Mulle kävi tänä viikonloppuna niin, että vetäisin kahtena päivänä ihka yllättäen aivan karmeat raivarit mieheni kanssa - siis täysin yllättäen minä huusin kuin viimeistä päivää! Ja sen jälkeen sitten oli olo kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut... mies oli lievästi ilmaistuna "öönä", tämä kun ei kuulu ns. normaaliin käyttäytymiseeni.
Näinkö ne hormonit ottavat ylivallan jo ihan alkuraskaudessa (rv 4 3) vai vieläkö tämä tästä pahenee??? Apuva, ei voi muuta sanoa. Niin ja tietysti, "miesparka" :-)!
Onko kohtalontovereita???
Näinkö ne hormonit ottavat ylivallan jo ihan alkuraskaudessa (rv 4 3) vai vieläkö tämä tästä pahenee??? Apuva, ei voi muuta sanoa. Niin ja tietysti, "miesparka" :-)!
Onko kohtalontovereita???
Vastaukset 4
Vanhimmat
näin se homma menee!! näin voivat hormoonit vaikuttaa...
Mulla alkoi mieliala vaihteleen kans jo alkuraskauden aikana...välillä ravosin turhasta ja sit oliki jo tosi surullinen olo...Jouduin aina miehelleni kertomaan että en tee sitä tahaalani, että johtuvat homooneista, mutta nyt keskiraskaus vaiheessa ne ovat jo melkein kokonaan hävinneet...
meillä ukko ei tunnu oikein ymmärtävän näitä oikkuja, enkä ole muutenkaan saanut muuta kuin mielipahaa kuunnellessani aina muistutuksia siitä, miten olen käyttäytynyt silloin ja silloin. eihän siinä osaa edes puolustautua, kun toinen vain hyökkää ja syyttää. ei mitään ajatusta siitä, että käytökseni voisi johtua hormoneista ja olisi anteeksiannettavissa oleva asia. ei, onhan miehelläkin raskaat työt, hänkin saa oikutella mielin määrin ja jättää tekemättä kaikki työt joita minäkään en jaksa enkä yksinkertaisesti voi tehdä. näin kohtaamme sitten viikonloppuisin, hän niin väsynyt ettei itseään pese eikä hoida, minä voipuneena ja huomionkipeänäkin toivon, että viikonloppuna voisi viettää enimmäkseen laatuaikaa yhdessä niin kotitöiden kuin yhdessäolon suhteen. eikä lähin sukuväkikään juuri piittaa raskaana olemisen ongelmista, vaikka omin silmin näkisivät kuinka vaikeaa on toisinaan jo pelkästään fyysisesti, kaikkine vaivoineenkin jo.
nyt kiukku on hellittänyt huomattavasti alkuraskaudesta, raskas olo, kolotukset ja väsymys vie kai voiton. kuinkahan käy jatkossa, saanko ymmärrystä lainkaan osakseni, vai jättääkö ukko minut kokonaan, kun vauva parahtaa maailmaan ja olen edelleenkin väsynyt. ukko kun marisee väsymyksestänikin, jos olen yöni nukkunut huonosti kuumuuden, vessahätäketjun ja muiden olotilaan liittyvien vaivojen takia ja näkee minut pedissä väsyneenä torkkuen. mitä hänelle pitäisi oikein sanoa? olen tuntenut suurta hätää ja voimattomuutta raskauteni johdosta - suoranaista sortoa. ehkä se pian helpottaa.
Aika kurja tilanne sulla. Mä olen ehdottomsti sitä mieltä, ettei miehesi ole nyt ihan tilanteen tasalla! Hänen tulisi tukea sinua 100%, eikä aiheuttaa omalla käyttäytymisellä lisää mieli pahaa sinulle. Sinuna keskustelisin tilanteesta neuvolassa, josko heillä olisi keinoja saada miehesi tajuamaan tilannettasi paremmin. Onko miehesi ollut kiinnostunut vauvasta raskauden aikana? Tekisi mieli sanoa, ettei miehesi sinua ansaitse! Sinulla on täysi oikeus olla väsynyt ja jopa pahlla tuulella, koska sitä se raskaus teettää. Ja miehesi tulisi sinua ymmärtää. Oletko pystynyt hänelle sanomaan asiasta (siis riitelemättä?), vai eikö miehesi ymmärrä lainkaan? Tilanne on nimittäin huolestuttava, jos hän on täysin välinpitämätön suhteesi! Hae siis keskustelu apua jostain ja yritä keskustella myös miehesi kanssa. JAKSAMISTA SINULLE TODELLA PALJON!!!!!!!!!!!