Pyydän jo alkuun anteeksi sitä,että tarina on todella pitkä.
Tarina perustuu tositapahtumiin,tosin joitakin kohtia on hieman väritetty. Risut ja ruusut tervetulleita! :)
Ruth La Franco katseli haikeasti edessään nousevaa maalaistyylistä kartanoa. Hurjat Yliopisto vuodet olivat nyt takana, samoin vanhempien luona vietetyt yöttömät yöt. Hän muuttaisi tähän komeaan pytinkiin yhdessä aviomiehensä Jaques:n kanssa.
- " Noniin, kaikki on tässä " , Jaques tokaisi katsellessaan edessään makaavia matkalaukkuja. Ruth havahtui.
- " Mm.. " , hän sai sanottua ja väänsi kasvoilleen teennäisen hymyn.
Miten kummassa hän voisi huolehtia noin suuresta kartanosta yksin, Ruth mietti ja kaameat kuvat hänestä epäonnistujana piirtyivät hänen mieleensä. Ruth irvisti. Hän ei antaisi äidilleen mitään syytä haukkua häntä enää perheen lellikki lapseksi, ei ikinä. Hän selviäisi, hänen olisi pakko.
- " Tuletko sinä? " Jaques kysäisi ja katsoi vaimoaan kulmat koholla.
- " Ammhhm.. Kyllä tulen, kyllä tulen " Ruth vastasi pikaisesti.
Hän katsaisi vielä kerran taloa, huokaisi ja kulki miehensä perässä takapihan puutarhaan.
Puutarha levittäytyi suunnattoman suurena ja kauniina Ruthin jalkojen edessä. Siniset ja punaiset orvokit kukkivat ja kurottautuivat aurinkoon. Ne kätkivät kauniisti vaaleansinisenä hohtavan uima-altaan sisäänsä ja puutarhan päädyssä kohoava kahdeksankulmainen terassi lumosi Ruthin täysin.
- " Oijoi.." Ruth sopersi silmät pyöreinä.
- " Arvasin että pidät siitä " Jaques sanoi ja hymyili vaimolleen.
Hän tarttui vaimonsa käsiin ja muiskautti suukon tämän huulille.
- " Menen laittamaan aamiaista "
Ruth istuutui kilpaa kukkivien orvokkien keskelle. Hän ei voinut vieläkään uskoa näkemäänsä. Ruth irvisti taas. Miksi hän oli ollut niin typerä,että oli suostunut tähän. Eihän hän pystyisi ikimaailmassa huolehtimaan näistä kukkasista. Kuvat äidistä haukkumassa häntä epäonnistujaksi nousivat pintaan.
Ei. Niin ei saisi tapahtua.
Ruth havahtui Jaques:n kutsuessa häntä aamiaiselle.
Hän nousi ja ravisteli ruohot hameenhelmastaan. Hän käveli sisälle taloon ja kohti keittiötä korkokenkien kopistessa parkettiin.
- " Kas tässä. En löytänyt kaapista mitään muuta " Jaques sanoi hieman nolona ja antoi kupillisen muroja Ruthille.
Ruth katseli murojaan.
- " Kyllä nämä minulle kelpaavat " Hän sanoi hymyillen. Kotona hän oli tottunut vielä huonompaan ruokavalioon,mutta sitä hän ei kertoisi miehelleen.
- " Esittelen sinut aamiaisen jälkeen eräille tutuilleni " Jaques jatkoi ja molemmat syventyivät nauttimaan päivän ensimmäisestä ateriasta.
- " Eihän se ollutkaan niin kamalaa " Jaques hymyili
Ruth hymyili takaisin.
Miten kummassa hän voi hymyillä koko ajan, Ruth mietti korjatessaan kuppeja astianpesukoneeseen. Astianpesukone oli hädin tuskin ehtinyt käynnistyä,kun Jaques jo saapui kahden nuoren naisen kanssa.
- " Tässä.. " , Jaques ilmoitti selvästi innostuneena.
- " Tässä ovat meidän puutarhurimme sekä sisäkkömme " Hän viitoili kahteen naishenkilöön, jotka hymyilivät ja heiluttivat Ruthille.
- " He tulevat huolehtimaan kaikesta tässä talossa "
Jaques kaappasi hämmästyneen vaimonsa syleilyynsä ja rutisti tätä sylissään.
- " Sinun ei tarvitse kuin levätä " Jaques kuiskasi ja muiskautti pienen pusun Ruthin poskelle.
Ruth tunsi miten koko aamupäivän hänen vatsassaan lennelleet perhoset olivat nyt vapaita. Hänen ei tarvitsisi näyttää äidilleen, hänen ei tarvitsisi tehdä yhtikäs mitään. Ruth tunsi olevansa onnellinen ja hän hymyili aidosti ensimmäistä kertaa Varalaan muuton jälkeen.
Päivät kuluivat. Jaques raatoi rakastamassaan työssään lääketieteen alalla. Ruth kuntoili, maalasi tauluja ja makoili kukkivien orvokkien keskellä. Ruth oli iloinen, mutta kovin yksinäinen. Hänen ainoat ystävänsä olivat Jaques:n työkavereita,eivätkä he kauheasti Ruthin kanssa aikaa viettäneet.
Hänen aivonsa löivät tyhjää. Ruth makasi sinisenä kukkivien orvokkien keskellä ja antoi auringon lämmittää kasvojaan. Siellä täällä näkyi valkoisia pilvenhattaroita. Vaikka Ruthin ei tarvinnut tehdä yhtään mitään ja vaikka hänen miehensä oli komea ja varakas, Ruthista tuntui,että hänen elämästään puuttuisi jotakin. Se jotakin oli lapsi.
Ruth oli aina nuorena tyttönä kuvitellut,että hän hankkisi komean miehen,ison talon ja läjän lapsia. Koko nuoreetensa hän oli ollut varma,että tässä vaiheessa olisi jo ainakin kahden lapsen äiti. Toisin kuitenkin kävi. Jaques ei ollut edes ajatellut lapsien hankkimista, sillä hänen uransa oli kaiken muun edellä, jopa Ruthin.
Kello kolmen aikoihin Ruthin ja Jaques:n nauttiessa lounasta Jaques kertasi päivän tapahtumia.
- " .. Sitten se vaan pyörtyi.. PAM " Jaques löi innoissaan pöytään.
Ruth säpsähti. Hän ei ollut kuunnellut lainkaan miehensä puheita. Sanat valuivat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
- " Ruth.. Ruth.. "
- " Nnniin mitä? "
- " Oletko kunnossa? " . Ruth huomasi selvää huolestuneisuutta miehensä äänessä.
- " Olenhan minä " Ruth tokaisi ja haukkasi hieman liian suuren palan juustoleivästään.
Jaques katsoi Ruthia tummilla silmillään.
- " Mikset kerro minulle, mikä mieltäsi painaa ? " Jaques kysyi.
Ruth laski leipänsä lautaselleen ja lopetti yskimisen.
Kumpikaan ei hetkeen sanonut mitään.
- " Lapsi.. " Ruth rikkoi hiljaisuuden.
- " Olen.. - Olen kamalan yksinäinen " Ruth katsoi varovasti miestään.
Jaques katsoi lautastaan ja sitten taas vaimoaan, tämän kauniita sinisiä silmiä.
- " Niin kai " Hän lopulta tokaisi ja söi leipänsä loppuun.
- " Minulla on töitä, kiitoksia ruoasta ". Jaques katosi keittiön ovesta ja Ruth jäi yksin hiljaisuuteen.
Koko loppupäivänä ei Ruth nähnyt miestään. Tuntui kuin tämä välttelesi häntä.
Ruth kävi iltapesulla ja kulki pienessä satiinimekossa makuuhuoneeseen. Jaques makasi sängyllä ja luki Ruthin hänelle ostamaa kirjaa. Hän havahtui Ruthin nähdessään ja nousi istumaan.
Ruth kömpi peiton alle ja käänsi selän mieheensä. Hän ei jaksaisi yhtäkään tappelua. Ei nyt.
Hiljaisuus laskeutui huoneeseen.
- " Kuule Ruth.. " Jaques aloitti varovaisesti.
- " Kuka lapsesta huolehtisi? "
Ruth nousi istumaan.
- " Minä " Hän vastasi päättäväisesti.
- " Oletko varma? "
- " Kyllä, aivan varma "
Jaques hymyili.
- "Hyvä on sitten "
Ruth kömpi miehensä syleilyyn ja heräsi seuraavana aamuna auringon säteiden paistaessa verhojen raosta.
Hän huokasi syvään ja loikoi vielä jonkin aikaa sängyssään.
Jaques oli jättänyt hieman räiskäleitä pöydälle, Ruth söi ne hyvällä ruokahalulla ja luki päivän lehden. Hän odotti kovasti raskauden ensioireita - pahoinvointia. Mitään oireita ei kuitenkaan tullut. Päivät kuluivat ja Ruth tunsi olevansa epätoivoinen. Odotettua lasta ei kuulunut eikä näkynyt vaikka kumpikin teki kaikkensa.
Lauantai aamuna Ruth ei jaksanut nousta sängystään. Ei hänellä mihinkään olisi kiire. Hän loikoi sängyssään ja ajatteli kaikkea nallesta äitiinsä. Nälkä kuitenkin kurni mahassa eikä Ruthin auttanut muuta kuin mennä keittiöön aamiaista valmistamaan.
- " Yh " Ruth parahti keittiöön astuessaan.
Jaques oli lähtenyt aikaisin töihin ja hänen aamiaisensa lemusi kamalalle.
- " Ei ehtinyt edes lautastaan tiskata " Ruth tiuskaisi itsekseen.
Hän nappasi jääkaapista paahdettavia leivonnaisia ja sulloi ne uuniin.
Aamiaisen jälkeen hän suuntasi uima-altaalle ja hyppäsi ponnahduslaudalta komeassa kaaressa.
Tavallisesti niin energinen Ruth tunsi itsensä uupuneeksi ja nälkäiseksi, vaikka oli syönyt vain pari tuntia sitten. Ruth hämmästeli voimiaan ja suuntasi uudestaan keittiöön. Hän valmisti maittavan salaatin ja istui nauttimaan tätä keskipäivän auringon paisteessa.
Hän siivosi jälkensä ja mietti mitä seuraavaksi tekisi. Jaques palaisi töistä vasta kolmelta ja kello näytti vähän yli kahtatoista.
Ruth tunsi miten hänen mahassaan velloi. Hänen ei auttanut kuin juosta kylpyhuoneeseen ja tyhjentää mahansa.
- " Voi kamala " Ruth parahti.
Hän oksensi useasti eikä ruoka tuntunut millään loppuvan. Lopulta hän lyyhistyi WC-pöntön viereen ja pyyhki hikeä otsaltaan.
- " Voi kamalaa, voi kamalaa" Ruth voihki.
Hänen olonsa oli aivan kamala. Jollain konstin hänen onnistui raahautua eteisen nojatuoliin.
Lepään vain ihan hetken, Ruth mietti ja nukahti samassa sikeään uneen.
Ruth heräsi vasta monen tunnin kuluttua jalkapallo-ottelun mekkalaan. Hän sipsutti olohuoneeseen ja käperyi miehensä kainaloon.
- " Nukuitko hyvin? " Jaques tiedusteli.
- " Näytit niin nätiltä,etten raaskinut herättää sinua " Hän hymyili ja silitti Ruthin kullanvaaleita hiuksia.
- "Minulla on hirveä olo " Ruth parahti.
Nälkä kurni hänen mahassaan,mutta hän oli niin voimaton,ettei pystynyt liikkumaan enää senttiäkään.
- " Teen sinulle jotain syötävää" Jaques lupasi ja Ruth jäi makaamaan sohvalle.
Spagetti annoksen jälkeen Ruth löysi itsensä taas WC:stä. Jostain syystä mikään ruoka ei pysynyt hänen sisällään.
- " Ehkä sinulla on parempi olo aamulla " Jaques tuumasi ja auttoi mahaansa pitelevän vaimonsa makuuhuoneeseen. Hän halasi vaimoaan,sulki maakuhuoneen oven perässään ja hymyili itsekseen.
Jaques oli saanut ylennyksen ja joutunut iltavuoroon. Niinpä he seuraavana aamuna loikoilivat sängyssä pitkään toisiaan katsellen.
- " Onko vielä huono olo? " Jaques kysyi
- " Ei niin huono,kuin eilen " Ruth vastasi ja hymyili miehelleen.
- " Varmaan johtui pilaantuneesta ruoasta " Ruth pohti vaikka se toinenkin vaihtoehto oli käynyt hänen mielessään. Hän ei uskaltanut toivoa, sillä oli joutunut pettymään niin monesti.
- " Mitä haluaisit aamiaiseksi? " Jaques kysyi ja nousi sängystä.
- " Munakasta, kiitos "
Ruth nousi sängystä vasta kun kuuli Jaquesin kutsuvan häntä. Kumpikin söi munakkaan hyvällä ruokahalulla,eikä Ruth tuntenut olevansa yhtään huonovointinen. Hän korjasi aamiaisen jälkeiset astiat, pesi lieden ja leikkuutason ja tunsi pistävää kipua mahassaan.
- " Aijai " Ruth parahti hampaat irvessä.
Hän piteli kiinni mahastaan joka kasvoi ja kasvoi.
Kipu lakkasi yhtä nopeasti,kuin oli alkanutkin. Ruth ihasteli isoksi kasvanutta mahaansa ja oli onnellisempi kuin koskaan.
Tarina perustuu tositapahtumiin,tosin joitakin kohtia on hieman väritetty. Risut ja ruusut tervetulleita! :)
Ruth La Franco katseli haikeasti edessään nousevaa maalaistyylistä kartanoa. Hurjat Yliopisto vuodet olivat nyt takana, samoin vanhempien luona vietetyt yöttömät yöt. Hän muuttaisi tähän komeaan pytinkiin yhdessä aviomiehensä Jaques:n kanssa.
- " Noniin, kaikki on tässä " , Jaques tokaisi katsellessaan edessään makaavia matkalaukkuja. Ruth havahtui.
- " Mm.. " , hän sai sanottua ja väänsi kasvoilleen teennäisen hymyn.
Miten kummassa hän voisi huolehtia noin suuresta kartanosta yksin, Ruth mietti ja kaameat kuvat hänestä epäonnistujana piirtyivät hänen mieleensä. Ruth irvisti. Hän ei antaisi äidilleen mitään syytä haukkua häntä enää perheen lellikki lapseksi, ei ikinä. Hän selviäisi, hänen olisi pakko.
- " Tuletko sinä? " Jaques kysäisi ja katsoi vaimoaan kulmat koholla.
- " Ammhhm.. Kyllä tulen, kyllä tulen " Ruth vastasi pikaisesti.
Hän katsaisi vielä kerran taloa, huokaisi ja kulki miehensä perässä takapihan puutarhaan.
Puutarha levittäytyi suunnattoman suurena ja kauniina Ruthin jalkojen edessä. Siniset ja punaiset orvokit kukkivat ja kurottautuivat aurinkoon. Ne kätkivät kauniisti vaaleansinisenä hohtavan uima-altaan sisäänsä ja puutarhan päädyssä kohoava kahdeksankulmainen terassi lumosi Ruthin täysin.
- " Oijoi.." Ruth sopersi silmät pyöreinä.
- " Arvasin että pidät siitä " Jaques sanoi ja hymyili vaimolleen.
Hän tarttui vaimonsa käsiin ja muiskautti suukon tämän huulille.
- " Menen laittamaan aamiaista "
Ruth istuutui kilpaa kukkivien orvokkien keskelle. Hän ei voinut vieläkään uskoa näkemäänsä. Ruth irvisti taas. Miksi hän oli ollut niin typerä,että oli suostunut tähän. Eihän hän pystyisi ikimaailmassa huolehtimaan näistä kukkasista. Kuvat äidistä haukkumassa häntä epäonnistujaksi nousivat pintaan.
Ei. Niin ei saisi tapahtua.
Ruth havahtui Jaques:n kutsuessa häntä aamiaiselle.
Hän nousi ja ravisteli ruohot hameenhelmastaan. Hän käveli sisälle taloon ja kohti keittiötä korkokenkien kopistessa parkettiin.
- " Kas tässä. En löytänyt kaapista mitään muuta " Jaques sanoi hieman nolona ja antoi kupillisen muroja Ruthille.
Ruth katseli murojaan.
- " Kyllä nämä minulle kelpaavat " Hän sanoi hymyillen. Kotona hän oli tottunut vielä huonompaan ruokavalioon,mutta sitä hän ei kertoisi miehelleen.
- " Esittelen sinut aamiaisen jälkeen eräille tutuilleni " Jaques jatkoi ja molemmat syventyivät nauttimaan päivän ensimmäisestä ateriasta.
- " Eihän se ollutkaan niin kamalaa " Jaques hymyili
Ruth hymyili takaisin.
Miten kummassa hän voi hymyillä koko ajan, Ruth mietti korjatessaan kuppeja astianpesukoneeseen. Astianpesukone oli hädin tuskin ehtinyt käynnistyä,kun Jaques jo saapui kahden nuoren naisen kanssa.
- " Tässä.. " , Jaques ilmoitti selvästi innostuneena.
- " Tässä ovat meidän puutarhurimme sekä sisäkkömme " Hän viitoili kahteen naishenkilöön, jotka hymyilivät ja heiluttivat Ruthille.
- " He tulevat huolehtimaan kaikesta tässä talossa "
Jaques kaappasi hämmästyneen vaimonsa syleilyynsä ja rutisti tätä sylissään.
- " Sinun ei tarvitse kuin levätä " Jaques kuiskasi ja muiskautti pienen pusun Ruthin poskelle.
Ruth tunsi miten koko aamupäivän hänen vatsassaan lennelleet perhoset olivat nyt vapaita. Hänen ei tarvitsisi näyttää äidilleen, hänen ei tarvitsisi tehdä yhtikäs mitään. Ruth tunsi olevansa onnellinen ja hän hymyili aidosti ensimmäistä kertaa Varalaan muuton jälkeen.
Päivät kuluivat. Jaques raatoi rakastamassaan työssään lääketieteen alalla. Ruth kuntoili, maalasi tauluja ja makoili kukkivien orvokkien keskellä. Ruth oli iloinen, mutta kovin yksinäinen. Hänen ainoat ystävänsä olivat Jaques:n työkavereita,eivätkä he kauheasti Ruthin kanssa aikaa viettäneet.
Hänen aivonsa löivät tyhjää. Ruth makasi sinisenä kukkivien orvokkien keskellä ja antoi auringon lämmittää kasvojaan. Siellä täällä näkyi valkoisia pilvenhattaroita. Vaikka Ruthin ei tarvinnut tehdä yhtään mitään ja vaikka hänen miehensä oli komea ja varakas, Ruthista tuntui,että hänen elämästään puuttuisi jotakin. Se jotakin oli lapsi.
Ruth oli aina nuorena tyttönä kuvitellut,että hän hankkisi komean miehen,ison talon ja läjän lapsia. Koko nuoreetensa hän oli ollut varma,että tässä vaiheessa olisi jo ainakin kahden lapsen äiti. Toisin kuitenkin kävi. Jaques ei ollut edes ajatellut lapsien hankkimista, sillä hänen uransa oli kaiken muun edellä, jopa Ruthin.
Kello kolmen aikoihin Ruthin ja Jaques:n nauttiessa lounasta Jaques kertasi päivän tapahtumia.
- " .. Sitten se vaan pyörtyi.. PAM " Jaques löi innoissaan pöytään.
Ruth säpsähti. Hän ei ollut kuunnellut lainkaan miehensä puheita. Sanat valuivat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
- " Ruth.. Ruth.. "
- " Nnniin mitä? "
- " Oletko kunnossa? " . Ruth huomasi selvää huolestuneisuutta miehensä äänessä.
- " Olenhan minä " Ruth tokaisi ja haukkasi hieman liian suuren palan juustoleivästään.
Jaques katsoi Ruthia tummilla silmillään.
- " Mikset kerro minulle, mikä mieltäsi painaa ? " Jaques kysyi.
Ruth laski leipänsä lautaselleen ja lopetti yskimisen.
Kumpikaan ei hetkeen sanonut mitään.
- " Lapsi.. " Ruth rikkoi hiljaisuuden.
- " Olen.. - Olen kamalan yksinäinen " Ruth katsoi varovasti miestään.
Jaques katsoi lautastaan ja sitten taas vaimoaan, tämän kauniita sinisiä silmiä.
- " Niin kai " Hän lopulta tokaisi ja söi leipänsä loppuun.
- " Minulla on töitä, kiitoksia ruoasta ". Jaques katosi keittiön ovesta ja Ruth jäi yksin hiljaisuuteen.
Koko loppupäivänä ei Ruth nähnyt miestään. Tuntui kuin tämä välttelesi häntä.
Ruth kävi iltapesulla ja kulki pienessä satiinimekossa makuuhuoneeseen. Jaques makasi sängyllä ja luki Ruthin hänelle ostamaa kirjaa. Hän havahtui Ruthin nähdessään ja nousi istumaan.
Ruth kömpi peiton alle ja käänsi selän mieheensä. Hän ei jaksaisi yhtäkään tappelua. Ei nyt.
Hiljaisuus laskeutui huoneeseen.
- " Kuule Ruth.. " Jaques aloitti varovaisesti.
- " Kuka lapsesta huolehtisi? "
Ruth nousi istumaan.
- " Minä " Hän vastasi päättäväisesti.
- " Oletko varma? "
- " Kyllä, aivan varma "
Jaques hymyili.
- "Hyvä on sitten "
Ruth kömpi miehensä syleilyyn ja heräsi seuraavana aamuna auringon säteiden paistaessa verhojen raosta.
Hän huokasi syvään ja loikoi vielä jonkin aikaa sängyssään.
Jaques oli jättänyt hieman räiskäleitä pöydälle, Ruth söi ne hyvällä ruokahalulla ja luki päivän lehden. Hän odotti kovasti raskauden ensioireita - pahoinvointia. Mitään oireita ei kuitenkaan tullut. Päivät kuluivat ja Ruth tunsi olevansa epätoivoinen. Odotettua lasta ei kuulunut eikä näkynyt vaikka kumpikin teki kaikkensa.
Lauantai aamuna Ruth ei jaksanut nousta sängystään. Ei hänellä mihinkään olisi kiire. Hän loikoi sängyssään ja ajatteli kaikkea nallesta äitiinsä. Nälkä kuitenkin kurni mahassa eikä Ruthin auttanut muuta kuin mennä keittiöön aamiaista valmistamaan.
- " Yh " Ruth parahti keittiöön astuessaan.
Jaques oli lähtenyt aikaisin töihin ja hänen aamiaisensa lemusi kamalalle.
- " Ei ehtinyt edes lautastaan tiskata " Ruth tiuskaisi itsekseen.
Hän nappasi jääkaapista paahdettavia leivonnaisia ja sulloi ne uuniin.
Aamiaisen jälkeen hän suuntasi uima-altaalle ja hyppäsi ponnahduslaudalta komeassa kaaressa.
Tavallisesti niin energinen Ruth tunsi itsensä uupuneeksi ja nälkäiseksi, vaikka oli syönyt vain pari tuntia sitten. Ruth hämmästeli voimiaan ja suuntasi uudestaan keittiöön. Hän valmisti maittavan salaatin ja istui nauttimaan tätä keskipäivän auringon paisteessa.
Hän siivosi jälkensä ja mietti mitä seuraavaksi tekisi. Jaques palaisi töistä vasta kolmelta ja kello näytti vähän yli kahtatoista.
Ruth tunsi miten hänen mahassaan velloi. Hänen ei auttanut kuin juosta kylpyhuoneeseen ja tyhjentää mahansa.
- " Voi kamala " Ruth parahti.
Hän oksensi useasti eikä ruoka tuntunut millään loppuvan. Lopulta hän lyyhistyi WC-pöntön viereen ja pyyhki hikeä otsaltaan.
- " Voi kamalaa, voi kamalaa" Ruth voihki.
Hänen olonsa oli aivan kamala. Jollain konstin hänen onnistui raahautua eteisen nojatuoliin.
Lepään vain ihan hetken, Ruth mietti ja nukahti samassa sikeään uneen.
Ruth heräsi vasta monen tunnin kuluttua jalkapallo-ottelun mekkalaan. Hän sipsutti olohuoneeseen ja käperyi miehensä kainaloon.
- " Nukuitko hyvin? " Jaques tiedusteli.
- " Näytit niin nätiltä,etten raaskinut herättää sinua " Hän hymyili ja silitti Ruthin kullanvaaleita hiuksia.
- "Minulla on hirveä olo " Ruth parahti.
Nälkä kurni hänen mahassaan,mutta hän oli niin voimaton,ettei pystynyt liikkumaan enää senttiäkään.
- " Teen sinulle jotain syötävää" Jaques lupasi ja Ruth jäi makaamaan sohvalle.
Spagetti annoksen jälkeen Ruth löysi itsensä taas WC:stä. Jostain syystä mikään ruoka ei pysynyt hänen sisällään.
- " Ehkä sinulla on parempi olo aamulla " Jaques tuumasi ja auttoi mahaansa pitelevän vaimonsa makuuhuoneeseen. Hän halasi vaimoaan,sulki maakuhuoneen oven perässään ja hymyili itsekseen.
Jaques oli saanut ylennyksen ja joutunut iltavuoroon. Niinpä he seuraavana aamuna loikoilivat sängyssä pitkään toisiaan katsellen.
- " Onko vielä huono olo? " Jaques kysyi
- " Ei niin huono,kuin eilen " Ruth vastasi ja hymyili miehelleen.
- " Varmaan johtui pilaantuneesta ruoasta " Ruth pohti vaikka se toinenkin vaihtoehto oli käynyt hänen mielessään. Hän ei uskaltanut toivoa, sillä oli joutunut pettymään niin monesti.
- " Mitä haluaisit aamiaiseksi? " Jaques kysyi ja nousi sängystä.
- " Munakasta, kiitos "
Ruth nousi sängystä vasta kun kuuli Jaquesin kutsuvan häntä. Kumpikin söi munakkaan hyvällä ruokahalulla,eikä Ruth tuntenut olevansa yhtään huonovointinen. Hän korjasi aamiaisen jälkeiset astiat, pesi lieden ja leikkuutason ja tunsi pistävää kipua mahassaan.
- " Aijai " Ruth parahti hampaat irvessä.
Hän piteli kiinni mahastaan joka kasvoi ja kasvoi.
Kipu lakkasi yhtä nopeasti,kuin oli alkanutkin. Ruth ihasteli isoksi kasvanutta mahaansa ja oli onnellisempi kuin koskaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oli tosi hyvä tarina onks mahollist et jatkat?
Siinä kaikista parhainta oli se kun Ruth:illa
rupes kasvaa maha. Jatka jatka oo kiltti kilt
ti kiltti!
mä en yleensä innostu näistä tarinoista mut tää oli hyvä! :)
...mieletön!! :) Oikeesti!! Jatka jatka vaan! Mä odotan jo INNOLLA uutta jaksoa!! :)
Kiitoksia kehuista :)
Ihanaa,kun jaksoitte lukea sen,vaikka hieman pitkänpuoleiseksi se meni.
Jatkoa kirjoittelen sitä mukaa,kun sitä pelaan :)
Älyttömän hyvä tarina, jatka ja vielä pitkään! =)
Siis aivan mielettömän hyvä!!! Jatka ihmeessä, sulla on lahjoja!!! en yleensä lue noita tarinoita, mut luin tän ku oli niin paljon kehuja! TOIVOTTAVASTI JATKAT!!!!!!!!!
Vau!!!!
Vähä niinku hienosti kerrrottu!!!!!
oli hyvä!
vähän tylsä, ois voinu tapahtua jotain jännittävämpää :D mut hyvin kirjotettu! :) JATKA!