Asiani voi kuulostaa todella oudolta, mutta minulle se on suuri pulma.. Jos on todella pienet rinnat, niin tuleeko siitä kenties ylitse pääsemätön ongelma imettämisen suhteen? Kehittyykö maitoa juurikaan? Olisi todella kummallista, ettei pystyisi imettämään lastaan.. =( *sad*
imetys
epävarma
7957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Usein pienirintaiset äidit ovat "runsasmaitoisia",jos vaan muistaa itse syödä ja juoda ja tyhjentää kunnolla ne rintansa.Huolehdi myös omasta jaksamisestasi, ei turhia paineita varsinkaan imetyksestä. se on yksi maailman luonnollisimmista tapahtumista. Vauva yleensä tietää mitä tehdään,kun saa rinnanpään suuhunsa.
Ei rintojen koolla ole mitään merkitystä imetyksen kannalta, eli sillä miten maitoa erittyy. Tiedän monia hyvin pienirintaisia, joilla maitoa on tullut erittäin runsaasti ja vastaavasti isopovisia, joilla maitoa ei ole tullut. On ehkä helpompi imettää asentojen kannalta pienirintaisempana, kuin hyvin suurten "melonien" kanssa. Oma tuttuni tuskaili kun meinasi vauva "hukkua" tisseihin ja oli hankalaa löytyy sopivaa imetysasentoa että vauva sai vielä imemisen lisäksi hengitettyäkin! (Huom, maito kehittyy maitorauhasissa, ei rasvakudoksessa.)
Itselläni on myös hyvin pienet rinnat, jopa a-kupit olivat suuria mutta imetys onnistui hienosti. Itse arkailin aluksi kovin ja kieltämättä hieman hävettikin että pitääkö tälläisillä imettää.
Maito nousi synnytyksen jälkeen muistaakseni toisena päiväna ja sitä tuli niin paljon että osaston kätilöt pistivat lypsykoneen äärelle ja siinä sitten tuli luovutettua keskolaankin kun sitä sitten tuli jostain vaikka säiliöt olivat silloinkin melko pienet.
Täysimetin 5 kk:n ikään asti ilman korvikkeen tippaakaan ja vieläkin imetän ruuan ohella. Imetyksen aikana rinnat ovat melkein b-kokoa, uskon kyllä että sinullakin imetys onnistuu ja rintasi suurenevat sen verran että imetyskin onnistuu ihan kivasti. Nyt olen erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen kuinka isorintaiset tuskailevat tissiensä kanssa, usein tuntuu että myös maidoneritys tuntuisi olevan vähäisempää ja korvikettakin on jouduttu antamaan.
Ei muutakuin rohkeasti lapsi rinnalle ja imettämään!!!
kiinni ole.Minä suuri rintaisena voin vakuuttaa että ekalla lapsellani imetys lähti tuosta vain käyntiin,mutta tästä toisesta tuli imetysongelmia alussa.Nyt sujuu jo.
Ja olen myös ollut pienempi rintainen monta kiloa sitten ja maltan tuskin odottaa,että laihdutuksen myötä saisin myös pienemmät rinnat.
Kiitos kun ootte kertonu "kokemuksen syvällä rintaäänellä" ;)Tuntuu jo vähän turvallisemmalta koko ajatus.. Mut oikeesti, kyl mua aina hävettää jos joutuu heittää esim. paidan pois lääkäris tms.. Yliopistoaikanakin kun terkkarilla piti käydä ja se kysy, että "tiedäthän miten tutkit rintasi ja tutkithan ne säännöllisesti?" Mie olin ihan että "purenko huulta vai mitä!" ja vastasin etten tutki.. Se näytti mulle kuvasta kuinka se rinta tutkitaan kuin kellotaulu!! Mä ajattelin, että mitä tutkimista mun rinnoissa on kun ne on niin pienet, että jos joku syöpäpatti tulee niin se varmaan näkyy ja selvästi:)Ja toisaalta ajattelin, että vaikka rintasyöpä joskus tulisikin, niin ei näissä mun rinnoissa olis paljon pois leikattavaa, hehe:)
Kyllä minäkin arkailen vieläkin julkisesti imettämistä siis tarkoitan tällä ihan kenen muun katseiden alla kuin oman mieheni, olen kuitenkin rohkeasti imettänyt vaikka yleensä yritän rauhallisen paikan hakea. Aluksi "ärsytti" kun esim. anoppi tuli viereen katsomaan kun vauva imee, aivan kuin häntä olisi rintani pienuus kiinnostanut:)) Epävarmuuttani lisäsi myös se kun jotkut ystävät ja jopa oma sisareni kysyi hyvin hämmentyneenä että imetätkö sinä?? Tuttipullojakin tuli lahjaksi koska "eihän kaikki voi imettää..." No ehkä sisu siitä kasvoi ja päätin että tämä tyttö ei luovuta vaikka pienirintainen olenkin. Samalta on minullakin nuo lääkäri/terkkarikäynnit tuntuneet mutta jotenkin niistäkin on selvitty:)
Yhtään en ole katunut että näin hyvin olen jaksanut pikkuisellemme rintaa tarjota, olen aika ylpeä siitä ja toivon että sellainen sinustakin tulee!!
voin vakuuttaa,että tuota samaa tuijottelua minunkin anoppi harrastaa hyväntahtoisesti ja kyllä sitä ihmetystä on riittänyt siitäkin,kun imetin ja vieläkin imetän.Ja onhan se varmaan niinkin,että aidan toisella puolella ruoho on vihreämpää?
Itse en tykkää isoista rinnoistani,niskat särkee,juostessa hölskyy ja sattuu ja sitten näin kesällä se hikoilu ja entäs se riipputissisyys,kun tissit on mahan päällä,,kaupassa jakut on muuten sopivia,mutta sitten ne tissit on siinä tiellä.
Mulla on ollut joskus paljon pienemmät(monta,monta kiloa sitten)ja nautin siitä,tuntuu et ihmisetkään ei muuta huomaa kun ne tissit ja varsinkin miehet siis.On tosi ärsyttävää kun puhutaan,niin että katsottais silmiin,vaan ei kun tuijotetaan niitä tissejä.Kerran kysyinkin yhdeltä mieheltä,että puhutko minulle vai tisseilleni.Meni mieheltä pasmat sekaisin ja oli tosi nolona.tsemppiä.