Fariseus ja publikaani temppelissä rukoilemassa

Mutta se veronkerääjä seisoi kaukana, eikä tahtonut edes kohottaa silmiään taivaisiin, vaan iski
rintaansa ja sanoi, ”Jumala, armahda minua syntistä!”
Minä sanon teille, että tämä laskeutui enemmän puhtaana alas kotiinsa, kuin se fariseus, sillä jokainen,
joka korottaa oman sielunsa, alennetaan, ja joka alentaa oman sielunsa, tulee korotetuksi.

Pysyn silti katolilaisena.

Jumalan valtakunta on vanhoillislestadiolaisuudessa

Matt. 6:33
Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.

Lihan puolesta syntinen ja toisaalta, ilman parannuksen mieltä synnissä elävä, ovat kaksi eri asiaa. Luther kyllä selittää tämänkin.

En usko Lihan synnittömyyteen, tähän Lihan on mahdotonta taipua ja tämän Raamattu ja Lutherkin sanoo. Lihani puolesta pysyn siis aina syntisenä, synnnin tekoihin taipuvaisena, Lihan kuolemaani asti.

Mutta UUDESTISYNTYNYT HENKENI ei syntiäni hyväksy. Tästä Lihan ja Hengen välisestä taistelusta Raamattu (ja Lutherkin) saarnaa.

Joh. 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

Joh. 3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

Jeesus ei tuossa kertomuksessaan sano, että publikaani muuttui synnittömäksi. Vaan Jeesus Itse sanoillaan todistaa hänet SEKÄ syntiseksi ETTÄ vanhurskaaksi.

Hurskas ja vanhurskas muuten ovat käsitteinä myös kaksi eri asiaa.

Vanhurskas = uskon kautta Jeesukseen (syntiin nähden) "syyttömäksi julistettu". (Termi tulee sanamuunnoksena muinaissaksalaisen tuomioistuimen termistöstä):
- Esim. köyhä tuomittu todetaan syylliseksi esitettyyn rikokseen. Hän ei voi lunastaa itseään vapaaksi ja mahd. hirtetään. Mutta toisen (esim. rikkaamman) henkilön, hänen puolestaan maksaman lunastusmaksun vuoksi, hänet "JULISTETAAN SYYTTÖMÄKSI".

Tämä vanhurskautus ei siis poista hänen syyllisyyttään (syntisyys), itsessään hän ei koskaan ole syytön, mutta LUNASTUSMAKSUN VUOKSI, on hän tuomarin edessä "syytön". Tätä on myös Kristuksen meille lahjana antama nk. lahjavanhurskautus.

Kristuksen kohdalla myös nk. "autuas vaihtokauppa": Hän otti päälleen meidän syntimme ja uskon ja Pyhän Hengen kautta lahjoittaa meille oman vanhurskautensa, puhtautensa.

Hurskas = uskossaan vahvasti elävä.

Uskon olevani nk. uudestisyntynyt Jumalan lapsi, silti näen itsessäni sekä syntiä, mutta myös Kristuksen vanhurskautta.

Synnit tunnustan suoraan Jumalalle ja uskon ne anteeksi Jeesuksen pyhässä Nimessä ja veressä. Voin myös tunnustaa ne ihmisille ja tässähän minä tunnustankin. Mutta jokunen aika sitten kun erehdyin täällä tunnustamaan niitä väärälle henkilölle, kuinka kävi? Sain suoraan turpiini. Lopulta väitti minua peräti ilmassa leijuvaksi vampyyriksi. Hän kylläkään, toisin kuin aluksi antoi ymmärtää, ei ollutkaan vellupappi vaan ihan muuta.

Mutta mitä tästä opimme: suora yhteys Jumalaan, ilman ihmisvälikäsiä, on aina turvallisin.

Ilman välikäsiä ei tarvitse herjata muita.

Se ikävä juttu.

Menee koko uskosta mehu.

Hengellinen ylpeys on SRK-valtakunnan helmasyntejä, joista ei parannusta tehdä.

Aina esintynyt muita halveksien...vaikka omassa pesässä pedofiiiliasta ja insestistä lähtien kaikenlaista ....

Lestadiolaiset muistuttavat tuota Fariseusta, kun ovat ylpeinä nostaneet itsensä muiden yläpuolelle, hokemalla että heillä on oikea usko ja pelastus.

Vahurskaus on sana, joka lyhennetään sanalla Hurskas ja molemmat nähdään Jumalalle kelpaavina ihmisinä.

Harvoin näkee niin ylpiöitä ihmisiä, kuin nämä ainoassa oikeassa uskossa olevat vl-ihmiset.

Se mitä nöyrempi sanoi, on hepreaksi käännettynä "Lunasta minut".
Benjamin.