Muikun tali

Voiko tehä kokkelia

Pakko kertoa oma lapsuuden muisto. Meidän isoisä oli vannoutunut muikun talin ystävä ja osasi sen “lypsämisen” taidon paremmin kuin kukaan muu.
Se istui keinutuolissa kuparihattu päässään sanoi, että se kerää järven voimat ja alkoi heilutella muikkua edestakaisin oikein tarmolla. Vauhti kiihtyi kiihtymistään, keinutuoli natisi ja muikku vaan viuhtoi ilmassa. Me lapset seistiin vieressä silmät ymmyrkäisinä.
Ja sitten, aivan yllättäen, muikun päästä alkoi vihdoin valua sitä kuuluisaa talia. Isoisä hihkaisi voitonriemuisena, mutta samassa keinutuoli heilahti liian pitkälle ja koko ukko kupsahti selälleen lattialle, kuparihattu kolisten. Meitä nauratti niin, että melkein unohdettiin kerätä se tali talteen.

Siitä asti on meidän suvussa sanottu, että “ei tule talia ilman vauhtia”.

Siis sinähän olet elävä todiste siitä että se muikku piparissa toimii. Muutenhan et olisi olemassakaan.

Mutta nyt rupesin miettimään että peittelikö äippäs hiivavisvapimpin hajua vaan tuolla muiklu tarinalla 🤔

Meilläpäin sanottiin aina, että “mies, joka ei tarjoa talia naiselleen, ei tunne kodin rauhaa.”
Mutta nyt tulee se tärkein yksityiskohta: talia ei kuulukaan laittaa lautaselle, vaan se pitää tarjota suoraan muikusta. Muikkua liikutellaan rauhallisesti niin, että tali alkaa valua sen päästä, ja siitä nainen ottaa suuhunsa. Vanhojen tarinoiden mukaan tietää saaneensa tarpeeksi, kun talia alkaa valua suupielestä alas poskelle.
Tämä rituaali oli monen perheen iltahetki ennen nukkumaanmenoa, ja sanottiin sen tuovan tyytyväisyyttä, voimaa ja pitävän parisuhteen vireänä. Jotkut kylän vanhat parit jopa väittivät, että koko heidän suuri jälkikasvunsa oli muikun talin ansiota.
Nykyäänhän tämä perinne on melkein unohdettu, mutta minäpä sanon: kokeilkaapa joskus – voi olla, että arki muuttuu paljonkin mukavammaksi, kun muikun tali tarjoillaan niin kuin ennen vanhaan, suoraan muikusta suuhun.

– Tali ennen unta