Minun ei. Lapsia meillä on. Puoliso ei tahdo minun vievän lapsia seuroihin, ev-lut kirkon tilaisuudet ok. Ei tahdo lapsista "liian" uskovaisia. Puoliso on ateisti tai vähintään agnostikko. Uskoo sen, mikä tieteellä todistetaan. Mitä tekisitte tilanteessani, ja onko kohtalontovereita? Pitäisikö taistella sen puolesta, että saisin lapset vietyä seurohin vai odottaa että saavat päättää itse (keskusteltuamme tulimme tulokseen rippikouluikäisinä?)Opettaa uskonasiat kotona siihen saakka?
Toinen asia joka mietityttää on ehkäisy. Jos puolisoni tahtoo ehkäisyä käyttää, pitääkö minun vaan vastustelematta antaa myöten? Sanoo ettei jaksa suurperhettä kasvattaa, että nykyisissä lapsissa (3) on jo tarpeeksi tehtävää...
Toinen asia joka mietityttää on ehkäisy. Jos puolisoni tahtoo ehkäisyä käyttää, pitääkö minun vaan vastustelematta antaa myöten? Sanoo ettei jaksa suurperhettä kasvattaa, että nykyisissä lapsissa (3) on jo tarpeeksi tehtävää...
Vastaukset 33
Vanhimmat
puhuu järkeä.Älkää tehkö niitä lapsia niin kauheesti,joita ette jaksa kasvattaa,kyl kolmessa on tarpeeksi ja miehesi on aivan oikeassa,et mitä niilla lapsi raukoille uskoa kotona pasaa,kun se on valetta,,,,tulimeret ja kaikki.hyvä mies sinulla.
...
"Miksi menit naimisiin miehen kanssa, joka ei usko".
sen takia...
sinulla on oikeus viedä lapsesi seuroihin...olethan heidän äitinsä. Toisaalta on tärkeää kesksutella myös yhdessä miehesi kanssa, ettei uomisen asiat liikaa rikkoisi välejänne. Tärkeää olisi, että uskomisen asiasta ei tulisi taistelutanner suhteessanne, vaan yrittäisitte päästä yhteisymmärrykseen. Tarvittaessa voisit hakea jonkun kolmannen osapuolen apua....sillä teidän tulisi saada elää normaalia tasapainoista elämää. Uskohan on Jumalan työ. Voisit yrittääs elittää miehellesi, että vaikka vietkin lapsiasi seuroihin, ei se takaa sitä että he ovat lopun ikää uskomassa, vaikka tietysti niin toivoisimme. Uskomisen lahja on Jumalan lahja ihmisella, joka sen tahtoo ottaa vastaan. Mitä ehkäisyyn tulee, niin mielestäni sinun eit tarvitse suostua siihen, mikä sotii omaatuntoasi vastaan. Nämä ovat hyvin vaikeita asioita mietittäväksi. Toivon sinulle voimia jaksaa sen ajatuksen ja päämäärän kanssa, että uskomisen asia on se kaikista tärkein asia elämässämme. Eli vaikka miehesi ei olisikaan uskomassa ja koittaisi houkutella sinua syntiin, pidä kuitenkin usko ja hyvä omatnto. Jumala on luvannut pitää omistansa huolen. Ja kuitenkin se lapsen saaminenkin on Jumlan kädessä, hänellä on valta anta ja ottaa pois elämä. Millä ihmisillä ei ole oikeutta siihen kajota. Ota yhteyttä uskovaisiin ystävisi ja keskustele heidän kanssaan asioista...
jaskajokunen?
olisiko syytä keskustella miehen kanssa?? päättääkö hän muutenkin yksin lasten kasvatuksesta? Minä ehdottaisin miehelle, että lapsille opetettaisiin pienestä asti, että äidin usko on tällainen ja isä taas ajattelee näin. "kummankin tilaisuuksissa" voisi käydä...
kun itse on uskomassa ja toinen ei. kasvatus on yhteinen asia ja kannattaa puhua edelleen siitä. myös siitä seuroihin viemisestä kannattaa puhua niin jospa miehesi vihdoin siihen tottuisi että haluat viedä. se taas jos miehesi ehdottomasti haluaa käyttää ehkäisyä ei ole sinun syntisi. tiedän uskovaisia vaimoja joiden miehet eivät ole enää uskomassa ja ovat halunneet käyttää ehkäisy. jos pystyt olla miehesi kanssa yhdessä ja hän ehkäisee niin se ei ole todellakaan sinun syntisi jos hän ei millään taivu ajatukseen että lapsia tulee mahdollisesti tiheään.sinulla on todella raskasta varmasti näiden asioiden kanssa ja jos joku todella mietityttää niin on hyvä jutella muiden uskovaisten kanssa ja vaikka kysyä ihan tutulta puhujalta näihin asioihin neuvoa. voimia sinulle ja lapsille!
Eikö kukaan tarjoa ratkaisuksi selibaattia!??!
Sitähän tarjotaan niin hanakasti, jopa elämän ja kuolemankin kysymyksissä tällä palstalla (=jos raskaus on hengenvaarallista naiselle tm.)?
Millä perusteella se pitäisi jättää tässä tapauksessa huomiotta??
Miksi pitäisi selibaatissa elää, koska ollaan avioliitossa ja "halut ne on hiirelläkin". Sehän aiheuttaisi tälle pariskunnalle vain lisää keskinäisiä ongelmia.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan; jos mies haluaa ehkäistä, anna hänen ehkäistä. Älä sinä siitä murehdi.
Joku kirjoitti myös aikaisemmin mielestäni hyvin, että kuljettakaa molemmat lapsia mukananne ja kertokaa lapsen iän mukaan mitkä ovat isän ajatukset ja mitkä äidin näistä uskonnon asioista.
Kun minä itse olin vielä vl, mutta mieheni ei niin kuljimme silloin tällöin kuitenkin koko perheellä seuroissa. Mutta lapsia se paikka ahdisti jostain syystä. Lapset käyvät sukulaisteni kanssa vielä näin isompanakin suviseuroissa, mutta tänä vuonna vanhempi (13v) sanoi että siellä on mukavaa, mutta jos niitä seuroja pitäisi kuunnella ja sinne mennä istumaan niin ei olisi yhtään mukavaa. Hänestä näki, että jo pelkkä ajatuskin siitä ahdisti.
Katsoppas tällaistakin tekstiä tulee kanssasisariltanne ja -veljiltänne asiaan toisessa ketjussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000009366928
ps. Eikö se mies voisi steriloida itsensä?
Uskovaisuutesi ei ole mikään peruste sille, että sinun pitäisi saada tahtosi läpi lasten kasvatuksessa. Toisella osapuolella on yhtä suuri oikeus näkemyksiinsä kuin sinullakin. Pyrkimyksesi toimia yksipuolisesti oman tahtosi mukaan on toisen alistamista. Toivottavasti miehesi ei ole alistettavissa!
Niin parisuhteessa kuin olettekin, miehesi päättää viime kädessä itse ehkäiseekö vai ei. Varmaankin haluat, että hän kunnioittaa sinun päätöksiäsi. Kunnioita siis sinäkin hänen.
ole pyrkimykseni, vaan saada mies ymmärtämään millainen lahja usko on.
Usko on varmasti lahja, mutta kannattaa kuitenkin pitää järki kädessä. Ihmisiä on pitkiä, lyhkäisiä, laihoja ja tanakoita, myös uskovia ja vähemmän uskovia. Kaikki täysin samanarvoisia. Se, että miehesi "sietää" uskoontulemistasi on lahja sinänsä. Kysymys on aina vaan uskosta, emme me tiedä joutuvatko miehesi ja lapsesi helvettiin vai taivaaseen ja kukapa haluaisi edes uskoa, että läheiset eivät pääse taivaaseen (vaikkeivat olisikaan lessuja). en ainakaan minä.
... liikaa tuputtaa miehellesi sitä uskoa. Sekin tekee helposti vaan hallaa suhteellenne. Toki asioista voi puhua, jos hänkin siihen on halukas. Mutta älä ihmeessä älä tuputtamaan!
Yrität väkipakolla saada miehesi ajattelemaan samalla tavalla kuin sinä.
surullista että miehemme ei ole uskovaisia olisi paljon helpompaa jas he olisivat tukena meille ei se ole aina niin helppoa vaikkakin meillä on mieheni kieltänyt uskonsa n 14 vuotta sitte mutta kyllä siinä usko käy koitukselleitselläkin kyllä me käydään maakunnalliset ja suvikset aina yhdessä jos töiltä pääsemme meillä on isoperhe ja vanhimmat ovat jo aikaisia mutta toi tv on monille kummajainen kun se on sitä eivät ymmärrä vaikka meillä sitä ei paljoa katsota mutta vieraita ei kuulu kotiin ja kaikki sisarukset ovat kaikonneet Olisi mukava jos viestittäisit lisää teidän elämastä
mistä löytyy SUURI kirjain, pilkku, piste ja Enter. Niillä olisi käyttöä sinunkin tekstissäsi. Eikö?
Lueppa oma tekstisi sillä silmällä, kuin sen vieras henkilö joutuu lukemaan. Onko se helposti luettava, selkeä ja kaunis?
Onneksi meillä ei kuitenkaan ole ongelmia lasten kasvatuksen suhteen, vaan kunnioitamme toistemme vakaumuksia. Olemme sopineet että kasvatamme molemmat lapsiamme siten että kerromme mihin itse uskomme. Lapsemme saavat nähdä vapaasti molempia aatteellisia suuntia.
Sinuna yrittäisin löytää yhteisen sävelen puolison kanssa, koska riitatilanteessa lapset kärsivät eniten. Lapset haluavat luonnostaan miellyttää molempia vanhempia ja joutuvat helposti ristiriitaisiin ja syyllistäviin tuntemuksiin, jos he joutuvat ristiriitaan odotuksien suhteen.
Itse en pidä merkityksellisenä sitä, kuinka paljon lapsena saa uskonnollista opetusta, sillä heidän on kuitenkin murrosikäisenä tehtävä henkilökohtainen ratkaisunsa asian suhteen. Parhaiten edesautat asiaa, mikäli pyrit näyttämään hyvää esimerkkiä uskovaisesta ja kerrot Jumalasta maltillisesti. Monet kiihkouskovaisten perheiden lapsista tahtovat helposti lentää toiseen äärilaitaan murrosikäisenä kun tulee tarve kapinoida auktoriteettejä vastaan...
Ehkäisyssä sinun tulee kunnioittaa puolisosi mielipidettä, sillä ethän niitä lapsia yksin voi tehdä. Ihmettelen sitä, ettettä ole käyneet aikoinaan seurusteluvaiheessa miettineet yhdessä kuinka suuren perheen haluatte?
mieleni vaan on muuttunut matkan varrella kun olen saanut parannuksen armon.
Ristiriitaperheessä itse kasvaneena voin todeta sen, että olet admata oikeassa monenkin asian suhteen. Molempien vanhempien miellyttämisen tietä on ollut raskasta kulkea.
Arvostan omalla kohdallani kuitenkin yli kaiken sitä, että monien kriisien kautta on löytynyt oikea ja armollinen Jumala, eikä äärilaitoja ole tarvinnut enempää kokeilla. Elämääni on tuonut paljon sisältöä jo yksistään se,
että olen joutunut pohdiskelemaan asioita monelta kantilta jo pienestä lähtien.
Mutta kaikilla näillä, rankoillakin muistoilla, on tainnut sittenkin olla sellainen merkitys,
jonka vasta vuosien jälkeen huomaa?
Ja jos vielä osaa sen kaiken positiiviseksi "kääntää".. :)
että ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Kun kysyt neuvoa ehkäisyasiaan, tulee mieleeni Raamatun ohje, jonka mukaan tulee totellaenemmän Jumalaa kuin ihmisiä.
Jos mies laittaa kondomin päälle, niin pitääkö mun kieltäytyä seksistä? Ja aiheuttaa sillä sen, että mies menee muualta hakemaan mitä kotoa ei saa?
Nyt mukaan ajatuksiisi. Jos mies käyttää kondoomia niin HÄN ehkäisee lasten tulon, et sinä.
Ja hän on aivan vapaa kayttämään ehkäisyä jos itse katsoo ettei kykene vastaanottamaan lapsia enempää kuin jaksaa. Miksi hänet pitäisi pakkottaa johonkin sellaiseen, minkä hän tietää itselleen mahdottomaksi? Eikö ole parempi että hän on jo oleville lapsille hyvä isä, kuin se että hänestä väsyneenä tulisi tiuskiva komentelija, joka ei jaksaisi enään antaa niin paljon lapsille sitä rakkautta kuin he tarvitsevat?
Sinä olet vl-uskovainen ja heiltäkään rakastelu ei ole kielletty, saatte rakastella muutenkin kuin vain ja ainoastaan lastensaanti mielessä. Rakastelu on teillekkin sallittu nautinnoksi, niin miksi miehesi pitäisi silloin hakea sitä muualta?
Jumala jakaa hyvyyttään aikanaan, mutta rankaisee tottelemattomia. Minua on rangaistu kovasti ja kärsin siitä. Muista kertoa lapsillesi Jeesuksen sovintotyöstä. Siunaa ne nukkumaan. Opeta anteeksipyytämisen ja anteeksi antamisen merkitys. Rukouksella kylvetty siemen antaa hyvän sadon. Lapsi tarvii vain vähän ruokaa, me aikuiset enemmän. Kyllä sinä pärjäät, luotetaan yhdessä Jumalaan. Tärkeintä on itse pysyä uskomassa, muuten pelinne on menetetty. En usko että Jumala katsoo sinulle synniksi vaikka epäuskoinen miehesi ehkäisee. Rukoilen kyllä minäkin, että hänkin saisi parannuksen armon.
"Jumala jakaa hyvyyttään aikanaan, mutta rankaisee tottelemattomia."
Elätkö Vanhan Testamentin aikaa, kun kuvasi Jumalasta on noin julma ja kostonhimoinen?
Mihin se kaikki armo jäi? Ja ne synnit, jotka Jeesus sovitti puolestamme ristillä?
Sinulle on annettu kuormia kannettavaksi, mutta niin suurta ristiä ei uskovaisille Jumala anna ettei sitä jaksaisi uskossa kantaa. Keskustelu puolison kanssa on kaiken a ja o. Uskon, että hän ennenpitkää sallii lasten viemisen seuroihin kun lapset varttuvat ja itsekin sinne haluavat päästä.
Sukupuolielämä on vietti, jota sinun ei tarvitse pyrkiä estämään ehkäisystä huolimatta. Tiedän että siinä helposti kuormittaa itseään.
Avioliittoon teitä vihittäessä olet varmaankin yhdessä puolison kanssa luvannut rakastaa toisianne myötä- ja vastoinkäymisissä. Se antaa sinulle voimia tässäkin asiassa.
En tiedä kirjoitinko naivisti, mutta näin asiat näen.
Jrt
Mielenkiintoinen inessiiviratkaisu, joka antaa viitteitä siitä, että olisi olemassa nominatiivimuoto 'uskoma'. Siis jotenkin lievään todennäköisyyteen liittyvä käsite (vrt. kuvitelma).
Minun vaimoni on uskossa. Itse taas sanon, että usko on minussa.
"Hän on laulamassa kuorossa."
Tällöinkin on kyseessä tila tai miksepä jopa paikka, jota kutsutaan laulamaksi. Joissakin pohjalaisissa murteissa voitaisiin kyllä hyvinkin sanoa olevansa laulussa. Tai: "Menen lentopalloon."
Laulama on kylä, mutta sen nimi on erisnimi, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Olen rakastunut ihmiseen, joka ei ole uskomassa. Onko minulla toivoa sekä säilyttää uskoni, että saada hänet?
1) pääte on -kin, ei kkin.
2) luota Herraan, sinun kauttasi perheesi on pelastuva