Asiantuntijat korostavat, että on ihan normaalia olla välillä alakuloinen ja surullinen.
Itsediagnosointi netissä ei aina kannata.
Tavanomaisten tunteiden ja vastoinkäymisten medikalisointi, on muuttunut joillekin tavaksi ja perheen tai työpaikan ristiriitoihin liittyvät asiat päätyvät liian helposti lääkärin pöydälle, sanoo Schugk
Schugkin mukaan kliinisen kynnyksen madaltuminen ja se, että mennään lääkärille, on mennyt liian pitkälle.
80 prosentilla alle 35-vuotiaista työkyvyttömyyseläkkeelle päättyvistä eläköitymisen syynä ovat mielenterveyden häiriöt. Tämä koskee vuosittain noin 1 500 työntekijää.
https://yle.fi/a/74-20179172
Schugkin mukaan kliinisen kynnyksen madaltuminen ja se, että mennään lääkärille, on mennyt liian pitkälle.
Itsediagnosointi netissä ei aina kannata.
Tavanomaisten tunteiden ja vastoinkäymisten medikalisointi, on muuttunut joillekin tavaksi ja perheen tai työpaikan ristiriitoihin liittyvät asiat päätyvät liian helposti lääkärin pöydälle, sanoo Schugk
Schugkin mukaan kliinisen kynnyksen madaltuminen ja se, että mennään lääkärille, on mennyt liian pitkälle.
80 prosentilla alle 35-vuotiaista työkyvyttömyyseläkkeelle päättyvistä eläköitymisen syynä ovat mielenterveyden häiriöt. Tämä koskee vuosittain noin 1 500 työntekijää.
https://yle.fi/a/74-20179172
Schugkin mukaan kliinisen kynnyksen madaltuminen ja se, että mennään lääkärille, on mennyt liian pitkälle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joku diagnoosi pitää olla, muuten on jotain vikaa!
Tunnetaidot puuttuu monilta ihmisiltä.
Tunnetaitoja pitäisi opettaa jokaiselle lapsuudesta alkaen. Joillain niistä on puutetta, tunteita voi olla vaikeaa käsitellä, etenkin niitä vaikeampia.
Ihmisen elämä ei ole koskaan liian helppoa, tulee vastoinkäymisiä, pettymyksiä, hylkäämisiä, eroja, kuolemia, jne. jne.
Miten omia tunteitaan pystyy käsittelemään, miten niiden kanssa pystyy olemaan ja elämään, se taitaa olla se suurin ongelma.
Eli tavallaan minä, minä ja mun tunteet, mutta on otettava muutkin huomioon. Yhteiskunta on mennyt liikaa siihen minä, minä tyyliin, ja se on ikävää.
Kuka tonkib voi sanoa, että miten pitäisi tuntea?
Ei kukaan voikaan sanoa kenellekään miten pitäisi tuntea, eikä se olekaan ongelma. Suurin osa ihmisistä tuntee erilaisia tunteita.
Ongelma on siinä, osaako käsitellä omia tunteitaan, miten tulisi olla itsensä kanssa, kun joku tunne ottaa vallan.
Jotkut riippuvuusongelmatkin syntyy siitä, kun ihminen alkaa pahaan oloon, ikäviin tunteisiin esim. juomaan alkoholia, päästäkseen tunteesta eroon.
Jotkut taas saattavat kiusata muita, olla jopa väkivaltaisia, kun on itsellä paha olla, purkavat sen sitten muihin ihmisiin, kun eivät osaa olla tunteineen.
Eli ei tarvitse tietää, miten pitäisi tuntea, vaan miten pitäisi olla tunteidensa kanssa.
Niitä tunteita ei voi myöskään vähätellä en usko että kaikki,psykiatritkaan ymmärtävät mitä on se syvin. Masennus , ei siinä auta sanomiset kuten tuo lääkäri julistelee
Ei ne sanomiset välttämättä auta, mutta mitä joku toinen pystyy tekemään muuta kuin sanomaan, puhumaan, masentuneelle ihmiselle ?
Maailma kaatuu, kun eka kerran 2 kymppisenä saa kuulla jotain muuta kuin jatkuvaa kehua ja kiitosta.
Kun eka kerran pitää itse ottaa vastuuta asioista.
Sen takia niitä vastoinkäymisiä, ja mahdollisia toruja ja ikävääkin palautetta pitäisi oppia ottamaan vastaan jo lapsuudesta alkaen.
Olisi tosi hyvä oppia ymmärtämään, että elämässä on myös varjopuolia, mutta niistäkin voi päästä yli, ja niidenkin kanssa voi elää.
Eikä 18-20-vuotiaan ole mikään pakko olla aivan täysin aikuinen, vaikka jo täysi-ikäinen onkin.
Vastuun ottaminen omasta elämästäkin voi tapahtua pienin askelin, sen ei tarvitse olla mikään yhtäkkinen harppaus uuteen ja tuntemattomaan.
Toimivissa perheissä vanhemmat ja omaiset myös tukevat asioissa aikuistuvia nuoria. Ikävä kyllä kaikilla ei ole siihenkään mahdollisuutta.
Nyt hän purkaa vain sisintään, otetaan se huomioon. Kuitenkin ne matonalle lakaistut asiat on tehnyt yhteiskunnastamme menestyksen. Ei sääliä vaan nousukausi \o
Ahdistus ei ole mitään alakuloisuutta. Vaan autonomisen hermoston Oireilua . , ja kuten tietty ihminen ei pysty ohjaamaan sitä systeemiä . Vaikea masennus ja alakuloisuus eivät ole edes verrattavissa
Ei olekaan.
Nykyään on ongelmallista se, kun hyvin herkästi aletaan diagnosoimaan ja lääkitsemään ihmisiä, vaikka ei niin oikeaa masennusta olisikaan.
Ei alakulo ja lievä ahdistus tarvitse lääkitystä eikä diagnoosia.
Onhan tästä nyt viime aikoina ollut julkisuudessakin keskustelua, mikä on pelkästään hyvä asia.