Hei!
Ymmärtääkö kukaan minkälaista tuskaa vl aviopari kantaa kun kärsii lapsettomuudesta. Meidänkin ry:llä kaikille nuorille perheille syntyy tai on jo syntynyt tänä vuonna lapsi. Jaksaa siinä sitten elää ja aina on tunne seuroissa käydessä jotta ei kuulu mihinkään. semmosia....
Ymmärtääkö kukaan minkälaista tuskaa vl aviopari kantaa kun kärsii lapsettomuudesta. Meidänkin ry:llä kaikille nuorille perheille syntyy tai on jo syntynyt tänä vuonna lapsi. Jaksaa siinä sitten elää ja aina on tunne seuroissa käydessä jotta ei kuulu mihinkään. semmosia....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yhtä suurta tuskaa voi kantaa yksinäinen. Ei ole lapsia, ei edes aviopuolisoa. Kun on tunne, ettei kelpaa kenellekään. Ja kun se sanotaan sulle suoraan päin naamaa...
Katsotaan vuodesta toiseen mahaa,joka ei enää koskaan nouse odotuksen vuoksi.
Lapsia kun tuli aiemmin, muttei saada enään.
Vaiko omaa väsymystä?
tuska on todellista, mutta ei menetetä toivoa.Aabraham ja Saarakin joutuivat tuskailemaan saman asian kanssa.Ja oli niitä muitakin raamatun naisia, jotka joutuivat odottamaan Jumalan aikaa.
Oma lapsettomuuden rinki olisi hyvä. VL-piireissä lapsettomuus on paljon korostuvampaa, kuin ei-vl-piireissä.
Väistämättä joutuu jossain vaiheessa perustelemaan omaa lapsettomuuttaan tai ainakin selittämään jollekulle.
Vl-liike korostaa tänä päivänä mielestäni jo liikaakin lapsikeskeisyyttään. Hyvä sekin, mutta muistaa täytyy myös, että vl-liikkeeseen kuuluu kaikenlaisia perheitä ja myös yksinäisiä laidasta laitaan.
Liika lapsikeskeisyys vain ahdistaa niitä pareja ja yksinäisiä, jotka kamppailevat tämän asian kanssa.
Päivämiehessä tulisi olla esim. enemmän juttuja muistakin kuin suurperheistä.
esim. perheistä joihin adoptoitu lapsi. Perheistä joissa myös esim. sijaislapsia. perheistä joissa mies ja nainen, perheistä joilla kenties yksi lapsi jne... Näitä kaikkea kun vl-piireissä. Samoin voisi olla haastatteluja yksinäisistä aikuisista jotka tekevät perheen vastapainona kenties haastavaa työtä, mitä ei perheellisenä pystyisi tekemään jne....
kanssasi. Mekin olemme olleet lapseton pari useamman vuoden ja tuska on välillä valtava. Mielestäni me lapsettomat ja yksinäiset jäädään ikään kuin syrjään. Tuntuu pahalta kun puhuja muistaa vain suurten perheen äitejä ja isiä jotka tekevät arvokasta työtä...entäs minä sitten, jot hiukan säälien katsotaan sisarilloissa..minulla kun ei ole lapsia-
Sinulla on siis ihminen, jota rakastat ja jonka kanssa voit jakaa kaiken, seksiä unohtamatta.
Olen kanssanne samaa mieltä, erityisesti siitä että meitä lapsettomia ei muisteta juuri ollenkaan.
Olemme olleet 3 vuotta naimisissa, eikä vielä ole taivaan isä meille vauvaa antanut. Itselläni on 12 sisarusta jotka kahta lukuun ottamatta ovat naimisissa ja joilla on lapsia... he eivät ymmärrä miltä meistä tuntuu ja eivätkä koskaan ole sanallakaan meille siitä puhuneet eivätkä auttaneet.. :( Monesti saa kuunnella niin raastavaa tekstiä mitä he puhuvat...siitä että kun näitä lapsia pitää siunaantua niin paljon ja että kuinka ne jotkut voivat rukoilla joka ilta että saisivat lapsia..ei kannata... :(
Osti suviseuroista sen kirjan "tyhjä syli".. ja minun tekisi mieli antaa se sisaruksilleni luettavaksi...ehkä he saisivat enemmän ymmärrystä meitä kohtaan.
ja seuroissa kuulee harvoin mitään lohdullista sanaa meille lapsettomille...yksinäisillekään ei hirveästi mutta enemmän kuin meille...
"Sanoit minulle: et ymmärrä ison perheen äidin ja isän työmäärää
Harmittelit: helpolla pääsette elämässä.
Kuormaa annetaan juuri sen verran kuin jaksaa kantaa, mietin.
'Niin kuin ovat sinun päiväsi, niin avat sinun voimasi'. (Kun syli on tyhjä)
Mutta onneksi tiedän ettemme ole ainoita tämän tuskan ja painavan asian kanssa kamppailemassa...
Hyvää loppukesää!
Hei!
Jos haluatte vaihtaa ajatuksia lapsettomuudesta niin laittakaa sähköpostia minulle: [email protected]
Tänään juuri soitin lapsettomuuspolille ja hoitaja aikoi lähettää minulle suunnitelman koeputkihedelmöityshoitoihin, elokuulla.
Hyvää kesää!
niin. syntiä se on
Tiedän millainen tuska on, kun haluaisi oman/omia lapsen/lapsia, eikä sitä tule! Pian 15 vuotta on sitä tuskaa kannettu, välillä helpottanut ja välillä masentanut. Itse olen saanut voimaa sisarusteni ja muiden lapsista. Niitä olemme saaneet yökylään ja mukaamme monille ihanille reissuille. Meillä on myös pari lapsiperhettä, joiden kanssa olemme tutustuneet niin, että olemme kuin yhtä perhettä. Lapset tulla tupsahtavat välillä kylään ja välillä tehdään yhdessä jotain mukavaa; käydään vaikka autoajelulla, jos ei muuta. Kun aikansa terhakoiden lapsosten kanssa touhuaa, on mukava jättää heidät omien vanhempiensa huostaan ja lähteä itse köllöttelemään ja nauttimaan omasta pienestä perheestä.
Monesti viime vuosina on tuntunut, että tällainen elämä se vasta mukavaa on! Ei ole huolta jälkikasvusta; ei tarvitse kokea murkkuikäisten oikkuja, ei kantaa muutenkaan vastuuta lasten elämään liittyvistä asioista. Vaikka joskus sitäkin silti haluaisi!
Nautitaan siitä hetkestä, minkä olemme saaneet. Ei murehdita liikaa sitä, mitä emme saa. Sitä murehtimista nimittäin tässä maailmassa riittää!
Tsemppiä sinulle ja voimia jaksamiseen!