heips... no tässä tämmönen pikkanen gallup, jossa kysytään että mikä on teijän elämänne romanttisin hetki?
mulla on semmonen kun oli talvi 2004 ja satoi valtavasti lunta. olin vanhan koulurakennuksen pihassa ihastukseni kanssa, ja juttelimme niitä näitä. olin aina olullut aika epäsuosittu ja erinlainen, mutta tässä pojassa riitti ymmärrystä minulle. ihastukseni vei minut koulun taakse vanhoille rappusille istumaan. siellä ei ollut ketään muuta kuin me, lumihiutaleet leijailivat ympärillä ja kumpikin oli lumesta märkä. sitten hän sanoi: susanna, mä rakastan sua. se oli uskomattoman kaunis pieni hetki, kun me suutelimme.
juuri tälläkin hetkellä nousee kyyneleet silmiin, kun ikävöin tuota hetkeä ja tuota ihmistä. mun ikuista lumiprinssiä.
mulla on semmonen kun oli talvi 2004 ja satoi valtavasti lunta. olin vanhan koulurakennuksen pihassa ihastukseni kanssa, ja juttelimme niitä näitä. olin aina olullut aika epäsuosittu ja erinlainen, mutta tässä pojassa riitti ymmärrystä minulle. ihastukseni vei minut koulun taakse vanhoille rappusille istumaan. siellä ei ollut ketään muuta kuin me, lumihiutaleet leijailivat ympärillä ja kumpikin oli lumesta märkä. sitten hän sanoi: susanna, mä rakastan sua. se oli uskomattoman kaunis pieni hetki, kun me suutelimme.
juuri tälläkin hetkellä nousee kyyneleet silmiin, kun ikävöin tuota hetkeä ja tuota ihmistä. mun ikuista lumiprinssiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olimme viime vuonna perheeni kanssa pariisissa. tapasin yhdessä kahvilassa pojan, joka oli puoliksi ranskalainen ja puoliksi suomalainen ja osasi suomea hyvin, vaikka asuikin ranskassa. tutustuimme ja pidimme yhdessä hauskaa. yhtäkkiä tajusin olevani rakastunut tähän tyyppiin. viimeisenä iltana hän pyysi minua eiffelin tornin huipulle ja sitten suostuttelin vanhempani päästämään minut sinne keksien kaiken maailman syitä. sain luvan, ja menimme yhdessä tornin ylimpään kerrokseen. alla avautui romanttinen pariisi kaikessa kauneudessaan. poika kietoi käteni hellästi ympärilleni ja katselimme yhdessä pariisia onnen huumassa. kuiskasin pojan korvaan, että rakastan häntä ja sitten suutelimme. poika antoi minulle sydämenmuotoisen kaulakorun, jossa oli meistä edellisiltana otettu valokuva.
tuo on ollut romanttisin kokemus koko elämässäni, ja olen varma että mikään hetki ei milloinkaan korvaa tuota kaunista hetkeä minun ja hänen elämässään.
Voiko noin tapahtua oikeassa elämässä?
Miksei voisi? :D Kaikki on mahdollista, paitsi se mikä on mahdotonta. Eikä tuo miltään kamalan mahdottomalta musta kuulostanu.
En mä ainakaan haluaisi itseeni pettää kirjottamalla tänne jotain keksimiäni ihania muistoja, alkaisin elää niissä liikaa, vaikkeivät ole tottakaan. Tiedän, kuulostaa hullulta, mutta minä olen minä.
Kuulosti tuo vaan siltä että menis just prikulleen jonku käsikirjoituksen mukaan =D
vuoden 2004, lokakuun alku..itse asiassa lokakuun 2 päivä..oli mun synttärit...ihastukseni kutsu mut päiväkodin pihalle juttelemaan..mä lähdin himasta kävelemään sinne päin, mutta ihastukseni olikin mua vastassa yhellä kalliolla, siel oli tosi kaunista. sit se sano mulle hyvää syntymäpäivää, mä rakastan sua, oon jo pitkään rakastanut. haluisitko alkaa seurustelemaan mun kanssa? sinä hetkenä mä sulin, vaikka oli helvetin kylmä! mä en tuntenut muuta ku kuumuuden ja sen ihmisen lämmön mua vasten. mun toiveet oli toteutunut! ja maailman parhaimpaan aikaan! se oli elämäni romanttisin hetki.
on viel toinenkii... uutena vuotena...oltiin siinä kaverilla dokaas ja juteltii ja kuunneltii musaa ja kaikkee kivaa..koko illan kultani kehu mua ja ylisti kuinka paljon rakastaa mua ja haluu aina olla munkaa. sun muuta...ja sit tuli aika jolloin kotikaupungissani kokoonnutaan torille. siellä sitten klo00.00 aikaa kaupunki laitta omat raketit taivaalle..siinä sitte laskettiin..
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
...ja niin me suudeltiin kaikkien ihmisten huutojen ja riemun ja ilojen keskellä! se oli mieleen jäävä kokemus, ja romanttista...ja lisää on tulossa kuhan aika vaa kuluis vähä nopeemmin lokakuun toiseen päivään asti...