Kuka teistä jaksaa kuunnella saman säveltäjän samoja teoksia ajasta aikaan, eikä kyllästyä niihin tarpeeksi niitä kuunneltuaan ja tulla vaihtaneeksi välillä säveltäjää?
Sekin riippuu siitä kuinka antoisa ja palkitseva jonkun tietyn säveltäjän joidenkin teosten kuunteluprosessi on ollut ja yllyttääkö esim. joku pettymyksen tuottanut vähemmän elämyksetön yksittäinen reseptio, jollei sitten jopa jonkun säveltäjän musiikin elämyksiä tuottamaton luonne yleisemminkin, etsimään henkistä mielihyvää ja kuuntelunautintoa aivan muiden ja eri aikakausina ja eri maissa vaikuttaneiden säveltäjämestarien tuotannosta, mikäli aiemmin kuuntelussa olleiden säveltäjien sävelteosten syvimmän olemuksen tavoittaminen on osoittautunut liian haastavaksi prosessiksi musiikin objektiivisuudesta johtuvan liiallisen emotionaalisen syvyyden vuoksi, ja etsiytyminen jo pintatasolla tunnepitoisemman musiikin pariin tuntuu houkuttelevammalta, sillä tyyliltään myöhäisromantiikan aikakauden säveltaide Orkesterimusiikkikirjan mukaan koskettaa välittömämmin sydäntä ja verenkiertoelimistöä objektiiviseen klassismiin verrattuna, vaikka musiikilla samaisen kirjan mukaan on yleisestikin kyky saada sydän sykkimään vähintäänkin hiukan nopeammassa tahdissa kuin musiikillisille ärsykkeille altistumattomalla.
Miksi kuuntelussa olevan sen hetkisen suosikkisäveltäjän vaihduttua ei tule mieleen ulottaa kiinnostustaan esim. muihin suomalaisiin menneisiin säveltäjiin, jos kuuntelussa on ollut vaikka Sibelius ja vaihtelun virkistämiseksi kuunnella jonkin suuremman tunnevoiman omaavan suomalaisen säveltäjän musiikkia, sikäli kuin tällaiset arvoarvostelmat ja subjektiiviset käsitykset musiikin emotionaalisuudesta kunkin säveltäjän kohdalla ovat suotavia?
Vai johtuuko se siitä, että kanonisoimattomia suomisäveltäjiä ei tule hetimiten mieltäneeksi merkittäviksi säveltäjäksi, että niiden pariin voisi hyvällä syyllä löytää tiensä, vai onko heidän musiikkinsa tallenteita hankala löytää, vai eikö oma perehtyneisyys ole osoittanut niitä kuuntelun arvoisiksi säveltäjiksi ja sen vuoksi olette empineet niiden pariin etsiytymistä?
Itselläni on oikeastaan paljonkin suomalaisia säveltäjäsuosikkeja, joita kuuntelen vuoron perään, ja löytäessäni minulle jonkun uuden tuttavuuden, jonka musiikkia en ole aiemmin paljon kuunnellut olen sitäkin enemmän innoissani, mutta surullista kyllä esim. muussa yhteydessä mainitsemani Torsten Steniuksen suuria oratorioitakaan etc. ei saa kuullakseen, vaikka suuresti tekisi mieleni niitä kuunnella ja niistä nauttia.
'
Eilen kuuntelin mm. joitakin Fougstedtin merkittävimpiin kuuluvia dodekafonisia teoksia, kuten rikkaassa polyfoniassaan julistuksenomaiseen voimaan finalessa kohoavaa Aurea dictaa, Angosciaa rikkaammin orkestroitua ja yleisön edellistä myötämielisemmin vastaanottamaa ja Rooman kansainvälisillä uuden musiikin festivaaleilla suomea edustanutta Trittico sinfonicoa, pianotrioa ja Pylkkäsen koreografista sarjaa oopp. Ikaros ja Ikosen Inornata sinfoniaa ja Saikkolan radio-oopperaa.
Suomen säveltaidetta ei yleisen mielipiteen näkökulmasta useinkaan pyritä tarkastelemaan ja käsittämään objektiivisiin kriteereihin perustuen, vaan jollekin säveltäjälle suodaan kansallisen symbolin status ja jonkinlainen keinotekoinen etulyöntiasema muihin hänen jälkeensä tulleisiin säveltäjiin nähden eikä suhtauduta tasaveroisesti ja tasa-arvoisesti kaikkiin kyvykkäisiin ammattisäveltäjiin, kuin oikeastaan vasta nykyaikana, jolloin on pidetty jotenkin itsestään selvänä näiden suurta merkitystä säveltaiteellemme ilman riittävää ajallista etäisyyttä heidän aikaansaannoksiinsa, joka vasta osoittaa niiden todellisen arvon, mutta on itsensä pettämistä kuvitella, että vain suhteellisen lyhyeen aikajänteeseen perustuvista ajallisista syistä ja pienestä ajallisesta etumatkasta johtuen, suuressa maailmassa saavutetusta persoonan kuuluisuudesta ja tunnettuudesta puhumattakaan, sekä ajatellen myös suomen säveltaiteen kehittymättömyyttä Sibban varhaiskauden aikana, että hänet on muitta mutkitta nostettu muiden säveltaiteen soihtua kunniakkaasti uusin tyylillisin valtauksin eteenpäin vieneiden nuoremman polven mestarien yläpuolelle ja heidän edelleen niin totaalisesti, että monet hänen varjoonsa joutuneet modernimmatkin säveltäjät on tyystin unohdettu ohjelmistosta ja edellisen vanhoillinen ja taaksepäin katsova säveltaide on lunastanut paikkansa suomen säveltaiteen presidenttinä kunniapaikalle musiikkin kaanoniin lähes yksin suomen edustaen kansainvälisessä orkesterirepertoaarissa Berliinistä Lontooseen ja New Yorkiin.
Vaihtuvatko säveltäjäsuosikkinne kuuntelussa tiuhaan?
10
455
Vastaukset
- Anonyymi
Miten ihmeessä jopa suuret suomalaiset säveltäjät ovat voineet erehtyä pitämään Sibbaa suurimpana kaikista suomalaisista säveltäjistä ja mainita hänet esikuvakseen, kuten Sonniset, Tuukkaset ja kumpp. ovat kertoneet Suomen säveltäjiä kirjassa tavallisesta kansasta nyt puhumattakaan, vaikka on ilmiselvää miten pedanttista, konservatiivista, taantumuksellista, simppeliä, diatonista, ja duuri-ja mollitonaalista ja ennen kaikkea sentimentaalisuuteen saakka täysin epäemotionaalista sävelkieltä hän edustaa ja esim. Melartinin sinfoniataide on paljon vaikuttavampaa ja laajakaaristen laulavan ja lämpimän romanttisten teemojen lisäksi tekstuuriltaan, rakenteeltaan ja orkestroinniltaan edellistä rikkaampana? Miten voidaan selittää että pyrkimyksiltään vähitellen modernimpaan ja rohkeampaan suuntaan kulkeneet säveltäjämme ovat voineet olla niin manipuloituja arvostamaan niin patavanhoillista ja stereotyyppistä suomalaiskansallista sävelkieltä ja mosaiikkimaista minimalistista tautologiaa viljelevää jäyhää klassismia edustavaa säveltäjää niin paljossa määrin, että ovat nähneet hänessä ihanteensa ja idolinsa, vai johtuuko se vain miellyttämisen ja sovinnaisten tapojen ja normien noudattamisen halusta turvautuessaan yleisesti rakentavaksi katsottuun käsitteistöön myötäilemällä yleistä mielipidettä, etteivät he joutuisi epäsuosioon, sillä kukapa syvällisesti säveltaiteeseemme perehtynyt vakavissaan voisi ajatella tällä tavoin, ja tosissaan arvostaa Sibbaa suurimpana säveltäjänämme, ellei heillä ole pelkoa tulla tulla syrjityksi musiikkimaailmassa, vaan sen sijaan muistavat mainita Sibban aina puheessaan edullisessa valossa.
- Anonyymi
kuuntelen tunnetason mukkaan klassista musaa eli jos haluan iloa niin anton vivaldia silloin ja jos haluan jotain kaunista niin vaikkapa Clara Schumann tai Fanny mendelssohn ja jos haluan eeppistä niin esim Tscaikovskyn pähkinänsärkijä ja niin edelleen ja niin edelleen......
- Anonyymi
Sibeliuksen finlandia on ajankohtainen nyt = nostattaa kansallistunnetta kun nyt Venäjä on uhka kun aloitti hyökkäyssodan ukrainaa vasttaan.
- Anonyymi
Syynä monien 1900 luvun säveltäjien unohdukseen ei ole se, että heidän musiikkinsa olisi ajan hampaan nakertamaa hovisäveltäjien luomaa liehittelevää, pinnallista ja sovinnaista hoviviihdettä, vaan hyvinkin syviä sieluntuntoja luotaavaa ja suuresta ilmaisupaineesta syntynyttä säveltaidetta, eikä aina anakronististakaan musiikkia liehakoivan hovimusiikin tavoin vaan, mikäli unohdetaan epäkaupallisuudesta johtuva kysynnän vähyys ja oletettavasti huono kaupallinen menekki pientä maata kohtaan tunnetusta kiinnostuksen vähäisyydestä johtuen, niin voidaan jälleen todeta, että epämusiikillinen Sibelius-kultti on luonut epäpätevät kriteerit musiikin arvottamiselle puhtaana säveltaiteena ja jossa ratkaisevampaa kuin musiikillinen substanssi, on täysin sekundaariset tekijät, kuten persoonan tunnettuus ja sympaattisuus kuuluisana suomea maailmalla edustaneena suurmiehenä ja hyvän tahdon lähettiläänä ja jonkinlainen ohjelmamusiikillaan idän karhua ja tsaarinvaltaa sortovuosien aikana vastustanut ja suomen itsenäisyyttä ajanut manifestointi, jolla hän on löytänyt tiensä kansalaisten sydämiin isänmaallisen kansallisuusaatteen puolestapuhujana ja edustajana, ja tämä on vaikuttanut mm. siihen, että myös kyseisen säveltäjän vähänsanovia ja steriilejä sinfonioita on pidetty esikuvallisina musiikinmuotonsa edustajina ja syystä että ketään muuta säveltäjää ei voi pitää orgaanisen temaattisen kasvuprosessin näkökulmasta yhtä merkittävänä säveltäjänä muista musiikin metafysiikkaan nähden kuuluvista ominaisuuksista huolimatta, ei ketään voi suomessa asettaa hänen rinnalleen tasaveroiseksi säveltaiteilijaksi, joten siksi muiden historiallisten säveltäjien musiikki ei kelpaa levytettäväksi edustipa se mitä sävellysmuotoa tai sävellysteknistä proseduuria hyvänsä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syynä monien 1900 luvun säveltäjien unohdukseen ei ole se, että heidän musiikkinsa olisi ajan hampaan nakertamaa hovisäveltäjien luomaa liehittelevää, pinnallista ja sovinnaista hoviviihdettä, vaan hyvinkin syviä sieluntuntoja luotaavaa ja suuresta ilmaisupaineesta syntynyttä säveltaidetta, eikä aina anakronististakaan musiikkia liehakoivan hovimusiikin tavoin vaan, mikäli unohdetaan epäkaupallisuudesta johtuva kysynnän vähyys ja oletettavasti huono kaupallinen menekki pientä maata kohtaan tunnetusta kiinnostuksen vähäisyydestä johtuen, niin voidaan jälleen todeta, että epämusiikillinen Sibelius-kultti on luonut epäpätevät kriteerit musiikin arvottamiselle puhtaana säveltaiteena ja jossa ratkaisevampaa kuin musiikillinen substanssi, on täysin sekundaariset tekijät, kuten persoonan tunnettuus ja sympaattisuus kuuluisana suomea maailmalla edustaneena suurmiehenä ja hyvän tahdon lähettiläänä ja jonkinlainen ohjelmamusiikillaan idän karhua ja tsaarinvaltaa sortovuosien aikana vastustanut ja suomen itsenäisyyttä ajanut manifestointi, jolla hän on löytänyt tiensä kansalaisten sydämiin isänmaallisen kansallisuusaatteen puolestapuhujana ja edustajana, ja tämä on vaikuttanut mm. siihen, että myös kyseisen säveltäjän vähänsanovia ja steriilejä sinfonioita on pidetty esikuvallisina musiikinmuotonsa edustajina ja syystä että ketään muuta säveltäjää ei voi pitää orgaanisen temaattisen kasvuprosessin näkökulmasta yhtä merkittävänä säveltäjänä muista musiikin metafysiikkaan nähden kuuluvista ominaisuuksista huolimatta, ei ketään voi suomessa asettaa hänen rinnalleen tasaveroiseksi säveltaiteilijaksi, joten siksi muiden historiallisten säveltäjien musiikki ei kelpaa levytettäväksi edustipa se mitä sävellysmuotoa tai sävellysteknistä proseduuria hyvänsä.
Toivoin Soivaan arkistoon Saikkolan Tel Avivin uuden musiikin festivaaleilla sekä mm. Kap kaupungissa ja Japanissa asti esitettyä puhallindivertimentoa v. -52, jossa kritiikin mukaan on mm. "kiinnostavia aineksia" ja teos on "vitsikkään pelimannihenkinen" ja hauska finalen polkkarytmeineen.
- Anonyymi
kuuntelen uudestaan ja uudestaan seuraavien säveltäjien tiettyjä teoksia, tchaikovsky, rahmaninov, prokofief, beethooven, klami, medtner, svetlanovi, orff, dobias, puccini, en luultavasti koskaan kyllästy
- Anonyymi
sama juttu minulla myös että ei niihi kyllästy ja viime aikoina klassista musaaonki tullu luukutettua iha "simona". Vaihtelevasti kaikkien eri säveltäjien.
Vivaldi
Ravel
Brahms
Haydn
Mozartti
Beethoven
Sibelius
Melartinm
Kimmo hakola
Saariahon Kaija
sitten ymös tuntemattomia - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
sama juttu minulla myös että ei niihi kyllästy ja viime aikoina klassista musaaonki tullu luukutettua iha "simona". Vaihtelevasti kaikkien eri säveltäjien.
Vivaldi
Ravel
Brahms
Haydn
Mozartti
Beethoven
Sibelius
Melartinm
Kimmo hakola
Saariahon Kaija
sitten ymös tuntemattomiaPienenä oikaisuna sanon vain, ettei polkka ole mainitsemani divertimenton päätösosa, vaikka niin kirjoitinkin, vaan muistin asian väärin, sillä en tunne teosta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pienenä oikaisuna sanon vain, ettei polkka ole mainitsemani divertimenton päätösosa, vaikka niin kirjoitinkin, vaan muistin asian väärin, sillä en tunne teosta.
"Passacagliana"(Salmenhaara) Preludiossa alkavan Saikkolan Puhallin divertimenton keskellä Janacekin tyylin mieleen tuovan Pastoralen jälkeen kuultava polkka osa jopa hiukan Verdinkin mieleen tuovana, alla italiana, on täynnä mitä hersyvintä musiikillista huumoria ja seuraavassa hitaassa tempossa alkavassa finale osassa hämmästyttää mitä kekseliäin fuga tai fughetta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial221801Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1561789Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3481528Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2111133Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221128- 1441128
- 285995
- 11985
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt4969Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks49928