Saiko tänne edes laittaa novelleja?No,kuitenkin,tämä on ensimmäinen pitkä novellini,ja myös ensimmäinen jonka julkaisen.Tämä on ehkä hiukan sekava,sillä parissa kohtaa muistellaan menneisyyttä.Ja muutenkin tässä on vähän hassu aihe........
Koko juttu on luultavasti kirjoitusvirheitä täynnä,sillä kopioin sen vihkostani :)
-------------------------------------------------
"Olen Sanna.Helvetin hyvän näköinen,ja huumorintajuinen gimma.Avoin uusille asiolle ja ystäville".Näin lukee useissa mun luonnekuvauksissa jotka on netissä.Se on vain tietenkin kaunisteltu versio musta.En ole esimerkiksi maininnut sitä,että olen sinisilmäinen,ja lankean aina jos joku tarjoaa ystävällistä kättänsä.Siksi mua on helppo huijata.Luulis että mulle olis kehittyny viinäpää,mutta ei.Mut on helppo juottaa,ja sit käyttää hyväkseen.Monestikohan olen löytänyt itseni vieraasta sängystä,ilman rahaa ja ilman tietoa missä olen.Monet tunteekin mut Huorana,mutta kun se ei ole niin.Ehkä lankean kaikkiin kivan näkösiin ihmisiin,koska mul ei oo ollu oikeit ystävii sen jälkeen,kun Minnan vei huumeet.Nyt se on puolikuollut,makaa jossain Hesan pimeillä kaduilla.Ei se oo ollu pitkään aikaan kotona,oon useasti sieltä kysellyt.
Siis onhan mulla niit niin sanottuja kavereita,jotka häippää,jos must on jotain juoruja liikkellä.Kuka nyt Huoran kaa haluis näyttäytyy?
Horjun kadulla.Tiedän tasan tarkkaan minne menen.Ex-poikaystäväni luokse.Monestikohan oon ollu sen portailla ja itkeny sitä takas.Kaikki oli hyvin ku me oltiin yhdessä.Ja mä rakastan sitä vielä.
Olen tietysti taas kännissä."Ystäväni" veivät minut baariin,hauskaa pitämään.Muutaman pullon jälkeen Niina esitteli mut eräälle pojalle.Kun se alko lääppii mä harjuin ulos.Paskat niistä.Ne ei välitä musta,mut Antti välittää,ainakin niin mä sillon taas erehdyin ajattelee.
Koputan oveen.Oven avaa pörröhiuksinen poika."Onko Antti kotona",änkytän pojalle.Poika katsoo minua arvioivasti ja kysyy nimeäni.Nimen kuultuaan poika vastaa nopeasti että Antti ei ole kotona ja läimäyttää oven kiinni.Silti kuulen Antin kysyvän että kuka ovella oli.Silmäni täyttyvät kyynelistä ja rintaa kivistää.Taas se teki sen,sulki oven mun nenän edestä.Ja paskat!
Puisto on puliukkoja täynnä.Kaikki ukot istuu yksin,yksin,maailman hylkäämänä,niinkuin minä.Istun penkille ja hautaan kasvoni käsieni suojaan
"Ooksä ok?".Antin kasvot ilmestyvät yläpuolelleni.Hänen kasvoillaan on huolen täyttämä ilme.Mun poikaystävä,välittää aina-olin edellisenä päivänä hehkuttanut kavereilleni."Jumalauta Sanna,älä säikytä tollattii.Nousen ylös ja nauran."Olit kuin olisit nähnyt haamun tai jotain",käkätän.Antti katsoo tuimana minua.Kierrän käteni Antin kaulan ympärille."Toi on vakava asia,mä pelästyin aivan kauheesti",Antti sanoo ja vetäytyy irti minusta."Mikä sulle nyt tuli?".Antti istuu ilta-auringon värjäämälle rantahietikolle ja henkäisee syvään.Istun hänen viereeensä ja lasken käteni hänen polvelleen."Mä en tiedä mitä mä tekisin jos sulle kävisi jotain",se aloittaa ja katsoo minua."Äsken kun sä makasit siinä,tajusin,mitä menettäisin.Todella kauniin tytön,jota rakastan".Hän katsoo vaativasti minua ja vetää henkeä,"Tajuuksä,mä rakastan sua,enkä ikinä halua olla erossa susta".Antti on vakavissaan,henkäisen."Et tiedäkkään kuinka kauan mä oon odottanu sun sanovan ton",huokaan ja suutelen Anttia."Mäkin rakastan sua"
Kyyneleitä vierähtää poskilleni,mutta pyyhkäisen ne nopeasti pois;Mähän en itke."Tytöllä on huolia".Viereeni istahtaa voimakkaasti tuoksahtava mies kossupullot käsissään.Nyökkään ja räpytän kiivaasti silmiäni.Tuon säälittävän miehen edessä en ainakaan itke."Itke vaan paholaiset pois",mies takeltelee ja ojentaa kossupullon.Puolillaan olevan tietenkin.Kulautan puolet kossusta kerralla."Kossu se on paras lääke paholaisia vastaan",ukko vastaa ja tapittaa minua lupsahtelevilla silmillään.Mumisen kiitoksen ja lähden kotiinpäin.
Kaikkialla on kaulailevia pareja.Jokainen pari saa kiusakseen kaipaavan katseeni.Noin me joskus Antinkin kanssa oltiin,ennen kuin se ilmotti kaiken olevan ohi.Tuo oli pian sen jälkeen kun olin kännissä kaulaillut sen kaveria Antin synttäreillä.Olen Minnan kodin kohdalla.Joku osa minua uskoo sen olevan kotona.Koputan oveen,tämä tapa on tullut minulle tutuksi parin kuukauden ajan.Oven avaa väsynyt kalju mies."Sanna",Minnan isä kelaa."Ei se ole kotona,ja luulen ettei se tulekkaan",se huokaisee."Voisit muuten tulla ihmistenaikoihin",Minnan isä tiuskaisee sulkiessaan oven.Jo toinen kerta kun ovi suljetaan nenäni edestä.Säälitävää
Lähden kävelemään.Joudun kääntymään pari kertaa,kun meinaan kävellä väärään suuntaan."Kato vähän etees idiootti!".Olin parin metrin ajan tuijottanut kenkiini.Nyt kenkieni edessä on varsin kuluneet parit.Liekö edes toistensa parit?Mumisen anteeksipyynnön kengille ja väistän."Hei,tunneks mä sut",tyttö kysyy ja tarttuu minua olkapäästä.Käännyn ympäri.Kengistä lähtee repaleiset farkut.Tytöllä on takki,jossa on jonkun ison liikkeen logo.Hiukset ovat huopaantuneet ja ne roikkuvat raskaina olkapäillä.Kelaan hetken kasvoja."Minna?".Sisältäni vierähtää iso kivi ja lämmin tunne leviää kehooni."Juu,se on nimeni",Minna vastaa,"Ja sinä olet?"."Sanna,etkö muista!",hihkun ja halaan Minnaa.Sen vaatteet haisevat hasikselta."Sanna",Minna toistaa hitaasti ja tuijottaa minua epäilevästi.Sitten sen silmät syttyvät."Missä sä oot ollu?",Minna kiljahtaa ja syleilee minua.Mutta se työntää mut nopeasti taakseppäin ja tuijottaa mua tyhjillä silmillään."Juu,sä oot se Sanna,joka on maannu jokaisen Hesas olevan kundin kaa.Opettajiis kuulemma nait et pääsit ysist läpi",Sanna sanoo.Se sylki sanat inhoten ulos,ei pystynyt kohdistamaan katsettaan muhun."Huora",Sanna sylkee.Se nostaa kassinsa josta pilkistää verisii piikkejä.Sitten Sanna häipyy.
Me lojutaan sängyllä ja katsotaan kun Ridge riitelee jonkun blondin kaa."Ridge saa kouluarvosanoissa 7",Minna tokaisee ja kittaa nalleja suuhunsa.Sohin sitä kynsiviilalla."Älä viitti,ilmiselvä 8".Minna kikattaa ja heittää nalleja minua päin."Sulla on aina ollut jotenkin outo miesmaku".Hymähdän ja näytän hänelle sormea."Sun mielestä jokainen mies on ylisöpö",Minna jatkaa ja väistelee hedelmäkolikkojani.Sota keskeytyy kun blondi antaa litsarin Ridgelle."Läpsy",Minna huudahtaa ja juo oman lasinsa tyhjäksi.Minäkin tartun siiderillä täytettyyn snapsilasiini."Juo,sitähän varten se on",Minna yllyttää ja tuijottaa minua vaativasti."Nynny!",hän huokaa nähtyään epäröintini ja juo tyhjäksi lasini.Sitten hän rojahtaa makaamaan päälleni."Ollaanhan m aina ystävii?",Minna kysyy ja tuijottaa kun Ridge riisuu uhkean blondinsa paitaa."Aina"
Säntään juoksuun.Viimein pääsen kotini syleilyyn.Pamautan oven kiinni ja istun eteisen seinää vasten.Mun paras ystävä,huoritteli mua.Halveksi mua.Mun poikaystävä ei enää tahdo nähdä mua.Itku pyrkii taas ulos.Kukaan ei oikeesti välitä musta.Mä oon huora.Mutta silti olen ollut vain Antin kanssa.Miten mä voin olla huora?Miten Minna voi noin vain hylätä mut.Miksi Antti ei enää haluu tavata mua?Paskat!Heitän mutsin korkokengän läpi olohuoneen ja eteisen välisestä ikkunasta.Ikkuna antaa periksi ja hajoaa,aivan kuin elämäni tuntuu hajoavan.
Konttaan vessaan ja avaan lääkekaapin.Unitabletteja,päänsärkylääkkeitä,mieliala lääkkeitä.Kasaan vessanpöntön kannelle sekotelman erillaisia tabletteja
Katselen punaisista ja sinisistä tableteista muodostuvaa kasaa.Kelaan mielessäni kaikkia näitä pimeitä vuosia.Päätös sisälläni kasvaa koko ajan.Mitä enemmän mietin,sitä varmemmaksi tulen.Minulla ei ole enää mitään syytä olla täällä.Ei ketään joka jäisi kaipaamaan.Minnalla ja Antilla oli uudet Sannansa,porukoilla pikkuveli ihmeeni.Miksi kukaan kaipaisi pientä,mitätöntä lattarintaista Sannaa?
Vapisevin käsin täytän valkoisen hammasharjamukin.Tartun ensimmäiseen pilleriin.Silmäilen tablettia hermostuneena.Sininen tabletti katoaa kurkkuuni.Niin myös loputkin.Vajoan lattialle.Odotan.Ei mitään.Eikö pitäisi tapahtua jotain.Eikö sen tunnelin pitäisi näkyä jo?Kyyneleet nousevat silmiini.En onnistunut.Kaikista noista tableteista tuli vain päänsärkyä.Siinäkö se?Konttaan eteiseen.Huomaan säröisen lasin allani.Tartun pahan näköiseen palaseen ja laitan sen vasten rannettani.Suljen silmäni ja vetäisen.Huumaava kipu saavuttaa minut.
Olen turta.Pyörryttää,oksettaa.Makaan rikkonaisten lasinsirpaleiden päällä.Tähänkö elämäni olen ajanut.Tätäkö elämä on?Elää paskasti,lopulta päätyen nieleskelemään kasan pillereitä ja veren vuodatukseen."Haistakaa kaikki syvä!",huudan.Pelottelen varmaan kaikki naapurin mummot,hymähdän mielessäni ja pyörryn
Kävelen katua.Kuljen käsikkäin Anttin kanssa.Käännyn suutelemaan häntä,mutta näenkin Minnan.Me kaadumme maahan.Minna nousee ylös ja haukkuu minua huoraksi.Kuulen kikatusta.Antti kulkee takanani sen Kaunareiden avottoman blondin kanssa.Kun pari saapuu kohdalleni,Antti sylkäisee minua kohti.Alkaa sataa.Pisarat kuin happoa polttavat minua.Yritän juosta pakoon,mutta ympärilleni muodotuu ihmisjoukko.He huutelevat ja herjaavat minua.Kaikki ihmiset muuttuvat valtaviksi vesipatsaiksi.Patsaat hajoavat ja syöksyvät päälleni.Uin ylöspäin,ilma loppuu.En näe pintaa,mutta uin koko ajan ylöspäin.Viimein kun luulen kuolevani saavutan pinnan ja vedän syvään henkeä.
Avaan silmäni.Näen valkoista.Desinfionti aineen haju leijuu kaikkialla.Olen sairaalassa.Laitteet piipittävät koko ajan vieressäni ja pussi tiputtaa jotain ainetta letkun kautta minuun.Lihakseni ovat kipeitä mutta nousen silti vaivalloisesti ylös.Vuoteeni on ympäröity verhoilla muusta maailmasta.Päässäni jyskyttää ja näen epäselvästi,mutta näkö palaa vähitellen.
Kuulen oven avautuvan jossain verhojen ulkopuolella.Joku raottaa verhojani."Sanna!Luoja,sinähän olet hereillä",kuulen äänen huudahtavan.Poika ryntää halaamaan minua.Mietin hetken,kuka tämä on,ennenkuin se sytyttää.Antti!"Kaikki ovat olleet älyttömän huolissaan susta",Antti huokaa ja tutkailee kasvojani."Mitä sä täällä teet?Minä luulin ettet halua olla enään missään tekemisissä kanssani",soperran."Mutta olihan minun pakko tulla katsomaan oletko kunnossa.Itseasiassa olen ollut täällä jokapäivä pari tuntia tuuraamassa vanhempiasi.Niin että hekin pääsevät välillä sängyille nukkumaan".Ajatukset vilistävät mielessäni."Mutta sinähän jätit minut",takeltelen.Puhe ei oikein sujuvasti tahdo kulkea."Niin jätin,mutta ei se tarkoita etten olisi huolissani sinusta",hän huokaa.
Puhuimme asiat selviksi seuraavana päivänä,kun seuraavan kerran heräsin.Päätimme yrittää vielä kerran,jos lupaisin pysyä erossa viinasta.Kerrankin tunsin olevani onnellinen.Jotain valoa näkyi.Ehkä minulla oli vielä tulevaisuutta
Arvostelkaa kiitos :).Yritän kestää kritiikit :)
Koko juttu on luultavasti kirjoitusvirheitä täynnä,sillä kopioin sen vihkostani :)
-------------------------------------------------
"Olen Sanna.Helvetin hyvän näköinen,ja huumorintajuinen gimma.Avoin uusille asiolle ja ystäville".Näin lukee useissa mun luonnekuvauksissa jotka on netissä.Se on vain tietenkin kaunisteltu versio musta.En ole esimerkiksi maininnut sitä,että olen sinisilmäinen,ja lankean aina jos joku tarjoaa ystävällistä kättänsä.Siksi mua on helppo huijata.Luulis että mulle olis kehittyny viinäpää,mutta ei.Mut on helppo juottaa,ja sit käyttää hyväkseen.Monestikohan olen löytänyt itseni vieraasta sängystä,ilman rahaa ja ilman tietoa missä olen.Monet tunteekin mut Huorana,mutta kun se ei ole niin.Ehkä lankean kaikkiin kivan näkösiin ihmisiin,koska mul ei oo ollu oikeit ystävii sen jälkeen,kun Minnan vei huumeet.Nyt se on puolikuollut,makaa jossain Hesan pimeillä kaduilla.Ei se oo ollu pitkään aikaan kotona,oon useasti sieltä kysellyt.
Siis onhan mulla niit niin sanottuja kavereita,jotka häippää,jos must on jotain juoruja liikkellä.Kuka nyt Huoran kaa haluis näyttäytyy?
Horjun kadulla.Tiedän tasan tarkkaan minne menen.Ex-poikaystäväni luokse.Monestikohan oon ollu sen portailla ja itkeny sitä takas.Kaikki oli hyvin ku me oltiin yhdessä.Ja mä rakastan sitä vielä.
Olen tietysti taas kännissä."Ystäväni" veivät minut baariin,hauskaa pitämään.Muutaman pullon jälkeen Niina esitteli mut eräälle pojalle.Kun se alko lääppii mä harjuin ulos.Paskat niistä.Ne ei välitä musta,mut Antti välittää,ainakin niin mä sillon taas erehdyin ajattelee.
Koputan oveen.Oven avaa pörröhiuksinen poika."Onko Antti kotona",änkytän pojalle.Poika katsoo minua arvioivasti ja kysyy nimeäni.Nimen kuultuaan poika vastaa nopeasti että Antti ei ole kotona ja läimäyttää oven kiinni.Silti kuulen Antin kysyvän että kuka ovella oli.Silmäni täyttyvät kyynelistä ja rintaa kivistää.Taas se teki sen,sulki oven mun nenän edestä.Ja paskat!
Puisto on puliukkoja täynnä.Kaikki ukot istuu yksin,yksin,maailman hylkäämänä,niinkuin minä.Istun penkille ja hautaan kasvoni käsieni suojaan
"Ooksä ok?".Antin kasvot ilmestyvät yläpuolelleni.Hänen kasvoillaan on huolen täyttämä ilme.Mun poikaystävä,välittää aina-olin edellisenä päivänä hehkuttanut kavereilleni."Jumalauta Sanna,älä säikytä tollattii.Nousen ylös ja nauran."Olit kuin olisit nähnyt haamun tai jotain",käkätän.Antti katsoo tuimana minua.Kierrän käteni Antin kaulan ympärille."Toi on vakava asia,mä pelästyin aivan kauheesti",Antti sanoo ja vetäytyy irti minusta."Mikä sulle nyt tuli?".Antti istuu ilta-auringon värjäämälle rantahietikolle ja henkäisee syvään.Istun hänen viereeensä ja lasken käteni hänen polvelleen."Mä en tiedä mitä mä tekisin jos sulle kävisi jotain",se aloittaa ja katsoo minua."Äsken kun sä makasit siinä,tajusin,mitä menettäisin.Todella kauniin tytön,jota rakastan".Hän katsoo vaativasti minua ja vetää henkeä,"Tajuuksä,mä rakastan sua,enkä ikinä halua olla erossa susta".Antti on vakavissaan,henkäisen."Et tiedäkkään kuinka kauan mä oon odottanu sun sanovan ton",huokaan ja suutelen Anttia."Mäkin rakastan sua"
Kyyneleitä vierähtää poskilleni,mutta pyyhkäisen ne nopeasti pois;Mähän en itke."Tytöllä on huolia".Viereeni istahtaa voimakkaasti tuoksahtava mies kossupullot käsissään.Nyökkään ja räpytän kiivaasti silmiäni.Tuon säälittävän miehen edessä en ainakaan itke."Itke vaan paholaiset pois",mies takeltelee ja ojentaa kossupullon.Puolillaan olevan tietenkin.Kulautan puolet kossusta kerralla."Kossu se on paras lääke paholaisia vastaan",ukko vastaa ja tapittaa minua lupsahtelevilla silmillään.Mumisen kiitoksen ja lähden kotiinpäin.
Kaikkialla on kaulailevia pareja.Jokainen pari saa kiusakseen kaipaavan katseeni.Noin me joskus Antinkin kanssa oltiin,ennen kuin se ilmotti kaiken olevan ohi.Tuo oli pian sen jälkeen kun olin kännissä kaulaillut sen kaveria Antin synttäreillä.Olen Minnan kodin kohdalla.Joku osa minua uskoo sen olevan kotona.Koputan oveen,tämä tapa on tullut minulle tutuksi parin kuukauden ajan.Oven avaa väsynyt kalju mies."Sanna",Minnan isä kelaa."Ei se ole kotona,ja luulen ettei se tulekkaan",se huokaisee."Voisit muuten tulla ihmistenaikoihin",Minnan isä tiuskaisee sulkiessaan oven.Jo toinen kerta kun ovi suljetaan nenäni edestä.Säälitävää
Lähden kävelemään.Joudun kääntymään pari kertaa,kun meinaan kävellä väärään suuntaan."Kato vähän etees idiootti!".Olin parin metrin ajan tuijottanut kenkiini.Nyt kenkieni edessä on varsin kuluneet parit.Liekö edes toistensa parit?Mumisen anteeksipyynnön kengille ja väistän."Hei,tunneks mä sut",tyttö kysyy ja tarttuu minua olkapäästä.Käännyn ympäri.Kengistä lähtee repaleiset farkut.Tytöllä on takki,jossa on jonkun ison liikkeen logo.Hiukset ovat huopaantuneet ja ne roikkuvat raskaina olkapäillä.Kelaan hetken kasvoja."Minna?".Sisältäni vierähtää iso kivi ja lämmin tunne leviää kehooni."Juu,se on nimeni",Minna vastaa,"Ja sinä olet?"."Sanna,etkö muista!",hihkun ja halaan Minnaa.Sen vaatteet haisevat hasikselta."Sanna",Minna toistaa hitaasti ja tuijottaa minua epäilevästi.Sitten sen silmät syttyvät."Missä sä oot ollu?",Minna kiljahtaa ja syleilee minua.Mutta se työntää mut nopeasti taakseppäin ja tuijottaa mua tyhjillä silmillään."Juu,sä oot se Sanna,joka on maannu jokaisen Hesas olevan kundin kaa.Opettajiis kuulemma nait et pääsit ysist läpi",Sanna sanoo.Se sylki sanat inhoten ulos,ei pystynyt kohdistamaan katsettaan muhun."Huora",Sanna sylkee.Se nostaa kassinsa josta pilkistää verisii piikkejä.Sitten Sanna häipyy.
Me lojutaan sängyllä ja katsotaan kun Ridge riitelee jonkun blondin kaa."Ridge saa kouluarvosanoissa 7",Minna tokaisee ja kittaa nalleja suuhunsa.Sohin sitä kynsiviilalla."Älä viitti,ilmiselvä 8".Minna kikattaa ja heittää nalleja minua päin."Sulla on aina ollut jotenkin outo miesmaku".Hymähdän ja näytän hänelle sormea."Sun mielestä jokainen mies on ylisöpö",Minna jatkaa ja väistelee hedelmäkolikkojani.Sota keskeytyy kun blondi antaa litsarin Ridgelle."Läpsy",Minna huudahtaa ja juo oman lasinsa tyhjäksi.Minäkin tartun siiderillä täytettyyn snapsilasiini."Juo,sitähän varten se on",Minna yllyttää ja tuijottaa minua vaativasti."Nynny!",hän huokaa nähtyään epäröintini ja juo tyhjäksi lasini.Sitten hän rojahtaa makaamaan päälleni."Ollaanhan m aina ystävii?",Minna kysyy ja tuijottaa kun Ridge riisuu uhkean blondinsa paitaa."Aina"
Säntään juoksuun.Viimein pääsen kotini syleilyyn.Pamautan oven kiinni ja istun eteisen seinää vasten.Mun paras ystävä,huoritteli mua.Halveksi mua.Mun poikaystävä ei enää tahdo nähdä mua.Itku pyrkii taas ulos.Kukaan ei oikeesti välitä musta.Mä oon huora.Mutta silti olen ollut vain Antin kanssa.Miten mä voin olla huora?Miten Minna voi noin vain hylätä mut.Miksi Antti ei enää haluu tavata mua?Paskat!Heitän mutsin korkokengän läpi olohuoneen ja eteisen välisestä ikkunasta.Ikkuna antaa periksi ja hajoaa,aivan kuin elämäni tuntuu hajoavan.
Konttaan vessaan ja avaan lääkekaapin.Unitabletteja,päänsärkylääkkeitä,mieliala lääkkeitä.Kasaan vessanpöntön kannelle sekotelman erillaisia tabletteja
Katselen punaisista ja sinisistä tableteista muodostuvaa kasaa.Kelaan mielessäni kaikkia näitä pimeitä vuosia.Päätös sisälläni kasvaa koko ajan.Mitä enemmän mietin,sitä varmemmaksi tulen.Minulla ei ole enää mitään syytä olla täällä.Ei ketään joka jäisi kaipaamaan.Minnalla ja Antilla oli uudet Sannansa,porukoilla pikkuveli ihmeeni.Miksi kukaan kaipaisi pientä,mitätöntä lattarintaista Sannaa?
Vapisevin käsin täytän valkoisen hammasharjamukin.Tartun ensimmäiseen pilleriin.Silmäilen tablettia hermostuneena.Sininen tabletti katoaa kurkkuuni.Niin myös loputkin.Vajoan lattialle.Odotan.Ei mitään.Eikö pitäisi tapahtua jotain.Eikö sen tunnelin pitäisi näkyä jo?Kyyneleet nousevat silmiini.En onnistunut.Kaikista noista tableteista tuli vain päänsärkyä.Siinäkö se?Konttaan eteiseen.Huomaan säröisen lasin allani.Tartun pahan näköiseen palaseen ja laitan sen vasten rannettani.Suljen silmäni ja vetäisen.Huumaava kipu saavuttaa minut.
Olen turta.Pyörryttää,oksettaa.Makaan rikkonaisten lasinsirpaleiden päällä.Tähänkö elämäni olen ajanut.Tätäkö elämä on?Elää paskasti,lopulta päätyen nieleskelemään kasan pillereitä ja veren vuodatukseen."Haistakaa kaikki syvä!",huudan.Pelottelen varmaan kaikki naapurin mummot,hymähdän mielessäni ja pyörryn
Kävelen katua.Kuljen käsikkäin Anttin kanssa.Käännyn suutelemaan häntä,mutta näenkin Minnan.Me kaadumme maahan.Minna nousee ylös ja haukkuu minua huoraksi.Kuulen kikatusta.Antti kulkee takanani sen Kaunareiden avottoman blondin kanssa.Kun pari saapuu kohdalleni,Antti sylkäisee minua kohti.Alkaa sataa.Pisarat kuin happoa polttavat minua.Yritän juosta pakoon,mutta ympärilleni muodotuu ihmisjoukko.He huutelevat ja herjaavat minua.Kaikki ihmiset muuttuvat valtaviksi vesipatsaiksi.Patsaat hajoavat ja syöksyvät päälleni.Uin ylöspäin,ilma loppuu.En näe pintaa,mutta uin koko ajan ylöspäin.Viimein kun luulen kuolevani saavutan pinnan ja vedän syvään henkeä.
Avaan silmäni.Näen valkoista.Desinfionti aineen haju leijuu kaikkialla.Olen sairaalassa.Laitteet piipittävät koko ajan vieressäni ja pussi tiputtaa jotain ainetta letkun kautta minuun.Lihakseni ovat kipeitä mutta nousen silti vaivalloisesti ylös.Vuoteeni on ympäröity verhoilla muusta maailmasta.Päässäni jyskyttää ja näen epäselvästi,mutta näkö palaa vähitellen.
Kuulen oven avautuvan jossain verhojen ulkopuolella.Joku raottaa verhojani."Sanna!Luoja,sinähän olet hereillä",kuulen äänen huudahtavan.Poika ryntää halaamaan minua.Mietin hetken,kuka tämä on,ennenkuin se sytyttää.Antti!"Kaikki ovat olleet älyttömän huolissaan susta",Antti huokaa ja tutkailee kasvojani."Mitä sä täällä teet?Minä luulin ettet halua olla enään missään tekemisissä kanssani",soperran."Mutta olihan minun pakko tulla katsomaan oletko kunnossa.Itseasiassa olen ollut täällä jokapäivä pari tuntia tuuraamassa vanhempiasi.Niin että hekin pääsevät välillä sängyille nukkumaan".Ajatukset vilistävät mielessäni."Mutta sinähän jätit minut",takeltelen.Puhe ei oikein sujuvasti tahdo kulkea."Niin jätin,mutta ei se tarkoita etten olisi huolissani sinusta",hän huokaa.
Puhuimme asiat selviksi seuraavana päivänä,kun seuraavan kerran heräsin.Päätimme yrittää vielä kerran,jos lupaisin pysyä erossa viinasta.Kerrankin tunsin olevani onnellinen.Jotain valoa näkyi.Ehkä minulla oli vielä tulevaisuutta
Arvostelkaa kiitos :).Yritän kestää kritiikit :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan kokonaan en jaksanut lukea, mutta mieleeni nousi muutama jo aiemmin huomioitu seikka.
Mistä johtuu, että ensimmäinen novelli usein käsittelee itsemurhaa?
Johtuuko tuo siitä että arki itsenään tuntuu köyhältä aiheelta kirjoittaa, vai kirjoittajan iästä, murheellisesta murrosiästä jolloin tunteet ovat mustia tai valkeita?
Niin tai näin, itsemurha aiheena ehkä on itkettävän ihanaa kirjoittaa, saahan siinä hetken märehtiä itsesäälissä. Lukukokemuksena itsemurha ei juuri säväytä.
Tai ehkä se säväyttäisi, jos
- Henkilö kuolisi ja huomaisi taivaasta/helvetistä kuinka itsekäs hänen tekonsa oli.
- Tekotapa olisi brutaalin raaka.
- Henkilö vammautuisi pysyvästi tai edes paskoisi housuihinsa, kuten lääkkeiden yliannostuksessa yleensä käy.
- Henkilö huomaisi oman tyhmyytensä ja sen kuinka vähän syytä omaan huonoon oloon ympäröivällä maailmalla todella on.
Jos tästä jotain hyvää etsii, niin teksti itsenään on kivan toimivaa. Ensimmäiseksi novelliksi olet välttänyt hyvin ylisanojen käytön ja liiallisen toiston. Jätät lukijalle tilaa liikkua rivien väleissä.
Siis liian tavallinen aihe?
En minäkän jaksanut lukea, kun katsoin sivuverson kommentin. Aihe on kyllä todella kulunut. Laiskuudestani johtuen en voi arvostellakkaan.
T. Sherlokki (c) 2005
Aina kun laitat pisteen, tai pilkun tai kysymysmerkin yms., lyö tyhjä väli sen jälkeen. Kirjoittamisen sääntö numero yksi on tämä.
Siten kun olet sen kirjoitusvirheen korjannut ja mieleesi painanut, niin seuraava on huomattavasti luettavampi!
Vaan jos korjaat nuo space-virheet, niin sitten jaksan ehkä lukea jutunkin, ja arvioida sitä varsinaista tekstiä.
Palataan!
Kävin kurkistamassa galleriasivuasi, ja (kauhukseni?!) totesin, että olet vielä niin kovin nuori...
Anteeksi tekstinkäsittelyohjeet, vaan toki voit ottaa niistä opiksi. Jatka ihmeessä kirjoittelua, me kyllä autamme näissä muotoseikoissa, vaan tarinat saat keksiä itse, sinulla on parempi mielikuvitus!
Rohkeaa laittaa tänne tekstiä arvioitavaksi. Tämä kun on eräänlainen sisäpiiri, jota pyrkivät dominoimaan muutamat vakiopersoonat.
Parilta saitkin palautetta.
Sinänsä tekstisi on sujuvaa kun ottaa huomioon ikäsi. Lahjoja sinulla on kuin joulupukilla. Jatka vain kirjoittelua.
Jep, yhdyn pariin edelliseen, että lahjoja sinulla toki on. Kovin moni ikäisesi ei saisi tuollaista tekstiä aikaiseksi. Mutta tuohon oikeinkirjoitukseen kannattaisi tosissaan keskittyä, sillä huono kieli ja hutaisten rakennetut lauseet ja kappaleet rasittavat hirveästi lukijaa. Mieti välimerkkien käyttöä - huomaan, että olet itse lukenut paljon, joten selailepa joitakin teoksia sillä silmällä ja ota vaikkapa sieltä mallia välimerkkien käyttöön. Äläkä käytä puhekielen ilmaisuja, ellei kyseessä ole repliikki tai ajatus.
Itse en henkilökohtaisesti pidä repliikeissä lainausmerkeistä, vaan "repliikkiviivasta". Ei siis tavuviiva, vaan pitkä ns. "en"-viiva. Löytyy windowsissa "ALT 0150"
Onnea jatkoon!
Niin,sellainen asia,että tuo minun koko tekstio oli "Sannan" kertomista,joten puhekieli tuntui jotenkin luonnommisemmalta......
Itse en tykkää käyttää repliikkiviivaa,vaan noita lainausmerkkejä.......
Mutta kiitos kaikille kritiikistä,yritän parantaa otettani :)