Meillä on itsepäinen pieni urospentu; ikää 7 kuukautta. Jos pentu löytää lenkillä ollessaan jotain sen mielestään herkullista syötävää/purtavaa ja yritän ottaa sitä siltä pois, niin alkaa kova vihainen murina ja yrittää jopa purra käteen, kun sanon irti ja otan sitä pois siltä. Kotona ollessaan antaa kyllä luun tai muun herkkupalan pois helpommalla ilman murinaa ja puremista, mutta siankorva on sellainen, jonka kohdalla muristaan. Samoin nuo ulkoa löydetyt "herkut". Ruokakupin antaa ottaa pois ilman minkäänlaista ongelmaa. Oisko kellään hyvää ja tepsivää neuvoa kyseiseen pulmaamme?
Muriseminen ja pureminen
7 kuukauden ikäinen pentu
201413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Moi!
Tuttu ja tavallinen tilanne nuorella koiralla. Paras keino on olla provosoimatta koiraa millään tavalla. Älä ota siltä luuta tai kuppia pois testausmielessä, sillä tämä vähentää koirasi luottamusta sinuun. Se luulee, että aina kun sillä on jotakin hyvää, niin otat sen siltä pois.
Anna koirasi syödä ja kaluta luita rauhassa. Jos sillä on jokin aivan erityisen vaarallinen tms. esine (vaikkapa joku näistä lenkkipolun varrelta löytyneistä jutuista) suussaan, houkuttele koira antamaan se sinulle tarjoamalla makupalaa. Älä itse koske tuohon esineeseen ollenkaan, vaan tarjoa koirallesi makupalaa ja odota, että se pudottaa tuon kielletyn jutun. Voit kokeilla leluakin, jos namit eiät ole riittävän hyviä.
ÄLÄ KOSKAAN pakota koiraasi tai murise sille IRTI-sanaa, se pahentaa tilannetta, koska koirasi kokee sinun hauavan taistella tuosta arvokkaasta jutusta. Sen sijaan ole välinpitämätön tuota esinettä kohtaan ja tarjoa nameja. Huomaamatta voit sitten potkaista tais iirtää ei-toivotun esineen muualle.
Koska koirasi on ilmeisesti melko voimakasluontoinen, suosittelen laumanjohtajuutesi vahvistamista muillakin keinoin. Älä paijaile koiraasi turhaan, ainoastaan silloin, kun se on tehnyt jotakin oikein. Toisinsanoen, älä palkitse sitä turhaan. Koirasi kohdalla fyysisiä otteita ei tule käyttää, siitä voi tulla hammasta ja pahaa jälkeä. Varmista, ettei koirasi kisko hihnassa, rynni ovista, hingu tosten koirien luo lupaa kysymättä, ota ruokaansa ennen lupaa jne. Kyllä se pitkällä pinnalla ja oikeilla ohjeilla alkaa suttaantua! =)
Kiitos paljon hyvistä neuvoista ja ohjeista! On näköjään tehty ainakin osittain ihan väärin.
"Älä ota siltä luuta tai kuppia pois testausmielessä, sillä tämä vähentää koirasi luottamusta sinuun. Se luulee, että aina kun sillä on jotakin hyvää, niin otat sen siltä pois."
Juuri noin on tehty siankorvan kohdalla, kun on muka yritetty opettaa sille, että antais sen murisematta ja purematta.
Noita makupaloja ollaan kyllä kokeiltu, mutta eivät tepsi jos kyseessä on koiranpennun mielestä suuri "herkku". Ei luovuta "saalistaan" millään.
Kyseessä on tosiaankin pienikokoinen, mutta erittäin voimakastahtoinen ja itsepäinen koira.
Iso kiitos vielä tärkeistä ohjeista!!! Ja hyvää kesän jatkoa Sinulle!
Itse olen eri mieltä kuin "Poliisi". Mielestäni koiran kupin tai luun tai muun vastaavan vaikkapa kepin voi ottaa koiralta tilanteessa kuin tilanteessa pois, mutta koiralle pitää tarjota jotain tilalle esim. se nami.
Itse teen niin, että saatan mennä kesken kaiken pyytämään kupin tai luun tai namin pois, mutta irti-käskyn ja asian koiralta saamisen jälkeen (muista kehut!) annan sen koiralle takaisin. Näin koira tietää, että vaikka se antaisi sinulle jotain, se saa sen yleensä takaisin. Luottamus säilyy ja asia helpottuu. Tietenkään vaarallisia tavaroita ei palauteta koiralle, mutta voit antaa tällaisessa tilanteessa vaikkapa patukan tai jonkun lelun palkinnoksi.
Käsky korkeintaan kaksi kertaa ja sitten otat tavaran pois. Kyllä pitäisi saada koiralta kuin koiralta tavara pois. Paina vaikkapa huuli hampaitten väliin ja kun koira hellittää otettaan, otat sen pois. Itsellä on aina koira antanut tavarat vaikka on ollut myös kovapäisiä terriereitä.
Mieti itse miten haluat kouluttaa. Tässä vain toinen mielipide asiasta.
sun kanssa samaa mieltä tuosta että kyllä se kielletty pitää koiralta ottaa eikä aleta neuvottelemaan mitään tupu-juttuja:anna tuo,niin saat tämän.
Se että koira luovuttaa suustaan minkä hyvänsä aarteen pois on ihan koiran turvallisuudenkin takia pakollista.
Jos se koira löytää ulkoillessa vaikkapa sellaisen myrkkysyötin joita välillä noi koiranvihaajat levittävät ainakin meilläpäin niin sen on pakko pudottaa se heti kun sille sanoo nen irti.
Oon aina opettanut pennut siihen,että kun niillä on luu tai muu aarre,ihan mikä hyvänsä niin otan sen koiralta,kääntelen käsissä,jopa muka järsin sitä.Sitten kehun koiraa ja annan aarteen takaisin.
Minä oon johtaja ja laumassa johtaja saa alemmiltaan kerätä vaikka kaikki roinat mitä haluaa,en hyväksy yhtäkään murinaa.
Jos se koira murisee kun menet ottamaan siltä sen aarteen niin sehän pomottaa sua aivan selvästi.
Sille pitää vain näyttää että omistaja ottaa mitä haluaa eikä lauman alimmalta eli koiralta kysele yhtään lupaa.
Silloin koira tietää paikkansa ja on ihan tyytyväinen.
"Itse teen niin, että saatan mennä kesken kaiken pyytämään kupin tai luun tai namin pois, mutta irti-käskyn ja asian koiralta saamisen jälkeen (muista kehut!) annan sen koiralle takaisin. Näin koira tietää, että vaikka se antaisi sinulle jotain, se saa sen yleensä takaisin. Luottamus säilyy ja asia helpottuu."
Juuri noin olemmekin tähän saakka harjoitelleet tuota "saaliin" luovutusta. Luun pentu antaa kyllä helposti pois, samoin ruokakupin, mutta esim. siankorva tai ulkoa löydetyt "herkut" ovat ongelmallisempia.
Tietoa ja neuvoja on näköjään tässäkin asiassa kahdenlaista. Tietäis vaan kumpi sit lopulta on parempi. Ei kai auta muuta kuin kokeilla kumpi tepsii.
Kiitos neuvosta!
Kannattaa uskoa sitä neuvojaa joka sanoi että ota kuppi/luu pois äläkä "neuvottele" koiran kanssa siitä,kun se on luopunut luusta niin vaan kehut ja annat takasin.
Jos osoitat koiralle että se saa murisemalla(/ perumalla?) sinut muuttamaan mieltäsi,niin voin luvata että se tapa ei ainakaan jää vanhemmiten pois vaan pahenee ja muutaman vuoden päästä siitä on tullut juuri se ongelmakoira.
Olen nähnyt monia ongelmakoiria jotka ovat juuri sellaisia kun johtajuus ei ole oikein selvä ja omistaja ei sitä oikein itsekään tiedä vaan luulee että... "se nyt vaan on sellainen itsepäinen junttura".
Valitettavasti koirat tehdään useimmiten "itsepäisiksi" vaikka onhan niitä rotuja jotka on itsepäisiä mutta väitän että suurin osa koirista on "koulutettu" itsepäiseksi
...Älä anna koiran määrätä vaan SINÄ määräät!
Voihan asiasta olla montaa mieltä. Itse olen kumminkin sitä mieltä, että kaikenlainen pomottaminen, provosoiminen ja oman asemansa jatkuva vahvistaminen tuollaisilla keinoilla ei ole hyvä idea. Koiraa ei tarvitse kokeilla, ja haastaa. Jos pentu haastaa sinut, niin jätä se omaan arvoonsa ja käännä selkäsi. Vastaamalla haasteeseen pentu kokee sinun olevan samalla tasolla ja siten epävarma asemastasi.
Koska kyseessä ei ole kumminkaan ihan pikkupentu enää, en missään tapauksessa menisi härnäämään sitä tuollaisella kokeilulla. Entäpä jos kyseessä onkin suuri palveluskoira? Jälki on pahaa, jos koira provosoidaan tappeluun. Suosittelen edelleen noudattamaan noita antamiani ohjeita.
Kysehän on kunnioituksesta, jonka voi saavuttaa koiralta jo pienestä pitäen ilman minkäänlaista kiusaamista, kokeilua tai pomottamista. Selkeälä ja itsevarmalla johatjalla ei ole tarvetta kokeilla alempiaan tuolla tavalla. Kiitoksia alkuperäiselle kirjoittajalle ja hyviä kesiä sinnekin päin! =)
Jos koirasi kerran murisee ja uhkailee sinua, kun otat siltä jotakin pois, niin eikö se jo kerro jotakin tilanteesta? Se kertoo siitä, että menettelytapa on väärä! Älä siis ala vänkäämään koirasi kanssa vaan KUNNIOITA sitä ja hanki KUNNIOITUS itseäsi kohtaan eri tavalla.
Jossakin on menty vikaan jos koira noin käyttäytyy, ja selvästikään se tapa, jolla olet yrittänyt koiraasi pomottaa ei toimi. Miksi siis jatkaa sitä? Nuo mainitut "luu pois vaikka väkisin" neuvot ovat vanhanaikaisia ja turhia, eivätkä tee muuta kuin provosoi koiraasi sinua vastaan. Voit kyllä ottaa koiraltasi jonkin sen mielellään sinulle luovuttaman esineen ja antaa takaisin, mutta murinatilanteissa en tosiaankaan suosittele pakkoa.
Jos pakotat koiraasi, voitat vain hetkeksi. Sen sijaan jos haluat pysyvää kunnioitusta ja toimivaa suhdetta joka KESTÄÄ, niin kuuntele "Polliisin" neuvoja.
sitä omaa asemaa todellakaan JATKUVASTI tarvi vahvistaa.
Jos pentu haastaa,se tarkoittaa sitä että olettaa olevansa ylempänä kuin sinä,tai ainakin haluaa ylemmäs.
On malliin päässyt tilanne jos ei voi ottaa omalta koiralta suusta mitään ilman pureman pelkoa.
Omat koirani ainakin irroittavat heti otteen mistä hyvänsä kun sanon irti.Kun sanon saa ottaa niin vasta sitten ottaa sen takaisin.
Se on koiran turvallisuudenkin takia ihan pakollinen oppi.
Kyllä aikuinenkin koira oppii tuon ilman mitään painiottelua.
Minä ainakin pelaan koirieni kanssa sanoilla ja eleillä,en kyllä mitään vapaapainia niiden kanssa harrasta.Oon silti ehdottomasti se johtaja.
Minusta ihan hyviä vinkkejä löytyy tältä palstalta koiran koulutukseen ja koirien kouluttajiksikin sopivia on monia...
Itse olen aina toiminut seuraavasti: heti pennusta totutan koiran, että saan mennä ruokakuppia kääntelemään ja siirtelemään, ja lisään sinne mahdollisesti jotakin hyvää.
Jos koira -jostain syystä. protestoisi kupin koskemistani vastaan, niin silloin otan se siltä pois. Kokonaan ja kertakaikkiaan loppuu syöminen häneltä silloin. Tällaisia tapauksia tosin en muista kyllä montaakaan.
Eli minusta olennaista on, että johtajana minulla on valta päättää muiden syömisistä ja kynsien leikkuusta ja mitä kaikkea sitä nyt laumaelämisessä löytyykään toimintaa.
Tavoitteeena että koira oppii ymmärtämään seuraavat asiat:
1) "Tuolle tyypille on paitsi turhaa, myös tarpeetonta elvistellä, se tekee mitä se haluaa, ja sitäpaitsi se pitää meiskän = koiran puolta. Ei riistä herkkua..."
2) "Jos tuo tyyppi joskus ottaa herkun pois, sillä on siihen hyvä syy ja oikeus. Kohta se antaa ne takaisin kuitenkin"
Mietin tässä vain, että mitä olen sanonut, että ihmiset kuvittelevat minun pakottavan koiraani.
Poliisilla on kyllä monia hyviä neuvoja, kyseisestä asiasta satun vaan olemaan eri mieltä.
Jos koiralla on jotain vaarallista suussa, niin kyllähän se sieltä on keinolla millä hyvänsä otettava pois. Ei siinä tilanteessa ehdi enää ajatella onko se pakottamista vai ei.
Itselläni koirat ovat aina antaneet kaiken pois, mutta ne onkin opetettu pikkupennusta saakka siihen, että kaikki annetaan pois. Silti johtajuusongelmia on välillä ollut, mutta niistäkin on selvitty.
Sillä että voi kesken ruuan mennä ottaan kupin pois tai possunkorvan ja sen saamisen jälkeen antaa sen koiralle takaisin tarkoitin vaan sitä, että koiran luottamus omistajaan mielestäni säilyy, jos koira tietää saavansa "sille kuuluvat" asiat (esim. jokailtaisen ruuan) takaisin.
Koiraa toki ei kannata provosoida, mutta kyse on silti aina katsontakannasta...
Kysyn nyt vain uteliaisuudesta:
Mitä tarkoitat tällä oman aseman jatkuvalla vahvistamisella?
Miksi koiraa ei tarvitse kokeilla?
Miten koira voi oppia antamaan esim. ruokakuppinsa omistajalle, jos sitä ei oteta välillä siltä pois?
Olet täysin oikeassa, ja hyvä niin. Älä anna näiden älyttömien viestejen häiritä, joissa kerrotaan ettei, koirilta saisi ottaa mitään pois ym. paskaa.
Se on vain kylmä totuus, että jos koirasi esim. myrkkysyötin lenkillä nappaa, tai ollessaan pieni pentu (vielä pahempaa), ei siinä ole aikaa neuvotteluun.
Jos koiralla ja omistajalla on kaikki tallella korvien välissä, ei koira edes koe sitä pakottamisena.
Jessus sentään, kai täällä kohta joku keksii että pitää pyytää koiralta kirjallinen lupa.
Meillä ei ole omien kanssa johtajuus ongelmia, kulkureiden kanssa joskus, mutta kaikki koirat, ovat luonani minuun oppineet luottamaan, vaikka kurin pidänkin.
Teet ihan oikein.
ja koira on vahvasti dominoiva, niin polliisin ohjeen mukaan olen samaan mieltä, että ei kannata välttämättä joka kerta alkaa ottamaan mittaa kuka sen saa sen löydetyn aarteen. Antaa hänen omistaa vaan löytämänsä, omistaminen on ihanaa...
Vaan sitten jos koiran omistaja eli ohjaaja päättää ottaa sen, niin siitä ei saisi murinoita syntyä. Minulle henkilökohtaisesti ei ainakaan ruveta isottelemeaan, jos vanhempana ja viisaampana sanon, että tämä tänne nyt ja heti. Jos tämä ei tule tänne nyt ja heti, niin sitten otan sen väkivallalla, ja se ei ole kivaa. Vaan joskus sekin on tarpeen.
Tosin jotkut kasvattajat ihmislastenkin suhteen ovat sitä mieltä, että jos lapsi supermarketissa kiukuttelee yli sadan desibelin huudolla, ja vaatii että tämä on saatava taikka muuten huudan edelleen ja edelleen, niin ehkä parasta kuitenkin on antaa periksi tai sitten olla huomioimatta mitenkään.... Minusta sellainen riehkuminenkin eli koiramaailmassa murina, on kieltä jota minulle ei puhuta.
Vaan muoriskan lapset eivät kyllä ole sillä tavoin käyttäytyneet, kun ei ole annettu lupaa. Ihmislapsi ymmärtää, kun sille puhuu. Ja kun toimii johdonmukaisesti edes kerran, niin se myös ymmärtää.
Koirakin ymmärtää hyvin helposti. Älä anna se pomottaa sinua. Sen se tekee vieläkin helpommin kuin ihmislapsi, kun sillä on siihen pomottamiseen ja valtataisteluun vieläkin vahvempi perimä ja pyrkimys...
Eli ehdottomuuus ja peräänantamattomuus. "Tästä asiasta ei edes keskustella. Tässakin asiassa toimitaan juuri niinkuin minä sanon, koska olen viisain ja vanhin, ja ruokin meidät kaikki."
Jos ikinä on seurannut luonnonvaraisia eläimiä, tai dokumentteja niistä, niin kyllähän tietyyn rajaan pentujen ylimielinen käyttäytyminen sallitaan, mutta sen tietyn rajan yli ei pidä astua: sen jälkeen on kuritus kova mutta rehti.
Muoriska olla lastenkasvatuksessakin samoilla linjoilla kun minä.
Oon aina sanonut että periaatteessa on aivan sama kasvattaako koiran vai ihmisen pentua.
Rakkautta ja rajoja,silmille ei hypitä.
Mun lapsistani kuopus täyttää pian 18v ja oon mielestäni onnistunut kaikkien neljän kanssa melko hyvin.
Sama juttu on mun koirieni kanssa,mulle sopii tämä tyyli joillekin ehkä toisenlainen tapa on enemmän omanlainen.
Mulla ei kumminkaan oo ongelmakoiria ne,jotka pennusta oon kasvattanut ja noi hylkiöt mitä tänne välillä on kulkeutuneet on myös olleet ihan o.k. koiria kun niiden kanssa on tehnyt töitä milloin enemmän,milloin vähemmän.
on se syy miksi ei niiden turrejen kanssa neuvotella antavatko aarteensa pois:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000124&posting=22000000009403072
Itse yhdyn täysin enkä edes melkein polliisin neuvoihin. Minulla on itsellä uroskoira, noutaja, jolla omaa tahtoa riittää.
En ikinä pentuna edes yrittänyt ottaa siltä pois jotain herkkuluuta. Ruokakuppiin sen sijaan lisäsin ruokaa kesken ruokailun tai pidin kättä siinä jotta se oppi luottamaan että en vie sen ruokaa.
Noihin luihin ja siankorviin en halunnut koskea sen vuoksi että siitä ei saa aikaseksi muuta kuin sen että koira alkaa pahimmassa tapauksessa puolustamaan kaikkea mitä sillä on koska se ei luota minuun. Nyt kun se on jo vanhempi se luovuttaa kiitos sanalla kaiken, vastahakoisesti mutta luovuttaa kyllä. Ja mielestäni syy miksi se luovuttaa kaiken ja uskon että syy on se että se luottaa minuun. JOtain mitä 7kk vanha pentu ei vielä välttämättä tee.
Eli anna järsiä rauhassa herkkuja tai älä annan niitä sille. Jos ulkona löydetty herkku ei koiraa vahingoita anna sen pitää se. Jos vahingoittaa niin sitten ei auta kuin taistella se pois.
Koira on niin nuori vielä että jos osoitat sille muilla keinoilla että olet johtaja tuon puolustamisen luulisi siitä poistuvat. Eli noudata noita vinkkejä jossa sanotaan että älä rapsuttele koiraa turhaa jne.
En ymmärrä mikä hinku ihmisillä on aina yrittää saada koira pennusta asti luopumaan kaikista herkuista. Antakaa niiden pitää ne jos niistä ei ole vaaraa. Menemällä niitä ottamaan pois herätätte koirassa vain epäluottamusta teitä kohtaan.Kyllä ne siitä aikuistuvat
Jos pentu ei tottele niin on parempi jättää opettamatta sitä asiaa mikä ei koiraa kiinnosta.
Joo jatka samaan tapaan jos haluat ongelmakoiran.
samaa mieltä "kuule" kanssa! Ehdottomasti on saatava ottaa pois jotain mitä koiralla, oli sitten pentu tai ei, pois! Eläinlaumoissakin se on aina johtaja joka syö ensin! Ja häätää "alempiarvoiset" pois halutessaan, silti luottavat johtajaansa!
Rotanmyrkyn pelossa itsekin aikanani koirani opetin päästämään irti...
Kaksi tappelua se yhteensä vaati (, useiden harjoitusten lisäksi,) että sain sen paljon puhutun siankorvan reilu vuoden ikäiseltä koiralta pois, mutta kannatti! (Oli uhmaa "hiaman" ilmassa...) Tänä päivänä ei ole ongelmaa: teitää että irti ON irti ja sen jälkee hauska jatkuu ellei jopa parane!
sen verran, että jos nyt vain "unohdat" koko jutun, koirasi ei sitä suurella todennäköisyydellä tee: sehän vain oppii, että fine, murisen, ikävä juttu loppuu, koitanpa toistekin! Ja pian toteaa, että näinhän voi tehdä!
Koirien on vain kyettävä sietämään se, että johtaja tulee ja ottaa "oman" jutun pois, ja sitten hauska jatkuu! Ei se koira sitä rikki mene...! Riippuu tietysti tyylistä, MITEN se opetetaan. Parastahan noita olis harjotella ihan pienestä pitäen: tekeehän ne emotkin niin pentujensa kanssa: ottaa omansa ja vie pois, eikä mitään kummallista ole asiassa...