Tapasin kerran pojan johon ihastuin suuresti.Olin silloin vasta 13-vuotias ja poika minua vuotta vanhempi. Tutustuimme eräässä "kesätyössä" ja töiden päätyttyä lähetin hänelle viestin ja kerroin tunteistani. Hän sanoi että nähdään sitten ensi vuonna ja laittoi myös silmää vilkkaavan hymiön. Olin onnesta soikeana. Kun sitten seuraavana kesänä hain jälleen kyseiseen hommaan en päässytkään.Itkin monta viikkoa huonoa tuuriani ja sitä että en näkisi poikaa. Nyt neljä vuotta myöhemmin pääsin taas töihin ja näin pojan. Olin näiden neljän kuluneen vuoden aikana jo pikkuhiljaa unohtanut hänet, mutta nyt taas sydämeni alkoi takoa ja jalat täristä aina kun hän vain olikin lähelläni. Halusin kovasti mennä juttelemaan hänelle, mutta heikko luonteeni ja ujouteni esti minua. Huomasin kyllä että hän vilkuili minua, mutta ei kuitenkaan tullut puhumaan tai mitään. Nyt on jälleen työt tehty ja odotan ensi kesää miettien miten minun käy. Pääsenkö vai enkö pääse. Näin myöhemmin on helppo sanoa että ihan hyvinhän olisin voinut mennä puhumaan jne. mutta kun se tilanne on nenän edessä en vain voi... Minua harmittaa todella se etten uskalla tarttua tilaisuuteen.
Mahtaisiko täältä löytyä yhtäkään kohtalo toveria itselleni...
Mahtaisiko täältä löytyä yhtäkään kohtalo toveria itselleni...
Vastaukset 4
Vanhimmat
uskalsit lähtettää sms:n hänelle ja kertoa tunteistasi mutta et sitten enään jutella, vaikka ennen uskalsit sitä taas tehdä(?)
luulen että voi olla että hänellä sama fiilis sisällään kun sinullakin, eli pelko ja vähän ujous kun kerroit tunteistasi hänelle...mikä on todella hieno juttu.Mutta jos haluat jotain muuta kun kaveria kesätöissäsi niin laita taas sms hänelle ja kysy kuulumisia(?) se voi siitä taas lähteä...
siis se mulla vähän onki ongelmana että en ite ees tiiä mistä mä sen kaiken rohkeuden sillon keräsin lähettääkseni sen viestin... toisaalta pelkään et oon liian päälle käyvä jos nyt taas lähetän hänelle viestin... olisinhan mä voinu kysellä niitä kuulumisia sillon päin naama... vaikeaa... ehkäpä mä kerään kaiken rohkeuteni ja kirjotan sille taa :)
Kannattaa kirjoittaa jos tunnet sisälläsi niin, etkä tosiaan ole päälle käyvä jos ~4vuoden aikana 2 viestiä pistät ;)
Mutta muuten jos on kaksi ujoa niin unelmiensi suhde voi mennä ohitse jos kumpikaan ei tee asian eteen mitään ja se on ikävää.
ihastuin, tai rakastuin.... mut tosin ei työpaikassa... tapasin sen yleisel paikal.... kun se meni ohi tajusin vaaee yht äkkii, et mä tykkään siintä,... se mua tosin kaks vuotta vanhempi, mut silti kattoo mua... ja aina kun se tapahtuu, nii menee pala kurkkuu ja hengitys salpaantuu.... Tää on oikeesti niin hirveetä ja ihanaa. mä en kestä jos en nää sitä, ja nyt ei o näkyn kahtee päivää-----> mul ei siis niin tosiaankaa o pokkaa mennä sille puhumaa... mut tätä rakkaus on.. yritetää myö kestää... jos haluut, nii voit mailailla mulle, meinaa mä oikeasti tarvin jonkun, jolle puhuu täst. maili:
[email protected]