Hei
Olen pahasti koukussa viinaan, haluan vapautua tästä helvetillisestä aineesta, mutta rohkeuteni ei riitä mennä itkemään voimattomuuttani muille ihmisille esim. AA-Kerhoon. Onko kukaan tämän palstan lukijoista vapautunut tästä helvetistä omin nokkineen, jos tämän onnen kokeneita löytyy pistäkää vinkkejä.
t: Masa
Olen pahasti koukussa viinaan, haluan vapautua tästä helvetillisestä aineesta, mutta rohkeuteni ei riitä mennä itkemään voimattomuuttani muille ihmisille esim. AA-Kerhoon. Onko kukaan tämän palstan lukijoista vapautunut tästä helvetistä omin nokkineen, jos tämän onnen kokeneita löytyy pistäkää vinkkejä.
t: Masa
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä joku on pystynyt, tosin hyvin, hyvin harva. Usein tallaisilla henkilöillä ei kovin vakavaa ongelmaa ole ollutkaan.
Muista, että viina on viekas kaveri. Voithan yrittää olla viinaakin viekkaampi. Ja sitten kun epäonnistut voinet edes kokeilla AAta.
Minäkin kokeilin omin päin ja useita kertoja, aina epäonnistuen.
Lopulta menin AAhan ja onnistuin. Pian 10 v. raittiutta takana, päivä kerrallaan.
AA:n avulla.
Kannattaa kokeilla!
kuinka pahasti "olet koukussa" viinaan? aamusta iltaan? korvikkeita?
Haluaisin minäkin tietää??
Join viimeksi melkein päivälleen seitsemän vuotta sitten. Juomiskertomukseni on tavallinen juopon (=alkoholistin, suurkuluttajan, miten vain) tarina. Otin oman pohjakosketukseni enkä halunnut juoda enää. Lopetin. Tiesin etten juo enää eikä mieleni tee enää viinaa.
Kirjallisuutta joista saattaa olla apua: Raimo O. Kojo "Eroon viinasta" - kuulemma painos on loppu mutta kirjastoista ainakin löytyy, "AA:n Iso Kirja", Raamattu.
minäkin.9-vuotta sitten alkoholista,ei pisaraakaan sen jälkeen,eikä ole tehnyt mieli.en ole käynyt AA:ssa.Mutta apunani oli kyllä aa:laisia.ja olen sisäistänyt AA:n sanoman ja lukenut aa kirjallisuutta.siellä totuus.
Enpä voi kehuskella vaputumisellani,mutta huomattavasti olen pystynyt tämän vuoden aikana vähentämään ottamiskertojani.
Et kertonut tuossa mitään siitä kuinka runsasta alkoholin käyttösi on?mulla se on ollut aiemmin sellaista perjantai ottamista.Nyt vietän "tipatonta heinäkuuta"Ja suunnitelmissa olisi jatkaa siitä jos kaikki hyvin menee.
Se on tietysti helpomaa siitä lähteä lopettamistakin yrittämään,kuin sellaisella joka ottaa päivittäin?
Myönnän kyllä,etten varmaankaan olisi yksin näin hyvin pärjännyt.Minulle on ollut suuri apu,kun olen voinut kirjoitella tänne palstalle ja aina olen saanut "juttukavereitakin"Heitä on ollut sellaisia jotka kuuluvat AA-han tai eivät kuulu.Minulle ei kukaan ole tuputtanut mitään,vaan olen heidät kokenut ystävikseni.
Tule sinäkin mun kaveriksi vaikkapa vähentämistä alkuun yrittämään ja sitten katsot mitä haluat jatkossa tehdä.Mulle ainakin on nämä vähentämiset jo tehneet sen,ettei tee mieli ottaa,kun on alkanut ne krapula-aamut ärsyttämään.Tälläinen tarina mulla.Jos haluat kysellä,niin vastailen kyllä näistä omista kokemuksistani.t pörri
Voisko sitä sanoa omin nokkineen eroon päässyt, jos kuitenkin on tarvinnut tietoa ja kannustusta.
Ensimmäinen askel oli rehellisyys, mitään en ollut edes menettämässä, mutta elin viinan ehdoilla. Valitsin humalan mielummin kuin elämästä nauttimisen. Tulin samaan johtopäätökseen kuin sinä, että tästä pitäisi päästä eroon. Mietin viikon ja panin asiat järjestykseen, päätin kokeilla ilman viinaa. Aivan hirveätä ensimmäinen viikko, mihinkään kerhoon en halunnut, mutta onneksi ystäväpiirissä oli raitistuneita alkoholisteja. Uskalsin soittaa ja saada tietoa unettomuudesta, kehon pistelystä, tympääntyneestä olosta, sain kannustusta, kun ohitin kaupassa kaljat. Tipattomien ketju on ollut myös minulle erittäin tärkeä, minulle ei voimattomuus olisi ollut mikään ongelma, sen on tehnyt etäisyydet ja kieli.
Tiedän, että kukaan ei olisi AA:ssa säälinyt minua, monet olisivat olleet vielä enemmän "pohjalla" kuin minä ja sieltä olisin saanut vertaistukea, mutta kun ei ollut mahdollisuutta, se oli tehtävä itse, nyt 8 kuukautta ilman viinaa ja en vaihtaisi tätä raittiutta entisiin "unilääkkeisiin". Paljon hyviä asioita on palannut elämään, hallitsen omaa itseäni.
"Onko kukaan tämän palstan lukijoista vapautunut tästä helvetistä omin nokkineen"
Vastaus: Ei ole.
herra pelasti
AA ei ole uskonnollinen.
AA on hengellinen.
Ymmärrätkö eron?
Jos et, otappa selvää!
Viesti oli aivan oikein, raitistuminen vaatii myös pienen tukikepin. Olkoon se koiranpennusta huolehtiminen, luonto, yksi ystävä tai vaikkapa AA. Minun AA-ystävistä yksikään ei käy kirkossa, paitsi häissä, kukaan ei saarnaa Jumalan sanaa. Yksikään ei sano raitistuneensa rukoilemalla.
Pitäisi todella oppia erottamaan uskonto ja vertaistuki. Kielikuvatkin olisi syytä ymmärtää.
rukoilin juoppo ollessani,eli kun elin sitä elämää.aivan kuin olisin saanut vastauksen siihen rukoukseen?tapahtui muistaakseni noin ½ tai vuosi ennen kuin sain vapautuksen alkoholista.mutta voin sanoa että siihen tietysti vaikuttivat monet muutkin asiat.tänäpänä olen onnellinen ukko ja uskon 100% AA:n sanomaan jossa on totuus myös elämän muihin alueisiin kun oikein sisäistää asian.
Viikkokausien putken katkaisen rajusti siten, että tärisen, hikoilen, oksentelen, valvon, ravaan seinästä seinään, kiroilen, odotan kuolemaa, juon sokerivettä ja voivottelen 3-4 vuorokautta yhtä soittoa. Sitten alkaa vähitellen helpottamaan, kun nukkuu jo silkasta uupumuksesta. Jälkioireet, ts. mielialan vaihtelut ja hermoilut voivat kestää toista viikkoa. Kun ne hillittömät hermo- ja lihasjännitykset viimein laukeavat, elämä tuntuu kuin taivaalta. Tämän "hoitokuurin" jälkeen olen ottamatta ilman pinnistelyjä niin monta kuukautta kuin haluan. Tätä menetelmää en kuitenkaan suosittele, siinä voi pumppu tiltata.
Sinulle suosittelen, että ota lusikka kauniiseen käteen, ja mene käymään A-klinikalla. Jos valitset avohoidon, voit päivittäin käydä hakemassa rauhottavat ja nukahtamislääkkeet, ne nimittäin auttavat, puhukoot muut mitä hyvänsä. Perjantaina saat satsin viikonlopuksi. Viikon kun olet pärjäillyt niillä napeilla, olo on jo parempi, ja pystyt ajattelemaan kirkkaammin - siitä eteenpäin kaikki on itsestäsi kiinni.