Entiset työkaverit

Erityispiirteiset tunnistavat nuo tunteet itsessään ja siksi on väärin vaatia heiltä sellaista, mikä ei ole nepsyille luontaista. Se voi aiheuttaa syviä traumoja, koska he kokevat silloin olevansa eihyväksyttyjä omina itsenään! Siksi projekti ie ole koskaan tuntunut sopivan minulle, koska se aloitettiin sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole nepsyjä. Siksi projektilla ei ollut koskaan minkäänlaisia mahdollisuuksia saada mitään hyvää aikaan! Minusta tuntuu, että ne jotka eivät ole nepsyjä, heidän on vaikea ymmärtää nepsyjen maailmaa. Niin koin aikoinaan töissä ollessani ja monet sanoivat minulle, että tulen todella hyvin toimeen pienten lasten kanssa. Tykkäsin tosi paljon niistä minulle rakkaista työkavereista, mutta projektin aloitus häiritsi meidän työtä, koska en ymmärtänyt yhtään mitään siitä mitä oli meneillään ja se loi kireyttä meidän välille! Kunpa olisitte kysyneet monia kysymyksiä ennen kuin aloititte sen minua suuresti vaurioittaneen projektin! Ainoa mitä se on saanut aikaan on nepsypiirteiden vahvistuminen. Ja se on varmistanut sen etten enää koskaan halua edes uutta ystävää. En voi muuttua muunlaiseksi, eikä sellaista saa vaatia minulta, koska silloin menettäisin elämänhaluni kokonaan. Sellaisia tuntemuksia minulle on ollut paljon viimeisten vuosien aikana. Masennuksen tunteet tulevat juuri siitä syystä, että olen kokenut että minun pitäisi olla erilainen kuin olen, koska muut haluavat löytää uusia ystäviä, mutta minulla ei ole siihen ole ollut minkäänlaista tarvetta! Siksi oli vaarallista aloittaa projekti kartoittamatta minun ajatuksiani ja haaveitani! Koko projektin ajan olen ollut todella ahdistunut ja stressaantunut ja se liittyy siihen, että olen kokenut minua kohdeltavan totaalisen väärin! En enää ole mukana projektissa, en enää jaksa leikkiä muunlaista kuin olen, antakaa minun olla oma itseni ja jättäkää minut omaan rauhalliseen elämään, koska se on juuri sellaista elämää mikä on minun näköistä elämää!Ja muunlaista elämää en halua elää koskaan!

Anonyymi kirjoitti:

Erityispiirteiset tunnistavat nuo tunteet itsessään ja siksi on väärin vaatia heiltä sellaista, mikä ei ole nepsyille luontaista. Se voi aiheuttaa syviä traumoja, koska he kokevat silloin olevansa eihyväksyttyjä omina itsenään! Siksi projekti ie ole koskaan tuntunut sopivan minulle, koska se aloitettiin sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole nepsyjä. Siksi projektilla ei ollut koskaan minkäänlaisia mahdollisuuksia saada mitään hyvää aikaan! Minusta tuntuu, että ne jotka eivät ole nepsyjä, heidän on vaikea ymmärtää nepsyjen maailmaa. Niin koin aikoinaan töissä ollessani ja monet sanoivat minulle, että tulen todella hyvin toimeen pienten lasten kanssa. Tykkäsin tosi paljon niistä minulle rakkaista työkavereista, mutta projektin aloitus häiritsi meidän työtä, koska en ymmärtänyt yhtään mitään siitä mitä oli meneillään ja se loi kireyttä meidän välille! Kunpa olisitte kysyneet monia kysymyksiä ennen kuin aloititte sen minua suuresti vaurioittaneen projektin! Ainoa mitä se on saanut aikaan on nepsypiirteiden vahvistuminen. Ja se on varmistanut sen etten enää koskaan halua edes uutta ystävää. En voi muuttua muunlaiseksi, eikä sellaista saa vaatia minulta, koska silloin menettäisin elämänhaluni kokonaan. Sellaisia tuntemuksia minulle on ollut paljon viimeisten vuosien aikana. Masennuksen tunteet tulevat juuri siitä syystä, että olen kokenut että minun pitäisi olla erilainen kuin olen, koska muut haluavat löytää uusia ystäviä, mutta minulla ei ole siihen ole ollut minkäänlaista tarvetta! Siksi oli vaarallista aloittaa projekti kartoittamatta minun ajatuksiani ja haaveitani! Koko projektin ajan olen ollut todella ahdistunut ja stressaantunut ja se liittyy siihen, että olen kokenut minua kohdeltavan totaalisen väärin! En enää ole mukana projektissa, en enää jaksa leikkiä muunlaista kuin olen, antakaa minun olla oma itseni ja jättäkää minut omaan rauhalliseen elämään, koska se on juuri sellaista elämää mikä on minun näköistä elämää!Ja muunlaista elämää en halua elää koskaan!

Lue lisää

Ilman projektia meillä olisi ollut tosi hyvä työporukka meidän kolmen kesken, koska ymmärsimme toisiamme ja työ sujui hyvin, mutta kun projekti aloitettiin ja koska en ymmärtänyt mitään siitä mikä sen tarkoitus oli, aloin ahdistua ja se stressaantua ja se vaikutti huonontavasti työyhteisöön, eli projekti vei minulta minulle rakkaimman työpaikan! Jo se oli sellainen isku mikä sai minut voimaan huonosti ja kaikki sen jälkeen tapahtunut eri työpaikoissa, koska se tuntui minusta olevan kiusaamista. Miltä tuntuisi jos olisit kiusaamisen kohteena kymmenen vuoden ajan! Kukaan ei ymmärtänyt sitä kuinka paljon se vaurioitti minua ja tuskin uskalsin lähteä ovesta ulos! Ei sellainen ole hyvää elämää, että väkisin yritetään pakottaa toisenlaiseksi kuin ihminen itse on! Se on mitä kauheinta henkistä väkivaltaa ja sellainen jättää syvät arvet sisimpään loppuelämän ajaksi!