Tässä nyt istuskelen takapihalla, kahvikuppi kädessä, ja katselen tuota meidän Skoda

Octaviaa vuosimalli on 2019. Mutta otetaanpa alusta.Elämä on ollut viime aikoina aika leppoisaa, paitsi että tuo meidän vanha Skoda alkoi vedellä viimeisiään. Naapurin Pentti sanoi, että oon hullu, kun en vieny autoa romuttamolle, mutta minäpä keksin sille uutta käyttöä. Meidän koira, Rontti, semmonen sekasorttinen paimenkoira, on aina tykänny nukkua missä milloinkin, joten ajattelin, että teenpä tuosta Octaviasta sille kunnon luksuskopin. Kuulosti fiksulta, eikö?No, tuo Skoda oli kyllä aikamoinen murheenkryyni jo ennen kuin siitä tuli koirankoppi. Vuoden 2019 malli, 1.5 TSI, kuulosti paperilla hyvältä, mutta voi hyvänen aika. Ensinnäkin, se DSG-vaihteisto nykis kuin vanha ompelukone, ja aina kun yritti kiihdyttää, auto päätti pitää pienen miettimistauon. Sitten oli se mystinen sähkövika – mittaristo vilkku ku joulukuusi ja välillä auto ei suostunu edes käynnistymään. Korjaamolla sanoivat, että "joo, näissä on näitä ongelmia", ja lappu oli joka kerta tonnin luokkaa. Lopulta kun moottorin vikavalo alkoi palaa pysyvästi ja ilmastointi sylki lämmintä ilmaa keskellä heinäkuun helteitä, päätin, että saa riittää. Auto pihalle ja uutta virkaa keksimään.Ajattelin, että teen Rontille kunnon pesän. Raivasin takapenkit pois, heitin vanhan patjan sinne ja leikkasin takaluukkuun isomman aukon, että Rontti pääsee kulkemaan. Laitoin vielä vanhan maton lattialle ja pari puruluuta koristeeksi. Kyllä kelpais, ajattelin. Spray-maalilla sutasin kylkeen sanan "Rontin Residenssi" – olihan siinä jo vähän pilkettä silmäkulmassa. Naapurin Pentti kävi katsomassa ja nauroi, että "Jorma, kyllä sä oot kylähullu, mutta pointsit yrittämisestä".No, kun koppi oli valmis, toin Rontin katsomaan uutta kotiaan. Ootin, että se hyppää riemusta takapenkille, mutta mitä vielä. Rontti katsoi autoa, nosti korvansa pystyyn, murahti kerran ja otti sellasen spurtin, että hävis naapurin peltojen taakse ennen kuin ehdin sanoa "istu". Siitä on nyt kolme viikkoa, eikä Ronttia oo näkyny. Pentti väittää, että se tais loukkaantua, kun sen luksuspesä oli vanha Skoda, mutta minä luulen, että se haisi vieläkin siltä vanhalta ilmastoinnin homeelta. Tai sitten se takaluukun reikä oli sille liikaa – näytti vähän siltä, ku ois pelästyny koko romun romahtavan päälle.Nyt tuo Skoda nököttää tuossa pihalla, tyhjänä. Välillä käyn istumassa siinä ja miettin, missä Rontti mahtaa juosta. Ehkä se löysi paremman kopin jostain. Tai sitten se vaan päätti, että Skoda-koirankoppi ei oo sen arvolle sopiva. Mene ja tiedä. Pentti sanoi, että vois ruveta kutsumaan mua "Koirankoppi-Jormaksi". Saa nähdä, josko vielä joskus saan Rontin takas – ja ehkä sille oikean kopin, joka ei haise moottoriöljyltä.Jos sulla on ideoita, mistä Rontin vois löytää, tai miten tuon Skodan vois vielä tuunata, niin kerro ihmeessä. Täällä mä nyt oottelen, kahvia hörppien ja Octavian romurallia muistellen.