Miten lapsuudenkotisi ilmapiiri on vaikuttanut sinuun?
Mitä vastaisit?
Ajattelin vastata, mutta totesin, etten edes oikein muista koko ilmapiiriä. Vanhempani erosivat, kun olin vähän päälle kymmenen. Menin lastenkotiin ja sieltä palattuani hoidin omat asiani, eivätkä vanhempani merkinneet oikeastaan mitään.
Osasinhan jo hoitaa omat asiani kaksitoistavuotiaana!
Se ”ilmapiiri” on tehnyt minusta kovin itsenäisen ja itsekkään.
Mitä vastaisit?
Ajattelin vastata, mutta totesin, etten edes oikein muista koko ilmapiiriä. Vanhempani erosivat, kun olin vähän päälle kymmenen. Menin lastenkotiin ja sieltä palattuani hoidin omat asiani, eivätkä vanhempani merkinneet oikeastaan mitään.
Osasinhan jo hoitaa omat asiani kaksitoistavuotiaana!
Se ”ilmapiiri” on tehnyt minusta kovin itsenäisen ja itsekkään.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Vaikuttaahan se, alitajunnan kautta myös.
Kyllä lapsuus vaikuttaa aina ihmiseen. Itse olin ainu5 lapsi ja toivoi; koko lapsuuden että minulla olisi sisaruksia,käsittämättä ettei niitä niin vaan tuleekin vanhemmat olivat eronneet siis olo oli hiljaista enimmäkseen , vaikea paikka minulle kun o,in ulospäin suuntautuva luonne. Ja sosiaalinen jo pienenä .äitini taas oli minun vastakohtani luonteeltaan muistan vaan ne hiljaiset illat koulun jälkeen , äiti kirjoitti aina ja minä leikin milloin mitäkin leikkiä itsekseni
Olen ikäisteni palstalla siis yli 70 v. Ei minun lapsuudessa vanhemmat eronneet ollenkaan. En tiennyt yhtään ainutta vanhempieni ikäisiä eronneita pareja.
Sain tavallisen hyvän lapsuuden, eipä siinä kummempaa kertomista. Turvallinen olo ja hyvät elämän henkiset eväät. Taloudellisestikin olisivat auttaneet mutta tiesin ettei heillä niin paljon ollut että olisi malttanut ottaa joten pärjäsin omillani. Aika lailla samantyypistä sorttia on elämäni ollut kuin siellä lapsuuden kodissa. Ja taitaa olla lastenikin perheeseen virranneet samat arvot.
Ei erottu, mut yksinhuoljtajia oli paljon.
Olen myös ikäisteni palstalla ja kyllä vanhempani vaan erosivat. Ei ehkä ollut tavallista silloin 60-luvun puolivälissä. Lastenkodissa oli kyllä paljon lapsia, kun vanhemmista ei ollut huoltajiksi, tai olivat asunnottomia.
Rankkaa aikaa oli silloin.
En ole hs tilaaja
Vatsasin niille näin sitä sun tätä
Kai nuukuus ja tavaroiden säilöminen pahan päivän varalle ajatuksella, jos tuota vielä tarvitaan kuuluu tähän ikäluokkaan.
Moni säilyttää tavaraa, kunnes saa kyllästyy ja ja vie pois suuren osan, jättää tärkeimmät.
Vaikea kysymys, kun ei ole mihin verrata, kun en ole saanut viettää muunlaisessa ilmapiirissä lapsuuttani kuin sellaisessa kuin vietin.
Aloituksessa kysytään omaa kokemusta. Ei tarvitse vertailla, kertoa vain, miltä itsestä tuntuu.
Sanotaan sitten ettei mitenkään, muuta kodin ilmapiiriä kun en tunne kuin tuon ainoan.
No jestas sentään, sitähän sulta juuri kysytään.
Huonosti. Valitettavasti. Olisin tarvinnut toisenlaiset 'eväät'.
Valittaminen ei auta, näillä mennään.
Yeap, muu ei ole auttanut kuin sopeutua ja yrittää ymmärtää. Maalaistollukoilta ei voi vaatia. Toisaalta; isäpappa lausahti pari kertaa sellaiset sanat, hyvin osoitti tietävänsä, ettei kaikki mennyt kohdallani kuin olisi ollut toivottua tai meitsille hyväksi.
Kukapa ei olis töksäyttänyt jotain ajattelematonta, sitä sattuu.
Ei se ollut mitenkään "ajattelematonta" töksäyttämistä. Hän vain hoksasi - ikäänkuin yhtäkkiä - mitä hänen(kin) olisi pitänyt lapsensa kanssa tehdä, kun katseli ja kuunteli, mitä minä tein omani kanssa. Meitsi osasi ja tiesi, hän ei aikanaan. Hän vain kertoi sen ääneen.
Vanhaan hyvään aikaan avioliitot olivat järjestään pakkoavioliittoja raskauden takia
Pelkäsin koko opiskelun ajan että joku yksin huoltaja panettaa itsensä raskaaksi ja panee minut
vastaamaan ja elämäni menee pihalle enkä pääsekään korkeisiin akateemisiin
kuvioihin vaan hantti hommiin elättämään sitä
Well, eivät ne vanhat ajat näköjään niiin hyviä olleet kuin mainitset. Hah.
Meillä oli jotenkin keinotekoista ja teennäistä. Oltiin varakas perhe ja muka ns. parempaa väkeä. Äiti oli kotona ja tykkäsi olla hienona ja esittää rikasta. Isä teki aina töitä ja siksi kai meillä rahaa olikin; isä oli yrittäjä
Lapsia oli neljä, joista minä vanhin ja koko perheen sylkykuppi. Minua kohdeltiin ilkeästi ja nolattiin useammin kuin kerran. Heti kun oli mahdollista, muutin pois kotoa.
Isä kuoli heti jäätyään eläkkeelle , äiti vuosikymmeniä myöhemmin. Kumpaakaan en surrut, enkä käy haudoilla muistelemassa lapsuuttani; ei ole mitään hyvää muisteltavaa
Karma toteutui ehkä kohdallani , olen vähän kuin ruma ankanpoikanen, josta tuli joutsen. Avioiduin upean miehen kanssa, jonka kanssa olen edelleen naimisissa. Opiskelin ja löysin hyvän ja mielenkiintoisen työn. Sain lapsia, jotka jokainen ovat rohkeita elämässään ja uskaltavat elää omannäköistä elämää. Olen sut terve ja yhä edelleen aktiivinen niin parisuhteessa kuin yhteiskunnallisesti.
Perheemme lellikkilapsille ei käynyt yhtä hyvin; saivat kaiken minkä halusivat, tuhlasivat kaiken minkä saivat ja nyt kaikki kolme ovat elävät pienellä eläkkeellä kun eivät aikoinaan kouluttautuneet, eivät juurikaan tehneet töitä, eivätkä saaneet parisuhdetta saatikka lapsia
Olen sitä mieltä, ettei asiaa pysty itse määrittelemään.
Juurikin siksi, että ei ole kuin se yksi ilmapiiri, minkä olen kokenut ja mistä minä voin tietää, miten se on minuun vaikuttanut? Verraten mihin?
Mitä asia ilmapiiri edes tarkoittaa? Itsehän minä sen olen omassa päässäni luonut, onko asialla mitään merkitystä ollut koskaan?
En tosiaan osaa tuohon vastata.
Mistäs sitä kaikkea osaakaan.
Sen verran ainakin tiedän, että nyt seitsemänkymppisenä olen väsynyt. Väsynyt arjen pyörittämiseen ja elämiseen. Kun on joutunut n. kymmenvuotiaasta huolehtimaan, että arki sujuu; rahaa tulee jostain, että saa ruokaa pöytään, koti on siisti, vaatteet pesty, laskut maksettu ja vanhemman sairautta hoidettu, niin ei vaan millään jaksaisi enää.
Toki mahtui lapsuuteen ja nuoruuteen koulua ja kaikkea muutakin harrastusta. Toisaalta, kun itse joutui kaikesta huolehtimaan, niin virheitäkin tuli ihan kiitettävästi tehtyä.
Seitsemänkymppiseksi asti olen selvinnyt, mutta nyt väsyttää.
Pitää osata hellittää, levätä.
Kehotan sinua tutkimaan tarkasti elämäntapasi. 70 ei väsytä, jos ne ovat kunnossa. Ravinto, uni, ulkoilu, liikunta ... Juotko varmasti riittävästi nesteitä?
Ehei kuule, elämä nyt vaan väsyttää, niin henkisesti, kun ruumiillisestikin. Astia on täynnä, niinkuin sanonta kuuluu. Elämä on kuluttanut voimat pois.
Mainitsemisista asioista huolehtiminen kuluttaa vaan lisää.
Elämä sinänsä on kivaa ja toimintaa riittäisi, mutta kuluttaa silti niin että väsyttää.
Masennukseen tms. henkiseen alavireeseen kantsii hakea ammattiapua, jotta jaksat, viitsit, pystyt ... huolehtimaan edes perustarpeesi.
Elämä on kuluttanut voimat pois!
Elämä ei kuluta yhtään mitään, kasvattaa ja opettaahan sen pitäisi. Vain huonot elämäntapavalinnat ja väärät tavat ajatella ja asennoitua elämän juttuihin kuluttavat, lannistavat ja ahdistelevat ihmistä.
Kun elämä on kovaa, niin siinä elämässä ponnisteleminen kyllä vaan loppumetreillä alkaa väsyttämään.
Väsyttäähän se vaikkei olisi kovaa ollutkaan....
Niinhän se väsyttää!
Ei se mene noin, ainakaan välttämättä. Mutta en jaksa vääntää, kukin taaplaa tyylillään. Elämän raskauttamia ei kai kukaan kykene keventämään. Sisältökysymys.
Työnteon oppi ja säästämisen.
Enemmän oppia olisi voinut olla sosiaalisiin tilanteisiin, ja enemmän rohkaisua musiikkiin ja piirtämiseen.
No he olivat sota-ajan vanhempia, ja 50 ja60 luvulla Suomen ilmapiiri oli hyvin erilainen kun nyt.
Paras opetus oli se, että päätin etten koskaan halua itselleni samanlaista elämää.
Päivittäistä riitelyä joka sai ajoittain myös fyysisiä muotoja parhaimmillaan puukon vauhdittamana.
Kesäisin nukuin ullakolla ja itkin usein koska vanhempieni rettelö kuului ylös selvästi.
Kuulin myös äitini kiljuvan, että jos tuota ei olisi ( = minua ) niin ei heillä niin vaikeaa olisikaan. Veljeni on 8 vuotta minua vanhempi.
Minä en riittänyt missään mielessä. En fyysisesti enkä koulumenestyksenikään puolesta. Olin kansakoulun 1 - 4 luokilla priimus tai kakkonen. Silloin sai numerotodistukset ja parhaat mainittiin.
Sain kk:n opettajan suosituksen keskikoulun kokeisiin jonne pääsin ensimmäisellä kerralla osan pyrkijöiden 1/3 osaa.
Aloittaneista 160:stä alottaneesta pääsi lukioon 40 joista vähemmistö matemetiikka linjalle. Sain jatkuvastu kuulla miten kalliiksi tulen. 14v alkaen olin kaikki kesälomat täysipäiväisessä työssä ja palkkani oli annettava äidilleni avaamattomassa tilipussissa.
Pottuunnuin perusteellisesti. Suoritin lukion loppuun yksityisesti. Kävin intin vapaaehtoisena. Kotiuduin vänrikkinä ja häivyin Ruotsiin.
Veljeni voi tehdä mitä tahansa. Tai olla tekemättä. Hänkin pääsi keskikouluun mutta lensi ulos toiselta luokalta. Todistuksen 4-los ja 5-tos rivit olivat vakuuttavat. Äitini puolusteli, että onhan sillä voimistelu ja urheilu kympit.
Vasta myöhemmin tajusin isäni yrittäneen hieman pitävän minun puoliani.
Vielä valmistuttuani ammattiin sormuksen jäjestysnumerolla koko itsenäisyyden ajan valmistuneista alle 5000, olin niin aivopeseytynyt, että isaäni kuoltua 62 vuotisena oli äitini eläkeikä parin vuoden päässä ja minä vaimoni, esikoiseni ja seuraavan tulossa olevan kanssa muutimme Tikkurilan työpaikastani ( tuotantopäällikkö ) 7kk:n työsuhteen jälkeen takaisin lähtöpaikkakunnalle 250km:n päähän hoitaakseni äitini kuljetukset ja myös muita asioita. Hoidin sitä otona noin 2 vuotta.
Ennen paluutani varmistin asiallisen työpaikkani siellä.
Veljeni asui koko ajan samalla paikkakunnalla äitini kanssa. Miksi ei hän? Ne ovat mökillä. Keilaamassa. Yms.
Oppini oli niin tehokas, että olen onnistunut järjestämään elämäni, ml. polisoni ja lapseni, täysin päinvastaiselle linjalle.
Äitini halveksunta ja vähättely ulottui lapsiimme jotka menestyivät opinnoissaan yo-vaiheen matematiikan stipendien muodossa. Sekään ei riittänyt äidilleni koska hän tiukkasi miksi tyttäremme saanut useampia. Pojan kohdalla ei enää tivannut.
Jälkikasvu menestyi jatko-opinnoissaan. Suoraan matemaattis - luonnontieteellisen tiedekuntaan ja toinen otikseen tekniselle fysiikalle. Jo opintojen jälkimainingeissa varmistuivat koulutusta vastaavat työpaikat. Poika on vaihtanut muutaman kerran. Tyttö on pysynyt samassa.
Eniten kadun sitä, että hyppäsin sen pahansuovan myrkynkylväjän hakveksunnasta huolimatta melkein hänen kuolemaansa saakka.
Paikkakunnan sairaalasta soitettiin, että jos haluan vielä nähdä elossa niin aikaa on muutama tunti. En halunnut nähdä koska olisin sanonut jotain ympäristöön ja tilanteeseen sopimatonta.
Veljeni hoiti äitini raha-asiat viimeiset vuodet.
Katkerasta vuodatuksestani ilmenee millaisen osan psyykestäni on lapsuuteni leimannut katkeruudella mutta myös opettanut paljon. MINÄ EN KOSKAAN!
toinen otikseen tekniselle fysiikalle
mihin hän erikoistui
materiaalifysiikkaan, ydinfysiikkaan, elektroniikkaan, kylmäfysiikkaan
olen mutta siis eikö se ole poikasi tms
eli siis valehtelet. Otaniemessä ei ole hiukkaskiihdytintä koskaan ollutkaan
Kundi on ollut pisimpään saksalaisen konsulttitoimiston palveluksessa eikä heppu ole osannut selittää minulle ymmärrettävästi puuhansa luonnetta. Huomattavan osan pystyy tekemään etänä.
Yli 10:n vuoden takaisen aloituspalkan muistan.
Vapaa autoetu on ilman omien ajojen aluerajoitusta ja matkana 20000km/v.
Joo siis suomessa ei ole työpaikkoja tähtitieteilijöille kosmologeille eikä hiukkaskiihdyttimille eikä sllaisia kukaan opiskele
vaikka näitä marginaalifriikit saattavat nurkissa harjoittaa
yliopistoissa
Sen sijaan reaktoritekniikasta löytyy töitä tietenkin jopa valtionhallinnosta