aikaisemminkin, että täällä kirjoittelu on riittänyt minulle ja se on toden totta niin. En koe tarvitsevani uutta ystävää, enkä parishdettakaan kenenkään kanssa. Kunpa olisitte kysyneet minulta ne muutamat kysymykset jo silloin vuosia sitten. En koe mitään tarvetta edes halata ketään muita kuin omia lähisukulaisiani. Ainoa tärkeä asia oli saada tehdä itselle mieluisaa työtä vakituisessa työpaikassa.
Kerroin jo
Anonyymi-ap
3135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella outoa että projekti aloitettiin kysymättä mitään siitä, mitä tulevaisuudeltani haluan. Se on jos mikä on loukkaavaa ja toisen ihmisen totaalista alentamista, koska vain ihminen itse tietää mitä hän pitää tärkeinä asioina itselleen. Ne jotka antoivat projektille luvan olivat itsekeskeisiä ja luulivat tietävänsä paremmin kuin henkilö itse, minkälainen elämä on juuri hänen näköistään elämää! Saisitte hävetä! Olen autismin kirjolainen ja se on määrittävä tekijä ja projekti on saanut erityispiirteet voimistumaan, koska olen kokenut ettei minua ole ymmärretty ja niitä vuosia oli aivan liian monta. Toivon todella että saan korvaukset ja saan elää rauhassa, koska viihdyn todella hyvin yksin, eikä minulla ole mitään tarvetta jakaa aikaani muiden kuin lähisukulaisteni kanssa!
Ootko päässyt jo haastatteluun saakka? Entä työnhaun aktiivisuus? Itselläni se vaihtelee. Pidempään työttömänä olleena sopiva fraasi minulle on että "hulluus on saman asian toistamista yhä uudelleen ja uudelleen, odottaen että siitä aiheutuisi erilaisia tuloksia". Kyynikko kun olen.
Nyt riittää jo.