Masennus ja alkuraskaus

Ajattele nyt:

Monet yrittävät jatkuvasti lasta - turhaan. Sinä olet saamassa lapsen, josta moni antaisi mitä vain. SINUSTA TULEE ÄITI! Mikä olisikaan ihanampaa maailmassa??

Olet saanut kunniatehtävän: saat kantaa ja synnyttää uuden ihmishengen! Lapsi on lahja!

Juttele vauvallesi. Keksi sille lempinimi. Tutustu tulevaan vauvaan. Helli mahaasi, anna miehesi painaa korvansa mahalle, ja kuunnella kuka siellä liikkuu.

Etsi ympärillesi muita tulevia äitejä. Käy odottaville tarkoitetuissa keskusteluilloissa, etsi ystävä, jonka kanssa voit vaihtaa ajatuksia tulevasta äitiydestä.

Mahassasi kasvaa uusi elämä. Lapsi. Sinun lapsesi. Oma kullannuppusi.
Onneksi olkoon! SINUSTA TULEE ÄITI!

Heips sulle, tässä viesti vielä kovasti yrittävaltä... tsemppia ja tarmoa, iloa, onnea ja voimia sulle... Sä olet mahottoman onnekas, sä saat vihdoin vauvan.... minä yrittänyt 1v7kk ja osaan sanoa etta olet mielestäni huipulla!! :)
Tsemppia siis, ja positiivisuutta ja kaikkea ihanaa ja hyvää sulle! Toivottavasti minäkin seuraan PIAN sun perässä!

Samoja tuntemuksia ollut minullakin. Ekaa odottaessani olin tosi ahdistunut vaikka vauvaa olin toivonut jo vuosia. Mutta elämäntilanne oli niin vaikea, että se masensi ja muutenkin on masennusta takana jo vuosien ajalta. En pidä sua huonona äitinä tai tulevana sellaisena vaikka tunnetkin nyt itsesi sellaiseksi. Muista että se mitä tunnet nyt, ei tarkoita sitä että sinä olisit sellainen tai sinusta tulisi huono äiti! Olet raskautesi alussa, ja hormoonit jylläävät, kropalla ja mielelläsi on paljon uutta opittavaa ja sopeutumista. Jos vielä olet herkkä ihminen, ei mikään ihme että masentaa vaikka nyt juuri pitäisi olla onnellisimmillaan. Vai kuka senkin on keksinyt että raskaus tarkoittaa sitä että pitäisi olla onnellisimmillaan?? Eihän se ole mitään helppoa aikaa, se on tavallaan kriisi, muutosvaihe sekin.
Mieti mikä sua masentaa eniten, mitkä asiat koet nyt ahdistavina, mikä pelottaa. Olisiko sulla ystävää kelle puhua, vai olisiko parempi kuitenkin puhua jollekin ammatti-ihmiselle. Jos koet neuvolahoitajasi turvallisena henkilönä, kehoittaisin juttelemaan sille. Et ole ainoa masentunut odottaja. Paras ottaa asia siinä vaiheessa esiin kuin antaa sen pahentua ja sitten kun vauva on syntynyt, ei asia ainakaan helpotu. Siis siinä mielessä että se on kuitenkin raskasta aikaa ja sopeutumista vaativaa. Kaikista parasta olisi hankkia nyt jo turvaverkkoa sen varaltakin että se masennus pulpahtaa sitte vauvan synnyttyä pahempana. En halua peloitella, mutta parasta nyt tietää tosiasiat. Kaikkihan voi muuttua piankin, voihan olla että muutaman viikon jälkeen tunnet olevasi elämäsi kunnossa - tai sitten et. Raskaus kun on sellaista tunteiden mylläkkää.
Mä uskalsin jutella neuvolassa ahdistuksestani, en kylläkään heti, ja se otettiin todesta. Taustani otettiin huomioon ja koitettiin etsiä heti tukea ja turvaa mulle. Sainkin sitä ja se helpotti asiaa edes hiukan. En tuntenut olevani niin yksin asioideni kanssa. Synnytyksen jälkeen olen myös saanut apua, lähinnä henkistä tukea ja nyt lapseni on puoltoistavuotias iloinen vesseli, jota en vaihtaisi pois! En tajua miten saatoin edes ajatellakaan että menisipä se kesken (myös minä toivoin sitä välillä).
Voimia sinulle ja toivottavasti löydät sopivan avun masennukseesi, sillä silloin sulla on parhaat edellytykset tosiaan tuntea onnistumista äitiydessä!

et sinä vielä äiti ole. eli et voi olla huono sellainen. eikä kukaan voi sanoa, että sinun olisi pitänyt edes iloita vielä hetkeäkään. raskaus on kovin alussa ja väsymys vie hyvin voimat. tuo mukanaan myös ahdistuksen. väsymykselle ei voi mitään. edes nukkuminen ei vie sitä mennessään. levätä pitää tietenkin aina kun siltä tuntuu.

ajatukset menee ajan myötä ohi. se on ainoa lohduttava mitä voin luvata. toki myös se voisi lohduttaa että tiedän ettet ole yksin joka ajattelee moisia ajatuksia.

nuku paljon ja pidä huolta itsestäsi. älä unohda vauvaasi, mutta se ei siellä vatsassasi tarvitse vielä erityistä huolenpitoa. sinä tarvitset. älä unohda ystäviäsi, muista että elämä jatkuu vaikka olet raskaana-muistakin asioista pitää puhua ja kuunnella. pidä huolta suhteesta mieheesi, yritä pitää ajantasalla omista tuntemuksista. hän voi olla jossainvaiheessa ihmeessä kaikesta muutoksesta mitä sinussa tapahtuu, jos ei saa sinulta tietoa.

kaikenkaikkiaan pidä huoli itsestä, ihmissuhteista ja muista nukkua paljon. älä jätä elämääsi-olet raskaana-et sairas.

Ole huoletta,minäkin pyöriskelen samanlaisten tunteiden kanssa,mutta olen heti ottanut asian esille neuvolassa ja siellä on otettu ongelmani loistavasti vastaan.Sain mm.mielenterveystoimistoon ajan jossa voin puhua huoletta ja luottamuksellisesti asiasta ja vieläpä ilmaiseksi.Ylität vain kynnyksen olla heikko ja niinhän sinä itseasiassa jo teit kun kirjoitit muille ongelmastasi.Muista että raskaus on henisesti että fyysisesti raskas kokemus naiselle ja sinun ei missään muodossa tarvitse hävetä tunteitasi saati olla superäiti.Itse odotan toista lasta ja ensimmäisen kanssa ei ollut näin vahvoja tunteita...kunnes sairastuin paniikkihäiriöön joka oli seurausta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta jota en tajunnut itselläni edes olevan....vasta jälkeenpäin se on selvinnyt.Nyt osaan ottaa ahdistukseni rinnalleni ja elää sen kanssa,mitä enemmän menet tunnetta pakoon sitä vahvemmin se sinua seuraa.Anna tunteillesi tilaa ja juttele siitä neuvolassa,et missään nimessä ole
huonompi kuin muut.Me herkät itse asiassa olemme loppujen lopuksi heikkoudestamme huolimatta äärimmäisen vahvoja ja älykkäitä.Tsemppiä!!!
Jos haluat jatkaa kirjoittelua kanssani yksityisesti niin voin laittaa sinulle oman e-mailini!