Tavattiin yli 15 vuotta sitten. Oltiin molemmat 50+
Kumpikin eronneita olimme. Ihastuttiin, rakastuttiin naimisiinkin mentiin vähän yli vuosi ensi treffeistä. Oli kaikenlaista. Epätasapaino suhteessa kun puolisoni varakas nainen omisti kaiken, minulla mukana vain iloinen mieli ja se kuuluisa tuulen huuhtoma perse. Ja haitari. Harmi, etten osannut sitä soittaa.
Tulihan siinä kaikkea. Erokin. Muutin omilleni, ostin oman asunnon velaksi. Kohta tuo nainen pyysi takaisin. Menin ja panin asuntoni vuokralle. Vähän aikaa kivaa. Sitten ei, piti häätää vuokralainen ja muuttaa pois vaimon luota.. Alle vuosi, niin taas oltiin yhdessä. Asunto vuokralle ja vähän aikaa kaikki hyvin. Kunnes taas asuntomme omistanut vaimo pisti minut ulos ja taas piti häätää se uusi vuokralainen.
Tätä rallia kesti kunnes oltiin oikein pari vuotta saman katon alla ja myin pois tuon väistöasuntoni. Myin myös vaimoni asunnon ja muutimme uuteen isompaan kaupunkiin ja kaikki näytti hyvältä, kai...
No eihän siinä pitkään mennyt kun taas sain etsiä oman asunnon. Tällä kertaa vuokrasellaisen. Tarvittiin kuulemma ilmaa. Oltiin erossa, palattiin lähemmäksi, elätin toivoa että jos tuon kanssa tämän elämän loppuun olisi.
Tässä on näin oltu pari vuotta. Yhteiset yöt ja seksi loppui toissa kesänä. (yksi poikkeus kyllä)
Kumminkin roikun tuossa naisessa edelleen. Kyyditsen autollani kaupoissa ja käydään hänen lapsillaan. Nähdään viikossa nelisen kertaa muutama tunti kerrallaan.
Hän on pannut asuntonsa myyntiin muuttaakseen lähemmäksi lapsiaan. Ei ole pyytänyt minua mukaan. En menisikään.
Tänään heitin hänelle kysymyksen suhteestamme. Että mitäs jos oikein yritettäisiin päästä lähemmäksi toisiamme, kun kivaakin on ollut. Vastaus oli, että ei. Ei. Olemme hyviä ystäviä. Hän ei tunne mitään sellaista minua kohtaan, mitä tarvitaan parisuhteessa.
Hiljaiseksihan se veti. Yli 15 vuotta elämästä taisi mennä väärän ihmisen seurassa. paskinta on, että minulla oli isoja tunteita häntä kohtaan. Ehkä tänään aamullakin, ennen kun tuon kyssärin heitin.
Tuli vähän tyhjä olo.
Karua, mutta tämä taitaa olla sitä elämää... pitää yrittää tästäkin selvitä.
Kumpikin eronneita olimme. Ihastuttiin, rakastuttiin naimisiinkin mentiin vähän yli vuosi ensi treffeistä. Oli kaikenlaista. Epätasapaino suhteessa kun puolisoni varakas nainen omisti kaiken, minulla mukana vain iloinen mieli ja se kuuluisa tuulen huuhtoma perse. Ja haitari. Harmi, etten osannut sitä soittaa.
Tulihan siinä kaikkea. Erokin. Muutin omilleni, ostin oman asunnon velaksi. Kohta tuo nainen pyysi takaisin. Menin ja panin asuntoni vuokralle. Vähän aikaa kivaa. Sitten ei, piti häätää vuokralainen ja muuttaa pois vaimon luota.. Alle vuosi, niin taas oltiin yhdessä. Asunto vuokralle ja vähän aikaa kaikki hyvin. Kunnes taas asuntomme omistanut vaimo pisti minut ulos ja taas piti häätää se uusi vuokralainen.
Tätä rallia kesti kunnes oltiin oikein pari vuotta saman katon alla ja myin pois tuon väistöasuntoni. Myin myös vaimoni asunnon ja muutimme uuteen isompaan kaupunkiin ja kaikki näytti hyvältä, kai...
No eihän siinä pitkään mennyt kun taas sain etsiä oman asunnon. Tällä kertaa vuokrasellaisen. Tarvittiin kuulemma ilmaa. Oltiin erossa, palattiin lähemmäksi, elätin toivoa että jos tuon kanssa tämän elämän loppuun olisi.
Tässä on näin oltu pari vuotta. Yhteiset yöt ja seksi loppui toissa kesänä. (yksi poikkeus kyllä)
Kumminkin roikun tuossa naisessa edelleen. Kyyditsen autollani kaupoissa ja käydään hänen lapsillaan. Nähdään viikossa nelisen kertaa muutama tunti kerrallaan.
Hän on pannut asuntonsa myyntiin muuttaakseen lähemmäksi lapsiaan. Ei ole pyytänyt minua mukaan. En menisikään.
Tänään heitin hänelle kysymyksen suhteestamme. Että mitäs jos oikein yritettäisiin päästä lähemmäksi toisiamme, kun kivaakin on ollut. Vastaus oli, että ei. Ei. Olemme hyviä ystäviä. Hän ei tunne mitään sellaista minua kohtaan, mitä tarvitaan parisuhteessa.
Hiljaiseksihan se veti. Yli 15 vuotta elämästä taisi mennä väärän ihmisen seurassa. paskinta on, että minulla oli isoja tunteita häntä kohtaan. Ehkä tänään aamullakin, ennen kun tuon kyssärin heitin.
Tuli vähän tyhjä olo.
Karua, mutta tämä taitaa olla sitä elämää... pitää yrittää tästäkin selvitä.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Kyllä kuullostaa ahdistavalta. Just tollaisen fiiliksen takia en eroon päättyneen avioliiton jälkeen koskaan ole uutta suhdetta edes harkinnut. Olen oikein hyvin viihtynyt itsekseni ja olen onnellinen elämässäni.
Tsemppiä kaikille, jotka jaksavat yrittää!
Moni jolla on ikää ei uskalla aloittaa uutta suhdetta koska pelkäävät kiihtymistä toiseen ja jättämistä sitten kun on luullut että nyt olemme ” me ” .
Mitä vanhemmaksi tulee ei kestä mitään tunnekuohuja jätetyksi
Yksikin jätetty sanoi kerran hän tokaisi että tunteet olisivat kun sähkö jolloin töpseli on seinässä että vaan irroittaa sen töpseli ja lakkaa tuntemasta hän oli saanut vaan tietää ettei puoliso enää halua jatkaa yhdessä oloa . Oli kuulemma kyllästynyt olemaan parisuhteessa
Meni silti uuteen suhteeseen kuukauden päästä . Miksi ei sanonut kuten asiat oli, että oli löytänyt uuden .
Eivätkä kaikki ole ns. pariutuvaa tyyppiä. Minunkin odotettiin löytävän uuden eron jälkeen. Eivät uskoneet, kun sanoin, etten halua, enkä välitä. Olen oikein tyytyväinen elämääni, ilman minkäänlaista ns. parisuhdetta.
Kun suhde kerran menee rikki niin se on hyvin harvoin kun sen saa korjattua . Ja silloinkin jos saa, niin se jatkuu sen toisen ehdoilla ,
Siksi pitäisi jo eka kerralla tajuta ettei ala pallottelemaan ON / OFF suhdetta jatkossa. Mieti miksi sinulla on tunteita aina vaan ihmistä kohtaan jonka kanssa ei suhde onnistu.
Joten etsi seuraa itsellesi muualta ja jätä se ihminen taistelemaan omien ongelmiensa kanssa. . Olethan; nähnyt ettei suhde tule toimimaan . Siis ei tekohengitystä enää.
Monesti lienee kyse läheisriippuvuudesta kun jäädään epätyydyttävään parisuhteeseen.
Tai ihan silkasta laiskuudesta, niinkuin minulla. Ajattelin, että roikkukoon nyt sitten siinä, mutta kun uhkaisimme jäädä kaksin, niin sitten eroaisin ja niin tein.
Ihan niin muutaman sellaisen tiedän minäkin , ja en ymmärrä että jatkavat toinen ei välitä mutta kulissit pitävät kunossa.
Ennemmin yksin kun suhteessa mikä ei anna mitään.
Vaikeaa tietenkin toisten parisuhdetta kommentoida mutta jos tuon kertomasi perusteella niin:
Pitkä pinna sinulla. Olet taipunut naisen tahtoon ja mennyt hänen pillinsä mukaan. Herääkin kysymys milloin on sinun vuorosi olla saamapuolella suhteessa. Kertomasi perusteella hän on vienyt ja sinä olet vikissyt.
Mieti miten jatkossa haluat itseäsi kohdeltavan. Mitä sinä parisuhteeltasi haluat ja mistä johtuu loputon miellyttämisen halu vaikka sinua jopa käytetään hyväksi ja kohdellaan kaltoin.
Sinä olet tärkeä ja arvokas.
Voisikohan sinua kutsua Lapatossuksi? Olen aina miettinyt, mitä tuo tarkoittaa mutta nyt löysin sille tarkoituksen.
Mikäs siinä, jos tykkää olla toisen talutusnuorassa niin silloinhan kaikki on ookoo.
Sinussa taitaa olla hieman masokistin ja marttyyrin ainesta, et sinä muutoin tuollaiseksi heittopussiksi rupeaisi
Liian kiltit ihmiset ovat vietävissä. Kiltteys on yleisimmin naisten ongelma, mutta löytyy niitä miehistäkin. Ei-sana ja omien rajojen asettelu ei kiltiltä onnistu, joten he tulevat hyväksikäytetyiksi.
Kyse ei todellakaan ole kiltteydestä vaan saamattomuudesta ja siitä, ettei arvosta itseään.
Kiltit ihmiset kyllä ovat terveesti itsevarmoja ja ovat ystävällisiä ja empaattisia , eivät mitään saamattomia lapatossuja!
Riippunee siitä mitä kiltillä yleensä tarkoitetaan.
Tutusupas Anna-Liisa Valtavaaran kirjaan Kiltteydestä kipeät.
Tuon olen lukenut joskus kauan aikaa - parikymmentä vuotta - sitten. Tarvitsin tukea vaikeisiin vuosiin.
Nimenomaan. Kiltteys on ensisijaisesti ystävällisyyttä. Mutta monet sotkevat sen tuohon saamattomuuteen ja oman hyvinvoinnin unohtavuuteen; eihän kiltteys sitä ole, ei ole koskaan ollutkaan!
Parikymmenta vuotta sitten oli parikymmentä vuotta sitten; milloin liene kirja kirjoitettu
Kirja löytyy varmaan kirjastosta, jos tahdot tarkistaa sen painovuoden.
Kiltteys voi olla myös sitä että unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Elää tavallaan toisen kautta.
Eräs arvio kiltteydestä on, että se on tyhmyyttä. Vain tyhmeliini unohtaa itsensä, oman hyvinvointinsa yms. olonsa muitten vuoksi / takia.
Turhan yksinkertaistettu ajatus kiltteydestä. Vähän kuin sanoisit masentuneelle jotta nosta housusi, niistä nenäsi ja reipastu.
Eikö yksinkertaistaminen ole (joskus) hyvästä. Itse 'heräsin' juuri tuosta tiedosta ja aloin olla muuta.
Näin se maailma muuttu ja me sen mukana ,ja hyvä näin ! ihmeellistä olis jos tunteet ja ruumiin toiminnot olis vanhuksena 30 kymppisen tasolla ,johan hän saisi sydämeni pysähtymään :-)
Gubbe 76
Olet joutunut narsistin kynsiin. Narsisti toteuttaa omia oikkujaan eikä kykene
asettautumaan toisen ihmisen sijaan eikä muutu koskaan.
Hyvä kertomus ja esimerkki siitä, miksi iäkkäämpien ihmisten kannattaa pysyä ja asua omissa huusholleissaan silti, vaikka tahtovat olla parisuhteen kaltaisessa symbioosissa.
Vahvat ovat helliä, hyvinvoivat fiksuja mutta sinkut ovat onnellisia.
Narsistin kanssa meni muutama vuosikymmen. Kaksnaamaista henkistä väkivaltaa. Oma vika, kun uskoin parempaan huomiseen
Nyt olen yksin mutta en yksinäinen ja onnellinen
Yksin olen minäkin ja olen onnellinen. 40 v tuli erosta.
Aion jatkaa onnellisena elämäni loppuun saakka!
No mutta aloittaja, sinäkö et tiedä miksi nainen sanoo EI. Oletko kysynyt? Jos olet mitä vastasi? Kai nyt jokin syy on. Onko ollut kummankaan puolelta uskottomuutta? Suorat kysymykset kehiin sekä toiselle että itselle. Jotain hyvää on jäljellä jo ystävyys on. Mikä tappoi rakkauden?
Oma ohje itselleni oli että loppuun asti katson ja nöyrryn että saan pidetyksi liiton kasassa. Ei se pysynyt eikä rikkimenon jälkeen kasaantunut, en sitä epäonnistumiseksi sano. Selväksi tuli kaikki sen sanon. Jos en olisi loppuun asti olisi katsonut, olisin jäänyt pohtimaan, olisiko ollut vielä keinoja. Ei ollut, ei jäänyt katkeruutta vihasta puhumattakaan. Nyt on vain kauniit muistot päällimmäisenä ja mulla hyvä elämä.
Usein sitä luulee että kunhan vaan löydän oikeat sana niin toinen ymmärtää. Totuus on ettei sellaisia sanoja ole olemassakaan
Jos jotain positiivista ex-vainosi vastasi kysymykseesi rehellisesti. Voit alkaa suunnitella elämääsi ilman häntä eikä tarvitse elätellä turhia toiveita.
Puhumattomuus parisuhteessa tappaa romanttisen suhteen, ajaudutaan ehkä kämppis-zonelle.
alottajalle :
Rakkaus aito on vai kerran !
https://www.youtube.com/watch?v=RhxkNGlFk8M&list=RDRhxkNGlFk8M&start_radio=1
laulu taipaa puhua totta,
rakkaus on aito vain kerra !
alottajalle :
sinun tunteet taitaa soutaa nyt elämäsi myrskyssä
https://www.youtube.com/watch?v=e0rKzp8o6Do&list=RDe0rKzp8o6Do&start_radio=1
alottajalle, kysy häneltä näin,
Uudelleen jos tulla saisin !
https://www.youtube.com/watch?v=86RU5heekNc&list=RD86RU5heekNc&start_radio=1
15 vuotta. Pitkä parisuhde?
Kyllä se nykyihmisille on. Enää ei ole liittoja, jotka kestivät 50 - 60 -vuotta(kin).
Aviossa 56 vuotta. Suhteen virallistamista hidasti opiskeluni. Halusin valmistua ammattiin ja avioitua vasta luotettavan, vakaan työpaikan saatuani.
Jo ennen avioitumista oliselvää, että minä vastaan perheemme hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti.
Tällä hetkellä vaimoni on heikossa hapessa eikä toipumisesta ole toivoa. Oikea puoli täysin halvaantunut ja puhe kateissa. Viestintä ilmeillä.
Muutin vaimoni mukana palvelutalon kaksioon toukokuun alussa vaikka vaikka oma kolmiomme on 800:n katumetrin päässä. Myynti vaikuttaa, jos ei toivottomalle, niin ainakin hiivatin vaikealta vaikka halvalla menisi.
Henkilökunta hoitaa henkilökohtaisen hygienian 4 krt/vrk. Samoin lääkkeiden jakelun. Asumiseen kuuluisi myös ruokahuolto ja siistiminen mutta minä tunnen vaimoni rajoitukset ja makumieltymykset joten teen sapuskat kuten kaikki 25 edellistäkin vuotta. Pyykit toimitan läheiseen pesulaan. Asunnon puhtaanapidossa olen laiska joten yritän hoitaa mahdollisimman paljon lakaisemalla. Imurointi ja varsinkin moppaus ovatkin sitten tiukemmassa.
Aivan tälläistä vanhuutta emme osanneet ennakoida.
Hoivakodin asukki kysyi aamutoimilla ollessamme. "onko se mielestäsi hyvä, että ihminen ei tiedä, millainen vanhuus tulee olemaan?". Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että se on aika hyvä, ettei sitä tiedä etukäteen.
Ei taida kukaan pystyä ennakoimaan tulevaa, mutta valmistautua siihen jotenkin voisi. Täytyy vain toivoa, uskoa ja luottaa, että kaikki menisi hyvin varsinkin sitten, kun ei enää itse pysty ja kykene kaikkeen tai mihinkään. Vaimosi on kuitenkin onnekas, kun hänellä on sinut. Kevennä omaa taakkaasi vaikkapa siivouspalvelulla silloin tällöin.
Koetan nyt nielaista palan kurkusta jonnekin uuteen ajatukseen. Voimaa sulle ja jaksuhali.
Kiitoksia myötätuntoisuudestasi!
Vuosien varrella on tullut muutoksia suunnitelmiimme mutta oli itsestään selvää, ettei kaikki mene toiveidemme mukaan. Terveydelliset seikat olivat luonnostaan sellaisia.
En ota mitään siivouspalvelua.
Sinkku tyttäremme ehdotti minulle vaihtoehtoa, että hän tulisi pariksi viikoksi äitinsä seuraksi ja minä menisin siksi ajaksi Espanjan asunnollemme rentoutumaan.
Kokeilin sitä hänen ehdotuksestaan jokunen aika sitten mutta en viihtynyt koska olin vuosikymmenten aikana tottunut matkusteluun vaimoni kanssa.
Muutaman vuorokauden kylpylälomaa voisin harkita.
Tytön ehdotus on vakavastin otettava. Tärkeintä minulle on tunne, ettei vaimo koe itseään hyljätyksi.
Tyttäremme asuu 250 km:n päässä ja on nyt sairaslomalla. Vaimoni sairaalajakson aikana hän kävi tervehtimässä ja työnteli vaimoani pyörätuolissa ulkona täydet hoito- ja ruokailuvälit.
Poikamme asuu perheineen reilun 300km:n pässä ja kävi vähän aikaa siiten yksin täällä
Hänen lastensa vierailua ajatellen olin hieman skeptinen. enaville saattaa jäädä mummosta parempi muistikuva aikaisemmasta kuin nykyisestä.
Vähäinen lohtu on, ettei marginaalieuroilla ole merkitystä.
Kuitenkin, kaikesta huolimatta, yritän pitää omasta kunnostani huolta. Tosin vaimoni sanoi ennen tätä revohkaa ilkeästi, että minä lahoan yläpäästä nopeammin kuin muualta.
Vaimoni kolkko käsitys mahdollisesta leskeytymisestäni.
Kaksi vaihtoehtoa.
1. Minä ryyppään itseni hengiltä.
2. Minä trenaan itseni hengiltä.
Ensimmäinen vaihtoehto olisi nopeampi.
Lapset ja lastenlapset ovat normaalin itsesuojelun lisäksi ainoat syyt jatkaa elämää mahdollisena leskenä.
Kun elämä kuitenkin jatkuu, vaikkei tahtoisikaan, niin kannattaa pitää itsensä hyvässä kunnossa ja eläväisenä ihan itsensä(kin) takia eikä vain muiden. Omaishoitajille kuuluu vapaapäivät kuukausittain ja ne kannattaa käyttää oman hyvinvointinsa ylläpitoon ja lepäämiseen. Sillä lailla jaksaa paremmin. Mieli tulee aikanaan mukaan, kunhan kroppa pysyy kunnossa.
Meillä jo 47 vuotta :)
Gubbe 76
Me pääsimme 41 asti. Jos hän olisi vielä olemassa, meilläkin olisi 46 täynnä.
Sinun olisi pitänyt alkaa ajoissa sijoittajaksi
ja ostaa naisen oma asunto itsellesi
lopettaa haitarin kaipuu
Tässä on ollut 15 vuoden aikana muutama mahdollisuus kuten korona
5 vuotta sitten
Olisit omistaja ja voisit exvaimolle sanoa että ei käy
ollaan yhdessä mutt a sutaan erillään tms
Kina maallisesta kertoo , että kyse on enemmän muusta kuin henkiloiden välisestä kiintymyksestä.
epäilemättä, mutta pitäisikin löytä keinot naisen kesyttämiseen
ainakin omaisuutta voisi kokeilla?
Totta, jos raha-asiat menevät kaiken edelle, ei kyllä sellainen parisuhde kestä tai tuntuu ainakin kestämättömältä
ÄLÄ valehtele,
kyllä parisuhteessa pitää olla myös rahaa,
parisuhde pysyy pystyssä jos toimeentulo on taatua ja suhde perustuu täysin rehelliselle totuuden pohjalle, jossa voisdaan keskustella kaikesta,
ja hyväksytään puoliso semmosena ihmisenä kuin on mutta kaikki tulee perustua luottamukselle,
siis totuuden pohjalle !
vanha sanonta :
kun raha loppuu niin rakkaus vilahtaa ikkunasta pois.
äly hoi älä jätä ihmiskuntaa tyhmyyden pauloihin,
nähkää totuus elämässä !
JOS RAHA-ASIAT MENEVÄT KAIKEN EDELLE ei tarkoita samaa kuin, että parisuhteessa ei pitäisi olla rahaa; TOTTA KAI pitää olla, ihan niin kuin missä tahansakin elämän tilanteessa olipa sinkku tai parillinen
Älysi on kyllä nyt jättänyt sinut!
sinut se äly on jättäny jo ajat sitten,
'Hyvin' ymmärretty. Siitähän lainaamassasi kommentissa ei ole kyse, että rahaa ei pitäisi / saisi olla, vaan siitä, mille arvopaikalle raha suhteessa pannaan. Snaijannetko?
Ja tämä kommentti vain vahvistaa väitteeni!
Pakko olla rahaa? 56:n vuoden taipaleeseemme mahtuu myös todellisia puutteen aikoja.
70-luvulla olivat asuntolainojen korot korkealla ja maksuajat lyhyitä.
Pankkilaina 12% ja laina-aika 10 vuotta.
Vaimo kotona lasten kanssa. Tuo oli etukäteen tiedossa ja vaati vain pitemmän tähtäyksen suunnittelua ja mukautumista.
Koskaan meillä ei ole ollut näkemyseroja, saati sitten kinaa rahasta.
Kaikki on aina ollut täysin yhteistä.
Nythän se kostautuu. Vaimoni pieni eläke edellyttäisi kohtalaista kelan tukea ja kustannusten kohtullistamista mutta ehdot "hra TAI rva" on rasite.
Lisäys. Avioituessamme 1969 minulle ai ollut mitään muuta kuin opintovelkaa kuluneet vaatteet ja optimismi tulevasta. Ei filaria eikä edes potkukelkkaa.
Ensimmäinen asunto 1947 rakennetun rintamamiestalon yläkerrassa.
Viihdepuolta edusti vanhemmiltani saatu matkaradio.
Puolen vuoden kuluttua ostimme marketista käytetyn mustavalko tv:n.
Samoihin aikoihin ostin perheemme ensimmöisen menopelin, käytetyn fillarin.
Tuota ennen olin nautiskellut ylellisyyden huipulla. Olin ostanut hylkeennahkaisen nikitan. Läppä ja lärvys karvaa. muualla nappanahkaa.
Velkaa emme tehneet.
Vaimoni joustavuutta. Muutti minun mukanani työpaikkojeni mukaan. Oli lasten kanssa 12 vuotta ok:n vastuuhenkilönä olessaan viikot yksin vastuussa ja tekijänä.
Ei valittanut koskaan koska tavoitteemme olivat yhteisiä.
Kotiuduttuani 52 vuotisena yritin kuitata menneitä vuosia.
Seuratessani nykyisten kurjuutta niin todella toivon, että joutuisivat oikean ongelman eteen.
Henkisesti kehittyneiden liitto ei lopu rahan loppumiseen.
Rahan loppuminen on tilapäistä. Ei siihen hyvä liitto kaadu.
Nokkela nainen ei hyväksy miehen ehdottomaa avio-ehtoa vaan kiristää miestä pillakan saannilla saadakseen haluamansa.
Terv. Pirkko 69
Ai sitä sanotaan nokkeluudeksi. Minä ehkä käsitän sen kuitenkin niin, että jos pillakan tai rahan kanssa pitää keinotella, kyseessä on yksinkertaisesti toimimaton liitto
Riili
Minä olisin leikannut matot halki toisen kiristysyrityksen jälkeen.
Olisin valinnut väärän henkilön vaimokseni.
Nokkela mies ehdottaa avioehtoa avioliiton solmimisen yhteydessä. Jos ei hyväksyntää ei liittoakaan.
Millaisesta avioehdosta olisi kyse? Minulle outo alue.
Nokkela nainen osaa olla tyytyväinen saatuaan minun kaltaisen miehen puolisokseen ja ymmärtää toimia sen mukaisesti!
Kai joku vanha sananlasku: Kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus astuu ulos.
Kun jo yhteen mennessä köyhyys on valmiiksi sisällä niin muutos voi olla vain parempaan suuntaan.
Kun kaksi p-aukinaista perustaa perheen niin on aivan luonnollista, että kaikki kertyvä on töysin yhteistä tulotasoeroista huolimatta.
Täysin samaa mieltä, kaikki pitää olla yhteistä ja jos ero tulee sitten kansssss kaikki jaetaan TASAN kahtia,
tuloerot EI voi olla mikään määräävä tekiä yhteisessä talodessa,
koska työt ja kaikki tekemiset kuitenki on aina suurin piirtein myös yhtä vastuulisita puuhaa.
Meillä kahdella p-aukinaisella vastuut ja tekemisten laatu sekä määrä vaihtelivat vuosien mittaan suuresti. Kotivuosinaan vaimo hoiti lasten lisäksi talouden ja kaiken maksulikenteen koska hänellä se sattui hyvin muiden päivittäisten puuhien oheen.
Työni vuoksi olin paljon pois kotoa viikon jaksoissa keskittyen täysin puutteen torjuntaan.
Myöhemmin se kärjistyi 12 vuoden jaksoon jolloin olin kotona vain perjantai-illoista maanantai aamuihin.
Minä en tehnyt YHTÄÄN mitään vaikka asuimme 140m2:n rinnetalossa.
Varttumisen myötä vaimo opetti lapset osallistumaa lisääntyvien kykyjensä mukaan talon töihin.
Mielestäni noina vuosina vaimollani oli melkoinen vastuu ja työmäärä myös kotivuosien jälkeisen ajan marketin osa-aika kassatyön lisäksi.
Kaikki nämä vuodet olivat luonnollista jatkumoa periaatteellemme "se tekee jolla on tilaisuus ja mahdollisuus".
Emme koskaan jyvittäneet töitä emmekä kasvomerkinneet rahoja.
Karkeasti laskeskellen minä vastasin aktiivivuosien aikan perheen tuloista noin 80% ja arvostan sitä, että vaimoni hoiti ehdottoman valtaosan taloutemme töistä.
Emme koskaan sopineet periaatetasolla mitään vaan asiat muotoutuivat edellä mainitun periaatteen mukaan.
Joskus, aivan avioliittomme alkuvuosina hän toi julki halunsa jonkun kultaleijonan ja bismark-ketjun perään. Sanoin, että hän tietää, ettei noiden mielitekojen tyydyttäminen aiheuttaisi mitään värähdystä perheemme budjettiin joten rouva on hyvä ja toteuttaa mielitekonsa. Kaikki oli,j a on yhteistä. Rva tai Hra.
Oli tarkoittanut, että minun olisi pitänyt ostaa ne killukkeet mutta enhän aina voinut tietää vaimoni mielihaluista.
Matkustimme tilanteiden ja ajan sallimien mahdollisuuksien mukan. Ei pakettimatkoja lukuun ottamatta laiskotteluvuosien kiertomatkoja ja lämpimien merien risteilyjä.
Yhdessä vaiheessa työtilanteeni oli sellainen, etten arvannut pitää lomaa kolmeen vuoteen. Vaimoni ymmärsi mutta paheksui ahneuttani ja lievän kannustukseni seurauksena ryhtyi tekemään tyttöjen matkoja = naisystävänsä kanssa pitkiä viikonloppuja keskisen Euroopan joulutoreille, Veronan oopperajuhlille, Roomaan, Kroatiaan, Sisiliaan ja Espanjan asunnollemme. Tallinnaa en laske mukaan.
Ehdoton luottamus kaikissa asioissa on ollut alusta alkaen selviö.
Nyt on terveys pettänyt 76v ikäisen vaimoni. Onneksi ehdimme elää 25 joutovuotta.
Kilkuttelen tätä reilun tunnin kotihoitajan iltakäynnin jälkeen. En uskalla halvaantunutta ja puhekytöntä naista siirrellä ja, häpeä tunnustaa, niin alapään siivoamine ei houkuttele vaan säilytän milelluummin vielä muutaman kuukauden takaisen näkymän muiston kyseisestä alueesta.
Pitkä tilitys yhden parisuhteen elämänkaaresta.