Tunnistan hyvät,pahat, ja neutraalit, jo ensi näkemisellä. Jos eteeni tuotaisiin 100 ihmistä, jolla ei ole dissosiaativista persoonallisuushäiriöitä, tunnistaisin heidän kaikkien persoonat, sellainen minä olen, jotkut pitää hulluna, jotkut selvännäkijänä, minä pidän itseäni vain tarkkaavaisena, älykkäänä ja hyvänä psykologiassa, ihan tavallisena.
Kai sitä täytyy olla itsekkin edes vähän paha ,että voi tunnistaa pahuuden muussa
Anonyymi-ap
10241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen joutunut miettimään tuota samaa. Ihmiset leimaavat eri tavoin toisia pahoiksi, narsisteiksi, psykopaateiksi, epävakaiksi. Olen kuunnellut tuota Carl Jungia aika paljon viime aikoina YouTubesta. Siinä kerrotaan että toisessa projisoi juuri omat varjot, joita ei halua tuoda valoon.
Kyllä minussakin se pahuus on, yritän vain piilotella sitä. Niin kauan kun ei näe omia varjojaan, ne saavat itsessä valtaa yhä enenevissä määrin? Enkä opi, vaikka voisin toisen kautta oppia niistä mitä itsessäni on.
Voinko minä herättää toisessa hänen pahan puolen rajusti näkyville, jos osoitan sen olevan hänessä, mutten myönnä sitä olevan itsessäni?
Jatkan edelleen. Olen yrittänyt peittää tiedostamattani joitain puolia itsessäni. Silti minua vetää tietyn kaltaiset ihmiset aina puoleensa. Miksi? Miksi he edes kiinnostavat niin paljon, jos heissä ei ole juuri sitä samankaltaisuutta, kuin itsessäni? Alkaa tuntumssn siltä, että tänä päivänä ihmiset ajetaan aivopesten näkemään itseään aina toisten uhrina. Ja narsisti on juuri se muotisana, kun ei pystytä eri tavoin kontrolloimaan ja manipuloimaan toista ihmistä. Ei haluta hyväksyä häntä sellaisena aitona itsenään, vaan on rakennettu ideaali mielikuva siitä toisesta. Ja kun toinen ei vastaakaan sitä omaa mielikuvaa ja tule täyttämään sitä omaa heikkoa puolta, seuraa pettymys. Pettymystä seuraa syyllistäminen. Olenhan ollut kaikin puolin mukava ja miellyttävä, omasta mielestäni ainakin. Mutta eihän sellainen voi olla koskaan totta. Haluan itsekkäästi, että se toinen ihminen on minulle juuri sitä, jota kuvittelen tarvitsevani. Vaikka hyväksymällä toisen sellaisena kuin hän on, voisi hänestä tulla aidosti myös se toinen puoli esiin. Eli hyvyys.
❤️
Siis tämä tuntuu siltä, että on aika iso juttu nyt. Josko vihdoin alkaisin ymmärtämään asioita.
Se on iso asia ja hyvä jos alat ymmärtämään. On jo aikakin, koskaan ei ole liian myöhäistä rakas❤️
Ei täällä kyllä tiedä ketkä keskenään kirjoittaa, mutta tämä on tosiaan omalle kohdalleni mahdollisesti läpimurto. Se, että opin itsestäni jotain hyvin tärkeää.
Mitä opit itsestäsi? Ehkä tietää, ehkä ei. Mäkin oon oppinut itsestäni paljon kyllä tän matkan aikana.❤️✨
Eiköhän tuossa tullut tuota vuodatusta jo aika paljon yhdelle kertaa. Alkaa panssari murtumaan, ehkä.
Toivottavasti..
En ole varma, pystynkö varjotyöskentelyyn itseni kanssa. Totta on että hirviö luotiin niissä oloissa, joissa vartuin. Siihen en ole syypää, olin lapsi. Mutta että pystyn käymään sen kaiken läpi, siellä on paljon häpeää ym. Siinä on aika iso työsarka. Siitä minun olisi otettava vastuu. Taas kerran olisi nostettava itseni pohjalta ja opittavaa on nyt enemmän kuin aiemmin. Ennen pystyin valehtelemaan asioista itselleni. Sitä en tietenkään ymmärtänyt.