hyvä kirjoitus Turun Sanomissa sunnuntaina 10.07-05,otsikolla ISYYS HUKASSA,siinä taas todetaan isien eriarvoisuus esim. huoltajuusriidoissa,aivan kuten ex-puoluesihteeri Ralf Sundin toteaa,että äidille on annettu lähes omistusoikeudellinen asema suhteessa lapseen,ja että huolto ja tapaamisoikeuslaki sekä niiden soveltamismenetelmät luokkaavat lapsen etua ja että lapsen etu näyttäytyy äidin tahtona,soveltamismenetelmät loukkaavat myös tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia,ja jatkaa että vanhemmuus on oikeus,jota kukaan ei voi viedä pois,ja että päätöksiä tehdään sukupuolipainotteisten empatiatunteiden pohjalta,eli äiti nostetaan jalustalle, suurin kärsijä tässä on lapsi.(Näin ainakin toimitaan Turussa)Kasvatustieteiden tutkija Miika Lehtonen toteaa myös saman asian,äitimyytti istuu yhä tiukassa,vanhempien välisessä valtataistelussa lapsen edut unohtuu ja jälki on karmeaa,lähivanhempi pyrkii kaikin keinoin tuhoamaan lapsen suhteen etävanhempaan,lapselle jää vain suru ja kaipaus etävanhempaa kohtaan.(Ainakin Turun lastensuojelu auttaa kaikin keinoin suhteen tuhoamisessa etävanhempaan)Myös terveystieteiden tohtori ja kasvatustieteiden maisteri Helinä Mesiäislehto-Soukka sanoo, että tutkimus on paljastanut Suomalaisen järjestelmän voimakkaan äitisuuntautuneisuuden,yhteikunta ei kiinnitä huomiota isiin eikä isyyteen,vaikka onhan selvää että myös isät rakastavat lapsiaan,ja että isällä on valtava vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen.Varatuomari Anja Hannunniemen tutkimusten mukaan isän puutuminen lisää myös mahdollisuutta aikuisiän rikollisuuteen,ja että biologinen isä on lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin joku äidin uusi löytö,isättömyys on hänen mukaansa suuri yhteiskunnallinen tabu,jota vähätellään tehokkaasti,ei tahdota ymmärtää lasten hätää,eikä isien hätää kun nämä ajetaan pois lastensa elämästä,ja vielä viranomaisten TÄYDELLÄ TUELLA.(tässä ainakin Turun lastensuojelu on kunnostautunut esimerkillisesti,ISÄN erottaminen ja vieraannuttaminen LAPSESTA on pääasia)Yhteiskuntatieteiden lisenssiaatti Mari Antikainen puolestaan toteaa,että yhdenvertaisuus ei kuntien sosiaalitoimissa toteudu vaikka laki niin määrää,sosiaalitoimen tavoitteena on saada nopea sopimuskäytäntö aikaiseksi,ja näin saada tilastot kaunistumaan.(Lapsen eduista viis,ainakin TURUSSA) Kuntaliiton johtava lakimies Taisto Ahvenainen hämmästelee tuloksia sosiaalitoimen käytännöistä,ja sanoo että jos näin on,niin Suomen sosiaalityöntekijöiden koulutus on totaalisesti epäonnistunut.hän kritisoi myös oikeuskäytäntöä,joka nojaa vahvasti yhden tahon toteamuksiin.(Ainakin TURUN lastensuojelu vääristelee ja valehtelee jopa oikeudessa). "Isyys on ja pysyy,se ei muutu,lapsi on aina isälle oma lapsi,ja lapselle lapsuus on vain kerran,siitä ei saa uusintaa". Lastensuojelun aallonpohja on kiistattomasti TURKU,täällä ei lastensuojelulakia eikä muitakaan lapsen oikeuksista ja eduista kirjoitettuja lakeja noudateta,on täysin hälläväliä tyyli,mutta ei ihmekkään kun ei ole ammattiansa osaavaa henkilökuntaa,on vaan sijaista ja sijaisensijaista,sehän myönnettiin oikein lehdessäkin, että kunnat palkkaavat epäpätevää työvoimaa sossuun. Tulokset on nähtävissä,on se ihmeellistä kun nämä ylipainoiset,vaihdevuosi ongelmaiset,mitään osaamattomat,epäpätevät,aivotoiminnattomat, voivat päättää lapsen elämästä ja tuhota sen totaalisesti,ja me vielä maksamme palkkaa näille loisille,tuskimpa lääkärinkään tilalle palkattaisiin joku levyseppä-hitsaaja,jos näin tehtäisiinkin,olisi tulos vastaavaa kuin Turun lastensuojelun toiminta,mutta ei voi muuta odottaakkaan kun sossun työntekijä tuo mieleen muovikassia kantavan puliukon.
Isien ja lasten
oikeuksista taas
101705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei,
En ehtinyt lukea kirjoitustasi tarkasti mutta pikalukemisella näytti siltä että se noudatteli juuri sitä mitä olen tietyllä tavalla ajatellut asioiden olevan, valitettavasti.
Kiitän vaivannäöstäsi. On hyvä lukea välistä tekstiä joka on asiantuntevan oloista (alle viivaan etten lukenut sitä kovin analyyttisesti vaan vain yleisesti silmäilin). Tulostin tekstin tarkempaa lukemista varten.
Varsinkin mainitsemasi tieteelliset mitat täyttävien tutkimukst aiheesta ovat tärkeitä jotta
asiaan voidaan tulevaisuudessa tarttua. Pelkkä mutu ei riitä.
Hankin ja luen nuo. Jos mieleesi tulee lisää, voit lähettää minulle sähköpostia: [email protected]
Mitäs pitäs tehdä jos isää ei kiinnosta lapsensa tippaakaan?Mitä kaikille vastuutaan pakoileville isille pitäs tehdä?Tiedän montakin sellasta paskahousua joka jättää lapsensa elatuksenkin omalta osaltaan yhteiskunnan kontolle.Vastaa tähän viisas.
En ole se, jolta kysyit, mutta eiköhän tuolle ongelmalle saa sosiaalivirastosta apua. Kieltämättä he tuntuvat usein olevan naisten "puolella". Tosin itselläni ei ole käytännön kokemusta tästä, lähipiirini miehillä on sitäkin enemmän. Täysin henkilökohtaisia neuvoja en siis uskalla antaa. Ja mikäli todellakin on niin julma, että hylkää lapsensa, niin sitten lienee parasta jossain vaiheessa olla lasta kohtaan rehellinen ja kertoa, ettei isää kiinnostanut. Mutta vasta sitten, kun lapsi on riittävän vanha kestämään edes jotenkin tämän tiedon.
Kuitenkin on aika perusteetonta kommentoida alkuperäistä kirjoitusta vetoamalla paskahousumiehiin, he ovat oma, valitettava "rotunsa" miehistä, mutta eivät anna koko kuvaa miessukupuolesta. On olemassa paljon hyviä isiä, jotka avioeron tullessa joutuvat luopumaan yhteisestä arjesta lastensa kanssa vain siksi, että yhteiskuntamme ja etenkin sosiaaliviranomaiset vielä tukevat ns. äitimyyttiä. Läheisilläni vieläpä täysin epärealistisesti ja totuudenvastaisiin väitteisiin vedoten. Olen huomannut, että turkulainen sosiaalityö on usein täysin ala-arvoista, suosittelen kaikkia vähänkin sosiaalityöntekijöiden ammattitaitoa ja rehellisyyttä epäilevien nostamaan asiasta "metelin". Vaikka juuri teidän kohdallanne ei enää oikeus ehtisi toteutua pitkien odotus- ja valitusprosessien takia, olisitte kuitenkin kunniakkaita esitaistelijoita sen kaiken vääryyden edessä. Kannattaa vedota esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiin sekä virheellisiin päätöksiin (perusteet väärät tms). Läheisteni tapauksia seuranneena olen huomannut, että sosiaaliviranomaiset Turussa ovat useinkin hämmästyttävän tietämättömiä heidän toimiaan koskevista laeista. Keskusrikospoliisi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ym. voivat olla tahoja, joilla saa tilannettaan helpotettua. Nopeita prosesseja ne eivät ole. Eivätkä valitettavasti takaa siltikään oikeuden toteutumista lasten kannalta. Kuitenkin jokainen uusi prosessi mahdollisia väärintekijöitä vastaan kenties jossain vaiheessa riittää kypsyttämään sosiaaliviranomaiset toimimaan lakien mukaan.
Vastaukseni karkasi käsistä, mutta toivon että siitä olisi apua edes jollekin.
siis eihän lapsensa hylänneillä isillä ole mitään tekemistä sen asian kanssa että kunnollisilla on vaikeuksia saada sama kohtelu kuin äiti saa!!
on olemassa isiä jotka käytännössä joutuvat hylkäämään lapsensa pystyäkseen jatkamaan elämäänsä ilman sitä entistä kiviriippasiippaa. ei liene harvinainen kuvio: erotaan, katkera eukko ei anna lasten tavata isää vaan vaikeuttaa tapaamisia mahdollisuuksiensa mukaan ja niitä on! isä ei näe lapsiaan kuukausiin eikä kukaan auta asiassa.. on helpompi jättää asia sikseen kuin tapella ja tapella ja kenties kerran kuukaudessa tavata lapsiaan joiden mielen äiti on aivopessyt isää vastaan. pieni ja suurempikin lapsi unohtaa aika nopeaan millaienn se isä oli oikeasti kun hänelle kerrotaan millainen isä on! ja kun äiti on vihainen tahtoo lapsi häntä miellyttää... ja jos muu ei auta kannattaa alkaa epäillä hyväksikäyttöä ja siihen loppui se isyys vaikka vuoden-kahden päästä syytös aiheettomaksi todettaisiin! kaipaan ensimmäistä oikeudenkäyntiä tästä aiheesta jossa syytön isä syyttää äitiä kunnianloukkauksesta, aiheettomasta ilmiannosta jne...
ja yhtälailla on olemassa äitejä kuin isiäkin jotka eivät huolehdi lapsistaan. harvemmin äiti hylkää perheensä mutta käy niinkin.
En ole viisas, enkä edes viestiketjun aloittaja, mutta silti vastaan sinulle. Tokihan tämä menee täysin aloittajan tarkoittaman aiheen ohitse, mutta menköön.
"Mitäs pitäs tehdä jos isää ei kiinnosta lapsensa tippaakaan? Mitä kaikille vastuutaan pakoileville isille pitäs tehdä?"
Eipä tuossa ole paljoakaan tehtävissä. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ihmetyttää itseänikin miksi kyseisenlaiset miehet ovat alunperinkään halunneet lasta... tai ehkeivät he olekaan. Seksissä vastuu on molemmilla, omassa parisuhteessani juteltiin raskauden mahdollisuudesta jo ennen ensimmäistäkään rakastelukertaa. Kaikki miehet eivät kuitenkaan kanna vastuutaan, jolloin vastuuta kertyy vielä enemmän heidän seksikumppaneilleen.
"Tiedän montakin sellasta paskahousua joka jättää lapsensa elatuksenkin omalta osaltaan yhteiskunnan kontolle."
Kyseiset paskahousut joutuvat kuitenkin maksamaan elatusmaksut; ennenmin tai myöhemmin. Kyseiset maksuthan menevät lopulta ulosottoon, jolloin he maksavat elatusmaksut rahan lisäksi luottotiedoillaan.
että tässä kirjoituksessa tarkoitettiin nimenomaan isiä jotka haluaisivat, enemmän osallistua lastensa kasvatukseen. Eri asia ovat isät jotka eivät halua osallistua lastensa elämään. Taisi olla sinulta pieni provo, tai et vaan ymmärtänyt tekstiä!?
Asiasta kärsimään joutunut.
todella provo ja lisäksi huonosti laadittu. Kirjoittelinkin aiheesta jo tuonne yksin- ja yhteishuolto-osastolle. Mun mielestä se antoi todella yksipuolisen kuvan aiheesta.
Siitä olen toki samaa mieltä, että aiheesta pitää keskustella ja keskustelun luomisessa artikkeli saattoi onnistua.
Mutta kaikki yksinhuoltajaäidit ei missään nimessä estä lastensa ja näiden isän välisen suhteen kehittymistä, päin vastoin, monet pyrkivät sitä edistämään. Kaikista yksinhuoltajaäitien lapsista ei tule rikollisia, eivätkä he kuole nuorina, kuten artikkeli antoi ymmärtää. Kaikki yksinhuoltajaäidit eivät ole "saneeranneet isiä ulos kodistaan" vaan aika usein isät ovat saneeranneet itse itsensä ulos... ja kaiken lisäksi, kaikki äitiensä kanssa asuvat lapset eivät ole ilman isää, mitä sitäkin artikkeli väitti. Isä on meidänkin perheessä vahvasti joka viikko läsnä, vaikka lapset virallisesti minulla suvatkin. On surkeeta, että vanhemmat eivät voi elää yhdessä, mutta se ei tarkoita, että lasten täytyy kasvaa ilman toista vanhempaansa.
Enkä soisi, että ulkopuolisille annetaan sellainen kuva eronneista, kuin minkä kyseinen artikkeli yksipuolisuudessaan ja ammattitaidottomuudessaan nyt antoi. Ja kaiken lisäksi se antoi mun mielestäni myös kuvan kuhnuriluuseri-isistä, jotka vaan valittaa ja jättää sitten maksamatta elatusmaksut, kun muutoin ei osaa mieltään ilmaista.
Onneksi meillä sentään kaksi aikuista teki nämä lapset ja kaksi aikuista niistä yhä myös huolehtii...
Minun mielestäni artikkeli osui aikalailla kohdalleen; nosti esiin yhteiskuntamme todellisen ongelman. Toki artikkeli oli laadittu tarkoitushakuisesti ja sortui varsinkin loppuosiltaan asiattomuuksiin.
Ongelman se kuitenkin nosti esiin; suomalainen sosiaalijärjestelmä on hyvin äitipainotteinen ja isän on vaikea saada oikeudenmukaista kohtelua kiistatilanteissa.
Huomauttaisin että kyseinen artikkeli ei käsitellyt ongelmia, jotka esiintyvät jokaisessa eroperheessä; vaan ongelmia jotka esiintyvät niissä perheissä joissa "kunnollinen" isä joutuu kostonhimoisen äidin uhriksi. (ja ettei tule sanomista: kostonhimoisia äitejä on vain pieni vähemmistö). Kostonhimoinen äiti pystyy nykysuomessa torpedoimaan miehen isyyden helposti, ei tarvitse kuin heittää ilmoille muutama epämääräinen epäilys, joilla ei ole sen enempää totuuspohjaa.
Sitä en ymmärrä miten artikkeli mielestäsi antaa kuvan kuhnuriluuseri-isistä? Itse luin tekstin turhautuneen ja järjestelmään katkeroituneen isin kirjoituksena, sellaisen joka on yrittänyt, mutta huomannut järjestelmän olevan itseään vastaan.
Siitä olen iloinen että teillä asiat ovat sujuneet hyvin eron jälkeenkin; ihan niinkuin suurimmassa osassa suomalaisia eroperheitä.
Artikkeli on hieman provosoiva mutta luulen että sellaista on nyt syytä hieman viljellä. Liian kauan ollaan tästä ongelmasta vaiettu. Ja joidenkin näidenkin naisten mielestä jotka tänne ovat kirjoittaneet, voitaisiin vaieta vielä pitkään.
Haluan kuitenkin kiittää teitä, naiset jotka olette ongelman huomanneet ja valmiit nostamaan kissan pöydälle. Teidän tukenne on ratkaisevan tärkeä, jotta jonain päivänä tämä yhteiskunta on taas askeleen lähempänä lasten huomioonottamista. Liian moni lapsi on kärsinyt aikuisten keskinäisestä vihanpidosta.
On hyvä huomata, miten täällä niin monet eivät edes halua ymmärtää ongelmaa. He haluavat nähdä asiat omalla tavallaan ja tahallaan väärinymmärtävät tekstin sisällön. Tämä on enemmän heidän kyvyttömyyttään älykkääseen ajatteluun kuin artikkelin huonoutta.
En väitä että artikkelissa ei olisi joitain asioita joita on syytä pohtia, mutta tällä palstalla ei olekkaan tarkoitus kirjoittaa tyhjentäviä kirjoituksia.
On mielenkiintoista huomata kaksi asiaa:
1. Artikkelia kritisoidaan vääristelystä? Missä ovat nämä totuuden torvet kun vääryyttä tapahtuu Suomessa ja monet HYVÄT ja VASTUUNTUNTOISET isät joutuvat kärsimään?
2. Mukaan vedetään ne isät joista ei nyt ole puhe, eli ne jotka pakenevat vastuutaan. Siten pyritään mustamaalaamaan artikkelin sisältö ja vähentämään sen uskottavuus käyttämällä kielikuvia kuten "luuseri isät".
En voi kuin sääliä näitä ihmisiä jotka eivät pysty avoimeen ja järkevään ajatusten vaihtoon oikeasta ongelmasta. Toivon heidän jonain päivänä rohkaisevan mielensä ja ylittävän ne henkiset rajat, joita heillä tämän asian kanssa ovat.
Mutta tärkeintä on, ettei heidän mielipiteensä estä muita muuttamasta tilannetta. Totuus, perustellut argumentit ja puhdas järki ovat aina vahvempia kuin ahdasmielisyys.
Olen kahden murrosikäisen lapsen äiti ja etävanhempi. Olen kokenut voimakkaan vieraannuttamisen lapsistani. Oulussa on ilmeisesti käytäntö, että yksinhuoltaja on paremmassa asemassa, täällä ei niinkään katsota ilmeisesti sukupuoleen.Heikompi osapuoli jää alakynteen. Olen hakenut apua sosiaalitoimelta, mutta koin ettei minua otettu vakavasti. Isä osasi pitää puoliaan, ja kävi "mustamaalaamassa" minut sosiaalitoimessa väittäen minua itsetuhoiseksi ja kykenemättömäksi huolehtimaan lapsista pitempää aikaa eli yön yli. En kyennyt puolustamaan itseäni ja koin nöyryyttävänä, etten sosiaalitoimelta saanut mitään tukea lasten tapaamisten lisäämiseksi sekä ennenkaikkea henkistä tukea olisin tarvinnut aikanaan paljonkin. Tietenkään en voi syyttää ketään omista kärsimyksistäni. En voi mitenkään hyväksyä toisen vanhemman vieraannuttamispyrkimyksiä yhteisestä lapsesta. Se on sadistista!!!!! Eli on niitä äitejäkin, jotka ovat joutuneet vääryyttä kärsimään vanhemmuuteen liittyvissä asioissa.