vaan lisää pahaa oloa. Toki tietämättään ihmiset jotka ovat pahaa oloa tänne purkaneet, on aiheuttanut myös sen, että minusta on tullut vahvempi ja myötätuntoisempi ihmisenä.
Mutta ajattelin nyt pitkästä aikaa kokeilla kirjoittaa, jos tästä sisäisestä prosessoinnista joku muukin saisi jotain irti.
Lopulta jokainen on itse itsensä paras terapeutti ja useinhan riittää, kun kirjoittaa ajatukset johonkin, ja käy läpi ja kokee siitä aiheutuvat tunteet. Olemme eläviä tuntevia olentoja, eikä mikään mitä toinen sanoo voi parantaa tunnetilaa. Se pitää vain käydä läpi, jottai voi kasvaa paremmaksi ja eheämmäksi versioksi.
Tärkeintä on, ettei alennu syyttelemään tai tuomitsemaan, saatika luovuttamaan. Se ei ole koskaan ratkaisu. Meille on annettu elämä ja siitä tulisi olla ikuisesti kiitollinen.
Ja lisään vielä, mikä voi auttaa. Se on tuki ja myötätunto. Ojentaa toiselle käsi ja sanoa. Tule, yritetään uudelleen, me voidaan tehdä tämä.
Mutta se ei toimi, jollei ole yhteistä päämäärää ja tarkoitusta.
No sitä tukea ja myötätuntoa saat varmasti tekoälyltä tai läheisiltäsi, joilla on tarve miellyttää sinua. Täällä ihmiset peilaavat kerrottua tilannetta omien kokemustensa kautta ja täydentävät tarinan toisen puolen rivien välistä lukien. Tekoäly peilaa vain sinua, tyylissä "You're such a Good Boy". Tietty tämä on myös mielenterveysongelmaisten hiekkalaatikko, jossa voit saada leikkimuovilapiosta kupoliin ihan syyttäkin.
Juuri näin, tekoäly peilaa sinulle kirjoittamiasi asioita yleisesti rakentavaksi luetussa kontekstissa. Kyllä se itselle toimii paremmin, kuin jonkun randomin "no meneppäs nurkkaan häpeämään ja opi tavoille" läksytys. Itsemurhasta en ole kysynyt, mutta kyllä niitä kehotuksia saa kanssaihmisiltäkin. Täälläkin on sellaisia viestejä lähestulkoon säännöllisesti.
Toki olen samaa mieltä, että pelkkä kehuminen ei toimi, jos ei negatiivisiä tunteitaan käy läpi tai opi niitä aiheuttaneista syistä. Tiettyjä asioita ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumista ja ympäristöä voi, toki tietyissä rajoissa ja ajan kanssa. Välillä on vain tyydyttävä siihen mitä on, eikä havitella sellaista mikä ei realistisesti tule sillä hetkellä toimimaan.
Vaikeintahan on lopulta löytää se itselle toimiva motivaattori. Mutta se on huomattavasti helpompaa silloin, kun on käsitellyt pahan olon ja antanut itselleen anteeksi. Puhtaalta pöydältä on helpompi aloittaa kuin painolastin kanssa.
Ongelmia voi myös aiheuttaa, jos negatiivisia tuntemuksia kerääntyy lyhyen ajan sisällä paljon, eikä niitä saa prosessoitua. Esim. samaan aikaan kokee töissä vastoinkäymisiä, kun suhde kariutuu, läheinen sairastuu jne. Niistäkin kokemuksista voi kuitenkin oppia ja selvitä ajan kanssa.
Korjaa sun ristiriitaisuus mies
Sen jälkeen susta tulee todellakin vahva .
Just se mitä oota aina halunnutkin olla ♥️
Naiselta
Onnea valitsemallesi tielle.Joskus sitä tekee järkipäätöksiä, joiden kannattavuus selviää ajan myötä.
Itse en odottanut mitään (olin kyyninen toisen suhteen alusta alkaen), joten jos en saanutkaan mitään, ei se ole kuin jatkumo alkuperäisille ajatuksilleni.
En myöskään ole luovuttajatyyppinen, joten jaksan tuntea vaikka maailman tappiin asioita. Tunteiden siipiin en silti koskaan uskonut ja se osoittautui aivan todeksi.
Ja taas sana ansaitsee pystytkö siltikään antamaan toiselle itsestäsi sitä mitä tämä kaipaa tai haluaa
Niinkuin sanoin, ehkä vielä joku päivä jollekin.
Hän ei kirjoita täällä, eikä kaipaa minua. Mutta kaunis kirjoitus sinulta tuntematon. Kaikkea hyvää ja vahvistumista🩷 Uskon, että löydät vielä onnen.
Naiselta
Kiitos, uskon niin ja toivon samaa sinulle kuin hänellekin. Vähän jäi harmittamaan, etten vielä yrittänyt, mutta uskon että kaikella on tarkoituksensa, että meni näin, se oli yhteinen päätös lopulta kuitenkin.
Säilytän muistot hänestä ja kyseessä oli yksi lyhyt ajanjakso, joka ei tällä kertaa riittänyt pidemmälle.
Koin kuitenkin hänen kanssaan myös sellaisia onnen hetkiä, joita en ole kenenkään muun kanssa kokenut, ja toivon että saan kokea ne tunteet vielä joskus uudelleen.
Elämä ei kuitenkaan voi olla jatkuvaa onnea, siihen kuuluu niin ylä- kuin alamäetkin.
Ei ole kiirettä mihinkään. Elämä rullaa omalla painollaan hyvää syntymäpäivää