Että unohtaisit mut.
Haluaisin vain
Anonyymi-ap
55774
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Yritän, mutta sinua ei niin vain unohdeta.
Lasken sen varaan, että kyllä tämä tästä kunhan maisemat vaihtuu.
En halua että muutat.
Mä luulen, että olis parempi ainakin kerran nähdä ja jutella kaikki. Ihan kaikki.
Ja miten olet ajatellut hoitaa tilanteen kun täällä kirjoitat? Anteeksi skeptisyyteni. Toivotan toki onnea tapaamiseen.
Olen aivan samaa mieltä. Jos vain suostuisit näkemään.
Olis varmaan jos suostuisit.
Tottakai suostun. Eihän se minusta ole kiinni.
No mistä se sitten on
ei minun kaipausta kannata miettiä. olen vain yksinäinen ja puran tunteitani täällä palstalla kun esiinnyn viilipyttynä tuolla muuten.
💙❤️🔥
🥹..
Kyllä mä pikkuhiljaa, koska kohta en enää näe sua ollenkaan. Miten se sitten vaikuttaa olotilaan. Vaikea sanoa.
Naiselta
Saahan sitä haluta...
Niin. Ei ketään voi väkisin saada...
Ei. Eikä väkisin unohtaa.
Totta sekin
Uskotaan. Paitsi että hän ei vaivautuisi kirjoittamaan tuollaista.
Mutta mies tahdon sinut 🥺 k
Minusta sinäkin olet kiinnostava. Tiedät varmasti että ajattelen näin.
Kenestä ajattelet näin. Voi kun hän sanoisikin noin ja vain antaisi mennä…
Ihan voin kertoa, että en ole mies unohtamassa, enkä unohda. ❤️ se vain on näin, tunnen tämän niin vahvana sydämessä.
Mä tahdon Juhan 🔥💫✨❤️
Nyt todellakin tekis mieli vaan antaa mennä.
Minä en. Miksi tulet sotkemaan minun kommenttiin?
No mikä estää? 😔☹️
Etäisyys
Henkinen vai fyysinen? Asioillle voi tehdä jotain.
Oletko edes Ap? Mies?
Fyysinen pääosin. Henkinenkin toisinaan, on hiukan liiankin lähellä.
Tule ja ota sitten.
Ei sellaista voi unohtaa koskaan joka jätti lähtemättömän vaikutuksen heti alkuun.
Ootko baarissa?
Vähän tekis mieli bailaa.
Joskus vuosia sitten kun olin naivi ja luottavaisempi otin palstan kirjoitukset vilpittömästi enemmän tosissaan. En ymmärtänyt, että ihmiset kirjoittivat kiusatakseen ja trollailu oli itselleni uusi käsite palstalla.Kuten koko palstailukin.
Silloin menin muutamiin palstalla ehdotettuihin tapaamisiin aidosti luottaen ja uskoen kuten treffeihin mentiin ennen vanhaan. Pari kertaa tein tämän ja sain pettyä sydänjuuriani myöten. Häpesin ja itkin molempien tilanteiden jälkeen. Olin
luottanut ja uskonut, että tapaisin sen ns.kaivattuni.
Voi helvetti mikä nolous, häpeä ja sinisilmäisyys.
Niiden tilanteiden jälkeen ja muutenkin elämässä tapahtuneiden surullisten vaiheiden jälkeen olen suhtautunut palstaan kuin leikkikenttään tai "valehtelijoiden klubiin". Hyvin harvoin mikään enää koskettaa. Musalinkit jäävät avaamatta. Illuusiot eivät merkitse mitään. Panemiset,tulemiset ja menemiset ovat kaikki yhtä samaa paskaa.
Tästä tulee mieleen entivanhainen suosikin tms.kyselypalsta. Jollei kotoa tai koulusta saanut vastauksia kysymyksiin niin täällä voi aina kysyä.
Onko 172cm liian lyhyt mieheksi?
Onko kikkelin pituus hyvä jos on 18cm seisokissa?
Entä lepotila?
No joo. Vähän kärjistin. Jos täällä on nuoria lukijoita tai kirjoittajia niin varjelkaa itseänne enemmän kuin minä osasin. Sitä toivon teille.
Levollisiin uniin.
🌾Kaisla
Voi ei…
Minäkin olin kerran hieman liian naiivi ja minähän tyhmä menin kanssa sovittuun paikkaan klo se ja se mitä oltiin tällä palstalla jotain vihjailtu ja sovittu. Eli hukkaan meni se reissu. Se oli muuten eräs syksy myöskin. Joku oli vain pilaillut kustannuksellani…
Silloin kun ensi kertaa tapasin hänet minulla ei ollut mitään hajua tällaisesta palstasta. Ensi kertaa kun tänne eksyin niin se oli eräs kevät ja etsin häntä tuolta työpaikkaromanssit-osiosta. Silloin ei ollut paljoa trollejakaan, mutta eipä häntäkään. Paikka on tullut todella ilkeäksi siihen aikaan verrattuna. Lähinnä olen lukenut eri palstoja huvin vuoksi samalla kun syön jotain eli paikka on kuin ennen vanhaan sanomalehti, jota luettiin ajankuluksi pöydässä samalla kun syötiin.
Linkkejä en avaa turvallisuussyistä. Kerran vuosia sitten avasin ja olin tietokoneella ja no niin, tapahtui se mitå aina varoitellaan eli virukset! Tietokoneen näytölle ilmstyi kaksi kansiota, joista toinen alkoi ladata toiseen tiedostoja! Ei muuta kuin äkkiä piuhat irti seinästä!
Hyvää yötä..
”link in bio”
Oletko oikeasti tuollainen?
En ole!
Et anna minun unohtaa sinua. Muistutat. Taakseen voi jättää vaikkei unohtaisi.
Jos Hän, jota kaipaan todella toivoisi minun unohtavan hänet, niin toteuttaisin hänen toiveensa 100%:sti. Jättäisin mm. somen, netin, foorumit ja kaiken mahdollisen, jotta en olisi enää "roskana" hänen silmissään ja ehkä? vain ikävänä muistona mielessään.....
Hmm, tutut ajatukset noinkin, en itse tuohon täysin kyennyt kun palasinkin tänne jossain vaiheessa roikkumaan, mutta toisaalta nykyään ajattelen unohtamista enemmän armahduksena kuin rangaistuksena, ja että se onkin vaan mielenrauhan toivottamista.
Unohtelen kyllä kaikenlaista koko ajan mutta sinut olen jo oppinut ulkoa. Miten päästä eroon mieleen painetusta. Unohtaa rakastaa.
Olet ajatuksissani. Sekö on viimeinen paikka missä haluat olla. Millä tasolla se häiritsee sinua. Ja eikö pitäisi vähintäänkin muuttua näkymättömäksi että haalistuisi muistikuvani.
Joitakin asioita ei ole tarkoitus unohtaa ne tekevät minusta minut.
Tulen muistamaan sinut aina mutten välttämättä omana itsenäsi. Muistoni vääristyy ja muutut muuksi. Joten älä odota jälleennäkemiseltä liikoja.
Kaipaus mielessä ja kipu sydämessä, itketyt itkut ja valvotut yöt.
Mikä olisi paras tapa unohtaa...?
Ajan kanssa muutut kuoreksi omille hämäräksi jääneille huimaaville tunteilleni. Enkä näe sinua itseäsi enää kovinkaan selvästi. Joten vapaudut kyllä, ole huoleti. En vaadi mitään. Osoitit minulle jotain mitä melkein en muista enää. Kanssasi olisin ymmärtänyt yhä paremmin. Tapojani olen muuttanut jo, emme tule osumaan yhteen kuten ennen, paitsi kuvitelmissani. Säästän itseni yksityiskohdilta. Satuttamalla en tästä parane, tee mitä pitäisi.
Unettomia öitä, kaipausta, ikävää.
Rakastan söpö mies sua niin paljon❤️
Kun lähdet en osaa elää.
En koskaan unohda 🩷 En vain halua sinua elämääni.
Rakkaus on jotain lämmintä ja hellää.
Saispa vielä joskus sellaista kokea.
Paras unohtaa kaikki, mitään ei koskaan tapahtunut. Huokaista helpotuksesta. Nykyhetki ilman mennyttä. Sisäinen elämäni ei edes tuota rikkaita muistoja. Yhdellä pyyhkäisyllä mieleni on tyhjä.
MIB- menetelmää kiitos tännekin.
Täällä on noita viestinavauksia, missä kehoitetaan kylmästi vain unohtamaan.
Hylkääjät, jättäjät ja pettäjät ryömivät esiin koloistaan, näen sieluni silmin.
Mitä heille sitten pitäisi tehdä?
Pyörittääkö tervassa ja höyhenissä, vai sitoa häpeäpaaluun keskelle kaupunkia tai kylää ihmisten töllisteltäväksi ja halveksittavaksi?
Etkä halua, enkä halua!