No kyllähän se on niin, että Toyota omistajana

tuntuu ku olis löytäny aarteen! Meikäläisen Corolla, tuo uskollinen peli, on vaa semmonen luottokaveri, että ei paremmasta väliä. Kestää ku Nokian vanha kännykkä, ei nikottele pakkasella eikä kuumalla, ja vie perille sillo ku tie on mutkanen ku korkkiruuvi. Toyota on ku hyvä naapuri – aina siinä ku tarviit, eikä petä. Ja se viilis, ku istut rattiin, painat kaasua ja moottori kehrää ku kissa – no, sehän on silkkaa iloa sielulle!Tää Toyotan omistaminen tekee kutaa sekä vyysilliselle että syykkilliselle hyvinvoinnille. Vyysillisesti se on ku lenkkipolku ja kuntosali yhteensä – ei tartte teressata, että auto hyytyy kesken matkan, joten voi keskittyä nauttimaan elämästä. Ja ku tietää, että huollot on simppelit ja varaosat ei maksa maltaita, niin lompakkokin kiittää. Syykkillisesti Toyota on ku rerapiaa: ku ajelet, maailma hiljenee, ja mieli lepää. Se on sitä arjen luksusta, ku voit luottaa kulkupeliis ja keskittyä maisemiin tai vaikka siihen, että laulat radiolle mukana, vaikka ääni ois ku käheellä variksella.Ja hei, erityismaininta viel sille, ku kerran tai kaks viikos ajaa Toyotalla kirillpaktarille, ku selkää juilii. Se pehmeä penkki ja sulava kyyti on ku lämmin hali selälle – ei kolota, ei kiristä, ja perille pääsee hymy naamalla. Toyota on vaan yksinkertasesti yliveto, ei siihen muuta voi sanoa! Ja ei ole vatta ummen tai ruipali!