Samalla tavalla kuin hän ymmärsi, mielemme olivat niin synkassa, kuin olisimme sama ihminen. En halua tyhmää tai ilkeää naista, koska hän ei ymmärtäisi mua, ei ymmärtäisi miksi tekoni ovat sosiaalisesti paheksuttavia, ja hänen sympatiansa olisi pintapuolista harhakuvaan perustuvaa.
Haluan että joku näkee minut minuna, myös muiden ihmisten jatkuvan manipuloinnin ulkopuolelta, tajusin et laumalampaat ei edes huomaa sitä, yleisesti paheksutut asiat on vaa paheksuttuja, mut kukaan ei ikinä pyri näkemään asioita syvällisesti myötunnon kautta, vaan usein ihmiset reagoi tunteella, omien biaksiensa tai vinksahtanaiden näkövirveliensä kautta.
Lähtökohtaisesti olen niin naivi ja hyväntahtoinen, että kaikki pahuus mitä minussa on, on tullut muiden ihmisten luomana, manipuloinnista, traumoista tai tahallisesti itsensä nurkkaan ajamisesta. Olen niin pahaksi ja kieroksi kehittynyt, kun oon aina uskonut , että muut ihmiset kunnioittaisi muita ja elämää, ja petttynyt heihin kerta toisensa jälkeen.
Olisi upeaa, jos olisi älykäs, empaattinen ja kiltti nainen elämässä, joka kyllä tuomitsisi tekoni, mutta ei loisi hahmokuvaansa sen perusteella millaisia syntejä kannan.
Ajattelin joskus että kaikki pelkotilat ja kauhu elämästä loppuu kun saa painaa päänsä sinun syliin ja kertoa kaiken rehellisesti sinulle, kaiken mitä koin, muut eivät sitä ymmärtäisi, mutta sinä ymmärtäisit. Suurinosa ihmisistä on liian itsekkäitä, ahdasmielisiä, ja ilkeitä ymmärtämään sieluani.
Vaikka minä toki esiinnyn roolissa pahana, narsistisena tai joskus vain typeränä pilkattavana hahmona, olen aina tiennyt sen olevan performanssia, jolla hämään muita, koska olen liian arka näyttämään sitä kuka olen.
Oli vain pakko lopettaa roolileikki vuoksesi, olit minun sieluni ja rakkaimpani, en halunnut menettää sinua oman kyvyttömyyteni ja pelkuruuteni takia.
Jos jotain muuttaisin, niin sinä päivänä vajaa kaksi vuotta sitten, vanhan koulumme vierellä, sinä ja minä, jännitettä on ilmassa.
Suutelisin sua ja kertoisin mitä tunnen, että en voi jatkaa näin, meidän pitää muuttua, en halua menettää Veeraani, sitä ainutta joka todella ymmärtää(isi) minua, ja syvintä sisintäni.
Myönnän, että olin pelkuri ja maksoin kyllä oppi rahoja kommunikointikyvyttömyydestäni sitten vuosia..
Haluan että joku näkee minut minuna, myös muiden ihmisten jatkuvan manipuloinnin ulkopuolelta, tajusin et laumalampaat ei edes huomaa sitä, yleisesti paheksutut asiat on vaa paheksuttuja, mut kukaan ei ikinä pyri näkemään asioita syvällisesti myötunnon kautta, vaan usein ihmiset reagoi tunteella, omien biaksiensa tai vinksahtanaiden näkövirveliensä kautta.
Lähtökohtaisesti olen niin naivi ja hyväntahtoinen, että kaikki pahuus mitä minussa on, on tullut muiden ihmisten luomana, manipuloinnista, traumoista tai tahallisesti itsensä nurkkaan ajamisesta. Olen niin pahaksi ja kieroksi kehittynyt, kun oon aina uskonut , että muut ihmiset kunnioittaisi muita ja elämää, ja petttynyt heihin kerta toisensa jälkeen.
Olisi upeaa, jos olisi älykäs, empaattinen ja kiltti nainen elämässä, joka kyllä tuomitsisi tekoni, mutta ei loisi hahmokuvaansa sen perusteella millaisia syntejä kannan.
Ajattelin joskus että kaikki pelkotilat ja kauhu elämästä loppuu kun saa painaa päänsä sinun syliin ja kertoa kaiken rehellisesti sinulle, kaiken mitä koin, muut eivät sitä ymmärtäisi, mutta sinä ymmärtäisit. Suurinosa ihmisistä on liian itsekkäitä, ahdasmielisiä, ja ilkeitä ymmärtämään sieluani.
Vaikka minä toki esiinnyn roolissa pahana, narsistisena tai joskus vain typeränä pilkattavana hahmona, olen aina tiennyt sen olevan performanssia, jolla hämään muita, koska olen liian arka näyttämään sitä kuka olen.
Oli vain pakko lopettaa roolileikki vuoksesi, olit minun sieluni ja rakkaimpani, en halunnut menettää sinua oman kyvyttömyyteni ja pelkuruuteni takia.
Jos jotain muuttaisin, niin sinä päivänä vajaa kaksi vuotta sitten, vanhan koulumme vierellä, sinä ja minä, jännitettä on ilmassa.
Suutelisin sua ja kertoisin mitä tunnen, että en voi jatkaa näin, meidän pitää muuttua, en halua menettää Veeraani, sitä ainutta joka todella ymmärtää(isi) minua, ja syvintä sisintäni.
Myönnän, että olin pelkuri ja maksoin kyllä oppi rahoja kommunikointikyvyttömyydestäni sitten vuosia..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eihän se välttämättä ole niin, että ihmiset eivät tunnistaisi sosiaalisten normien vastaisia tai moraalisesti ikäviä tekoja vaan vii myös olla kyse siitä että joku toinen on niin turtunut siihen *askaan kun on sitä elämänsä aikana kokenut niin monilta ettei enää jaksa reagoida siihen. Ei se ole tyhmyyttä jos on niin vahva sisäisesti ettei mikää paskamoukari saa reagoimaan.
En halua kohdella ketään huonosti ja en haua että kukaan hyväksyy sellaista, minun tai muiden toimesta - ap
Tuo on totta että vaikken hyväksyisi jonkun tekoja, voin silti hyväksyä hänet ihmisenä. Tämä koskee hyväntahtoisia ihmisiä, jotka satunnaisesti joskus vähän perseilee. Tulee kuitenkin riisua ne vaaleanpunaiset linssit ja todeta, että osa myrkyllisistä ihmisistä on aina myrkyllisiä eikä maku muutu, vaikka sipulivoissa paistaisi.
Entä jos muutosta ei ikinä tarvittukaan, koska olin jotain muuta mitä esitin alunperinkin? Se on totta, että yksi haitallinen käytösmalli on josta en ole päässyt eroon, mutta olen päässyt ainakin viidestä muusta, eikö se ole edistystä?