Olen kyllä periaatteessa pystynyt vieroittamaan itseäni jo vaikka mistä. Mutta täysin hukassa olen, että mitäs nyt. Kun vuosia meni aika sumussa, niin ei tästä kyllä ole helppoa lähteä liikkeelle. Eilen kävin aikuisen lapseni kanssa kävelylenkillä, syömässä ja tehtiin kaikkea hänelle kivaa. Hän piristyi siitä. Mutta tämä on pelottavaa, kun en tiedä saanko mistään enää itselleni voimia. Näihin tilanteisiin jaksan tsempata jotenkin ja sitten olen taas ihan dööd. En halua kuolla, haluan elää. Mutta olen liian elämän uuvuttama.
En tiedä mistä saisin voimia nousta tästä
Anonyymi-ap
5213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä sä piristyt, kun rakastellaan sydäntemme kyllyydestä.
Oletko sinä se tykkimies, jonka viesti poistui äkkiä?
Samassa jamassa. Hetken jaksaa just esim. seurassa tsempata, mutta sitten taas liukuu sumuun, apatiaan ja merkityksettömyyteen. Kaikki tsemppaukset itselle on jo tässä elämässä käytetty, eivät auta enää.
Ei tässä auta, kuin kääntyä sisään päin. Tutustua tosissaan siihen tyyppiin, joka näin kokee. ap
Siihen auttaa auringon valo eli maiseman vaihto.