Haaskasitko elämäsi

Etteikö olisi käynyt niin, että olet elämäsi viimeisellä neljänneksellä kiukkuinen ja turhautunut, ja sinulla on petetty olo. Olet antanut elämäsi pois, kieltäytynyt elämästä vapaudessa, ja jo nuorena kahlinnut itsesi uskontoon, joka olikin pelkkää humpuukia. Olet hypännyt kirkot ja kinkerit, ja nyt on tullut mitta täyteen. Et jaksa enää sunnuntaiaamuisin lähteä kirkkoon, kun voi nukkua pitkään. Miksi lähtisitkään. Olet 30 vuotta käynyt kuulemassa samat tarinat jotka osaat ulkoa. Ainakin 2 krt joka kuukausi tuhlaajapojan tarina, ainakin 2 krt kuukaudessa syntinen nainen Sykarin kaivolla, vetten päällä kävelemiset, Pietarin kalansaaliit, vuorisaarnat. Kaikki osataan, vain yksi sinulta puuttuu. Hän ei ole ilmestynyt, ei puhunut. Uskonelämäsi on kylmä kuin kiuaskivi sunnuntaiaamuna. Turhautumista, surua, onko sinua petetty?
On ja ei ole.
Jumala ei ole sinua pettänyt. Kirkko, papit, he ovat sinut pettäneet. Väärillä opetuksilla, raamatun vääristelyllä, valheilla. Olet kokenut syyllisyyttä jos et päässyt aamulla kirkkoon, ja jäi kolehti ja kymmenykset maksamatta.
Olet ohittanut raamatun sanat, "vapauteen minä olen sinut kutsunut, enkä orjuuteen".
Oletko juossut siis tuulen mukana väärään suuntaan? Jumala on, ja raamattu on totuuden kirja. Virheesi on että et usko itseesi, vaan uskot mieluummin valhepappeja ja valheopetusta. Et uskalla uskoa itseesi, ja siihen että sinulla on pääsy hänen yhteyteensä ilman välikäsiä. Sana sanoo viisaasti, kun otat Herran sydämeesi ja vastaan, et tarvitse enää kenenkään opetuksia, sillä itse Pyhä Henki alkaa sinua opettaa. Tarvitset vain raamatun, ja aikaa tutustua siihen. Tee se hiljaisuudessa. Siinä se. Jumala on totta, ja hän löytyy vain totuudesta. Se mikä meidät erottaa Jumalasta on valhe. Kun valehtelemme itsellemme ja muille joka päivä, niillä eväin ei mennä mihinkään. Valehtelet itsellesi että Herra on hyvä, vaikka et tiedä sitä,kun et ole häntä kohdannut. Pitää puhua vain totuuksia. Kirkoissa hyppääminen ei ketään pelasta. Sillä ei voita mitään että esittää olevansa hyvä ihminen ja uskovainen, kun ei sitä kerran ole. Pysytään totuudessa, pysytään vapaudessa. Ei anneta kirkkojen eikä syntien kahlita. Kirkoissa on kyllä mukava käydä jo kirkkoarkkitehtuuriakin ihailemassa, ja kirkkomusiikkia kuulemassa. Se ei ole pahasta, mutta tulee ymmärtää että Jumala ei asu kirkoissa, eikä pappi ole välttämättä oikeasti uskova, vaan harjoittaa ammattiaan rahasta. Kirkoissa käy yhä ihmisiä, mutta en sanoisi heitä välttämättä uskoviksi. Onko kuitenkin kyse enemmän perinteiden kunnioittamisesta suurelta osin? Sisimmässään tuskin kovinkaan moni heistä oikeasti uskoo, että Jumala on olemassa ja että Pyhä Henki toimii kaiken aikaa, eikä ole kyse mistään kansantarusta. Hän ilmestyy heille jotka uskovat häneen, ja elävät totuudessa. Totuudessa eläminen ei tarkoita mitään kovia sääntöjä, joita pitää orjallisesti ja pelokkaasti noudattaa. Vapauteen meidät on kutsuttu eikä orjuuteen.
Parasta extremeä on kulkea hänen kanssaan eteenpäin. Saa nähdä ja kokea sellaista mitä ei tahdo todeksi uskoa, vaikka omin silmin näkee ja korvin kuulee. Teeskennellä toki voi, mutta se on elämän ja ajan tuhlaamista. Se ei vie mihinkään, eikä anna mitään. Kävelyä läpi elämän koskaan pääsemättä mihinkään.
Uskalla uskoa, ihan itse. Kolkuttavalle avataan.