motivaatio-ongelma

Itse yritin tuossa tammikuussa aloittaa opinnot lähihoitajaksi. Koulua kävin iltaisin työnohella. Mikä teki kanssa osaltaan opiskelusta todella raskaan. Odotin aivan innolla ensimmäisen työharjoitteluun menoa. Kaverini oli varoittanut minua, että se harjoittelupaikka, jonne olisin menossa, niin on todella vaativa. Päiväkoti johon menin, niin oli vielä liikuntapainotteinen. Ensimmäisinä päivinä ohjaajani vaikutti todella mukavalta ja ihan asialliselta, mutta mitä pidemmellä harjoittelu meni, niin sitä v:maiseksi ohjaajan käytös minua kohtaan muuttui. Tehdessään viikkoa aikaisemmin minusta arvioinnin, niin kaikki oli todella hyvin ja olin kaikista mahdollisista työtehtävistä suoriutunut todella kiitettävästi. Sen jälkeen kun kerroin ohjaajalleni, että minulla on aikoinaan todettu lievä dysfasia, niin hänen käytöksensä minua kohtaan muuttui ihan 95%:sti. Pari päivää ennen harjoittelun päättymistä vihjaisi, ettei voisi sittenkään päästää minua harjoittelusta läpi. Joutuisi antamaan minulle hylätyn. Heräsi vain kysymys, että miksi? Syyt oli mitä omituisemmat, esim. En ohjaajan mielestä tervehtinyt lasten vanhempia, en muita päiväkodin henkilökuntaa, syrjin tiettyjä lapsia jne... Heräsi vain semmoinen tunne, että miten minusta yllättäen on voinut tulla näin "tyhmä". Olin kuitenkin jo aikaisemmin toiminut lasten parissa. Tyhmä olin, kun menin asiasta mainitsemaan. Olisi ollut huomattavasti helpompaa, kun en olisi puhunut koko asiasta mitään. Lopputilanteessa ohjaajani vielä sanoi, että minun täytyisi kuulema muutenkin miettiä, että mitä oikein tulen lasten kuullen puhumaan. Heräsi vain kysymys, että olenko sanonut, jotain semmoista, jota ei olisi saanut sanoa? Muutenkin tunnelma oli viimeisinä päivinä todella kireä.

Omituisinta tässä oli myös se, kun yritin soittaa koululle omalle Tutorille, niin ei voinut missään vaiheessakaan vastata minun lähettämiini sähköposteihin tai, vaikkapa soittopyyntöihin. Vasta silloin sain tutorin kiinni, kun olin saanut harjoittelusta hylätyn. Eniten tässä vaiheessa kyllä otti sekin päähän, kun olin tähän harjoitteluun uhrannut talviloman sekä muutenkin joutunut ottamaan 2 viikkoa palkatonta lomaa. Tällä hetkellä olen opintoni keskeyttänyt ja koska menetin ihan 99,9%:sti motivaatiot opiskeluista ja mitä luultavammin en tule edes jatkamaan opintojani. Petyin niin harjoittelupaikkaan, kuten myös koulun suhtautumiseen minun ongelmani kanssa. Eivät meinaa voineet tehdä asian hyväksi yhtään mitään ja tutor ei missään vaiheessakaan voinut kuunnella minua, kun piti ihan ilmiselvänä, että ohjaajani puhui totta. Tosi asia oli se, että harjoittelussa ohjaajanani toiminut henkilö oli täysi paska! Toivottavasti en koskaan tule törmäämään yhteenkään näihin ihmisistä missään vaiheessa elämääni.

Tsemppiä sinulle kuitenkin loppuvaiheeseen! Koita nyt kesällä ladata akkuja ja saada täysi loppurutistus kuntoon.