Realiteettiterapia

Tekoäly kertoo itse realiteettiterapiasta seuraavaa:

Realiteettiterapia on ratkaisukeskeinen ja käytännönläheinen terapiasuuntaus, jonka kehitti yhdysvaltalainen psykiatri William Glasser 1960-luvulla. Sen tavoitteena on auttaa ihmisiä ottamaan vastuu omasta käyttäytymisestään ja tekemään todellisuuteen perustuvia, tarkoituksenmukaisia valintoja, jotka vievät kohti parempaa elämää ja ihmissuhteita.

⸻

🔑 Keskeiset periaatteet

Realiteettiterapia pohjautuu Valintateoriaan (Choice Theory), jonka mukaan:
1. Ihmiset ohjaavat omaa käyttäytymistään – emme voi kontrolloida toisten tunteita tai tekoja, mutta voimme valita, miten itse toimimme.
2. Käyttäytyminen perustuu perustarpeiden tyydyttämiseen:
• Rakkaus ja yhteenkuuluvuus (läheiset ihmissuhteet)
• Valta ja merkityksellisyys (itsensä arvostaminen, vaikutus)
• Vapaus ja itsenäisyys
• Hauskuus ja ilo
• Selviytyminen (fyysiset perustarpeet)
3. Ongelmia syntyy, kun ihminen yrittää täyttää tarpeitaan tehottomilla tai vahingollisilla keinoilla (esim. riitely, vetäytyminen, päihteet).

⸻

🎯 Terapiaprosessin ydin

Realiteettiterapiassa asiakas ja terapeutti tarkastelevat yhdessä:
• Mitä asiakas haluaa? (tavoitteet, tarpeet)
• Mitä hän tekee nyt? (käyttäytyminen, valinnat)
• Toimiiko tämä? (arviointi)
• Mitä voisi tehdä toisin? (suunnitelma muutokselle)

👉 Painopiste on nykyhetkessä ja tulevaisuudessa, ei menneisyyden syiden kaivelussa.
👉 Terapeutti on aktiivinen ja suorapuheinen, mutta kannustava – hän auttaa asiakasta näkemään valintojensa seuraukset ja kehittämään realistisia toimintavaihtoehtoja.

⸻

💡 Käyttöalueita

Realiteettiterapiaa käytetään mm.
• Kouluissa ja nuorisotyössä (käyttäytymisen tukeminen, motivointi)
• Perhe- ja parisuhdeterapiassa
• Riippuvuuksien hoidossa
• Mielenterveystyössä ja vankilatyössä

⸻

🔍 Tiivistetysti

Realiteettiterapia on toimintakeskeinen ja vastuuta korostava terapia, joka auttaa asiakasta:
• tunnistamaan, mitä hän oikeasti haluaa,
• arvioimaan omia valintojaan,
• ja tekemään uusia päätöksiä, jotka vievät lähemmäs hänen omia tarpeitaan ja tavoitteitaan.

Riippuvuus tällaisella palstalla saa usein alkunsa siitä, että tunteet sidotaan tänne. Ihminen hakee lohtua, ymmärrystä tai yhteyttä, ja välillä sitä tuntuukin löytyvän. Mutta koska täällä ei koskaan tiedä kuka on toisella puolella, syntyy jatkuvasti väärinkäsityksiä ja pettymyksiä. Silti jää koukkuun siihen pieneen mahdollisuuteen, että seuraava viesti olisi se oikea tai tärkeä. Se on vähän kuin peliautomaatti: harvoin voittaa, mutta toivo pitää kiinni.

Syntymekanismi addiktiolle on tarvitsevuus, rakkauden ja huomatuksi tulemisen tarve. Siihen tarpeeseen vastaa hetkellinen täysin tuntemattoman ihmisen viesti, jossa henkilö kertoo tuntevansa samoin ja vastaavansa noihin tunteisiin jne. Hyvänolon tunne täyttää koko kehon: Hän siis juuri HÄN rakastaa minua.

Alat etsiä merkkejä tästä samasta ihmisestä, mutta hän tuntuu pakenevan. Käytännössä et koskaan tiedä, keneen joku kirjoitus osuu ja kuka vastaa omiin viesteihisi. Etsit ja etsit. Olet epätoivoinen, missä rakkaasi on ja, miksei hän vastaa.

Käytännössä voi hyvin olla ja onkin usein, ettei hän ole joko lainkaan palstalla tai jos onkin, ei hän päivystä 24/7 siellä.