Automatkalla Petroskoissa

katja.jkl kirjoitti:

Tässäpä matkakertomusta Petroskoista. Laitoin mukaan noita hintatietoja, jos jotakuta kiinnostaa. Pitkä on tarina, mutta ei jaksa lyhennellä. Lukekaa, minkä jaksatte.

Tiistaiaamuna lähdimme aikaisin ajelemaan kohti Niiralaa. Tullissa ei ollut jonoja kummallakaan puolella. Koska olimme reissussa neljä arkipäivää, tarvitsimme myös rekisteröintiä varten Migration-kortin. Niitä ei ole aikaisemmin näkynytkään Niiralassa, joten nyt kysyimme niitä. Tullivirkailija kävikin hakemassa lomakkeita meille ja näin onnistui sekin homma. Muutkin paperit olivat kunnossa, joten tulli meni nopeasti.

Niiralasta lähdimme ajelemaan kohti Sortavalaa. Ennen Sortavalaa on T-risteys, josta käännytään vasempaan Olonetsin, eli Aunuksen suuntaan. Tämä osuus tiestä oli ihan kohtalainen. Joitakin kuoppia tosin oli ja tie aika kapea. Maisemat ovat hienot. Mukana meillä oli reissussa monta (aika huonoa) karttaa ja Lehtipuun Karjala-opas. Tulkittiin kirjaa vähän turhan kirjaimellisesti ja eksyttiin Harlun kylään. Ihan kiva paikkahan sekin oli. Kunnon maalaiskylä. Tiet vaan oli aika huonot ja ihmeteltiin, että tämmöistä kärrypolkuako sitä nyt sitten mennäänkin Petroskoihin asti.

Pääsimme kuitenkin takaisin oikealle tielle. Murheen ristin kohdalla pysähdyimme ja kävimme ottamassa siitä valokuvia. Kummasti sumeni silmissä, kun luki tekstiä: "Venäjä ja Suomi – kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä – kaksi äitiä. Nyt he muodostavat tämän murheen ristin. Itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet yhteen toivossa. Että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä. Jokaisesta."

Kaiken kaikkiaan koskettava muistomerkki. Seuraavaksi ajelimme Prääsään. Tie oli suorastaan loistavassa kunnossa. Ihan uusi ja tasainen melkein Prääsään asti. Muutama 10 km ennen Prääsää tosin tie huononi, mutta kyllä sitä ajeli. Matkan varrella oli kivannäköinen Mangan kylä. Prääsästä suuntasimme sitten kohti Petroskoita Murmanskin valtatietä pitkin. Ei se kyllä oikein valtatieltä näyttänyt, mutta ei se mikään kauhean huonokaan ollut. Jonkun kylän kohdalla oli linja-autopysäkillä ainakin 10 lehmää! Odottivat varmaan kyytiä vai olisivatkohan karanneet jostain :-) Lisäksi näkyi ilves yhdessä kohdassa ja tuntemattomaksi jäänyt iso lintu, haukka vähintään, jos ei kotka.

Hotelli oli siis Karelia. Varauksesta sun muusta näissä viesteissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=104&conference=4500000000000162&posting=22000000009344864#22000000009344864
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=104&conference=4500000000000162&posting=22000000009374226#22000000009374226

Hotellilla on maksullinen pysäköintialue. Kolmen yön pysäköinti maksoi vähän yli 400 ruplaa. Hotelli on aika rähjäisen näköinen päälle päin. Sen edessä on myös matalampi osa, jota ilmeisesti purettiin parhaillaan. Ihan ok oli muuten. Tai siis sisältä suorastaan loistava ja palvelu pelasi.. toisaalta vähän tylsäkin, kun oli niinku liian hieno :-(

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä vaan hotellin ravintolassa, koska kello oli jo niin paljon. Ruoka oli hyvää eikä mitään erikoisen kallista, jos vertaa esim. Pietariin. Noin 1000 ruplaa muistaakseni kolmelta. Kallista toisaalta verrattuna kaupungin ravintoloiden hintoihin. Kahvikuppi noin 60 ruplaa ja oluttuoppikin 110 ruplaa. Kaupungilla ja rannassa oluttuoppi maksoi halvimmillaan 30 ruplaa.

Ruoan jälkeen suunnistimme rantakadulle. Siellä oli oluttelttoja ja saslikkikojuja vieri vieressä ja tosi paljon porukkaa. Rantakiveyksellä istuskeli paljon ihmisiä katselemassa ohikulkijoita. Paljon oli myös lapsiperheitä liikenteessä. Kävelimme rantakadun päähän ja otimme valokuvia patsaista, joita tosiaan riitti. Siellä taisi olla joku puuveistoskilpailukin meneillään, koska patsaissa oli numerot ja tiedot, kuka ne on tehnyt. Otto-Wille Kuusinen piti myös käydä kuvaamassa. Takaisin tullessa istuskelimme jossain teltassa jonkin aikaa. Halpaa oli ja vieressä vielä leikkipaikka, missä poikakin viihtyi kiipeilemässä. Rantakadulla oli myös muita viihdykkeitä lapsille. Pieniä akkukäyttöisiä mopoja ja autoja, hevosratsastusta, pomppulinnoja ja tivolikin. Tivolissa oli aika paljon laitteitakin. Kiva oli esim. gidrodrom, jossa ajeltiin pikkulammikossa veneillä. Maksoi 40 ruplaa yhdeltä, niin kuin muuten mopoajelukin.

Keskiviikkoaamuna suunnistimme aamupalan jälkeen kaupungille. Ensin kävimme katsomassa Leninin patsaan ja Ikuisen tulen. Paikalla oli kauheasti turistibusseja. Enimmäkseen saksalaisia. Suomalaisia ei nähty oikeastaan koko reissun aikana ollenkaan. Ehkä arkipäivänä ei niin paljoa reissuja sinne tehdä tai sitten meillä vaan oli "huono" tuuri :-)

Patsaalta lähdimme Lenina-kadulle ja kävelimme rautatieasemalle asti. Kaupunki muistuttaa vähän Pietaria joidenkin rakennusten osalta, mutta tuntuu kuitenkin rauhalliselta. Lisäksi on myös vanhoja puutaloja siellä täällä. Esikaupunkialueilla näytti olevan aikalailla kerrostaloja, mutta siellä ei kierreltykään. Tosi ihanan näköistä oli joka puolella, kun oli niin vihreää ja kesäistä. Paljon oli patsaita ja suihkulähteitä.

Välillä pysähdyimme kahviloihin ja poikkesimme kauppoihin, muuten vaan käveltiin ympäriinsä ja ihmeteltiin. Petroskoissa oli monta isoa ja hyvää kirjakauppaa. Ostin joitakin karttoja ja kirjoja Petroskoista ja Karjalasta. Lisäksi ostin kaksi levyä ja muovisen miekkailusetin... kauheata shoppailua. Lisäksi kävimme mm. torilla ja taas jossain kahvilassa, jonka nimi oli kai "70 vuotta" tjsp. Siellä maksoi mehu, olut, kahvi ja nakkipiirakka yhteensä 60 ruplaa, että ei tosiaankaan ollut hinnalla pilattu paikka. Salon Sanchesissa (meksikolainen ravintola) kävimme syömässä. Ruoka oli hyvää eikä taaskaan kovin kallista. Paluumatkalla hotellille kävimme vielä Karelia-marketissa. Siellähän olisi ollut vaikka mitä, mutta eipä tullut tehtyä hankintoja.

Torstaina lähdimme sitten kantosiipialuksella Kitzille. Lehtipuun Karjala-kirja kertoi, että laivat lähtee klo 13 ja 17.10, mutta toivoimme, että aikaisempiakin lähtöjä olisi. No olihan niitä, kuulemma klo 9 ensimmäinen. Satamassa olevan Fregattihotellin rakennuksessa on Vodnij voksal, mistä ostimme liput. Kometa lähti klo 12 ja paluu oli 16.20. Liput maksoivat 450 ruplaa suuntaansa ja lapselta 225. Kitzin saarella piti vielä ostaa erikseen sisäänpääsyliput ja ne maksoivat 880 ruplaa yhteensä (12 valuuttayksikköä kpl luki seinässä.). En tiedä, ottiko lapsesta mitään, koska saimme vain kaksi lippua, joilla menimme sisälle. Lipunmyyjä näytti jotenkin neuvottomalta, ei ilmeisesti tiennyt, mitä lapsesta veloitetaan. Aika kallis keikka siis turistihinnoilla, mutta eipä tuolla tietysti usein tule käytyäkään ja hieno kokemushan se oli. Matka saarelle kesti reilun tunnin. Järvellä ja Kitzin satamassa näkyi myös isoja matkustajalaivoja. Mihinkähän lie olivatkaan menossa?

Kiersimme saarella lähes kaikki rakennukset. Sinne asti, missä oikeasti asuukin ihmisiä, ei tosin jaksettu mennä. Talvikirkkoon pääsi sisällekin. Kirkot ja vanhat talot olivat upeita. Paikalla oli myös ihan mukavia mummuja opastamassa taloihin sisälle. Yksi arvasi heti, että olemme Suomesta. Kehui, että oikein hyvä juttu :-) Meillä oli noin kolme tuntia aikaa kierrellä ja siinä ajassa tärkeimmät kohteet ehti kyllä kiertää. Vähän aikaa istuskelimme myös rannassa. Siellä oli matkamuistokojuja ja kahvila. Joku huivi olisi muuten naisten viisasta ottaa mukaan kirkossa käymistä varten.

Illalla lähdimme syömään Kavkas-ravintolaan. Kaksi hatsapuria, 2 olutta, limsa, shopskasalaatti, ranskalaiset ja 2 annosta saslikkeja maksoivat yhteensä 445 ruplaa! Edullinen paikka siis oli ja ruokakin tosi hyvää. Hatsapurit oli kyllä ihan erilaisia, kuin mitä Pietarissa saatiin, mutta hyviä silti. Paikka oli myös hienon näköinen. Kaupan päälle pääsimme seuraamaan vielä naapuripöydän syntymäpäiväjuhlien viettoa puheineen ja yhteislauluineen. Kylläpä olikin pöytä koreana ja vodkakin taisi virrata. Kivan näköiset juhlat oli kyllä.

Jälkiruoalla kävimme vielä Kivaz-baarissa. Se oli ihan täynnä nuorta ja aika lailla trendikkään näköistä porukkaa. Tilasimme leivokset ja cappuccinot. Ihmettelimme vähän, kun tarjoilija kävi ainakin kolme kertaa kysymässä, että ihanko tosi cappuccinot? Me vaan, että kyllä. Toi sitten kaiken muun, paitsi ne kahvit pöytään. Ehdimme syödä leivokset ja tarjoilija haki jo lautasetkin pois. Silloin kysyin, että missäs ne cappuccinot viipyy? Sanoi vaan, että tekeillä on ja poistui paikalta jotenkin vihasen näkösenä. Hetken kuluttua toi sitten pöytään– kauhean isot jäätelöannokset! Olihan siinä jotain kahvinmakuista kastiketta sentään. Meinattiin kyllä siinä vaiheessa kuolla nauruun.. Tuli elävästi mieleen se turun sinapin "maggara, no vihannes" -mainos.. Kielimuuri? Söimmepä sitten annokset kuitenkin naureskellen, ettei vaan olisi arvannut meidän olevan jotenkin kielitaidottomia. Hulluja korkeintaan, kun muut joivat olutta ja siemailivat sivistyneesti kahvia. Me mätimme leivoksia ja jätskiannoksia ilman juomaa :-))))) Halkeamispisteessä vyöryimme sitten tien varteen ja otimme taksin (70 ruplaa) hotellille. Enää ei kyennyt kävelemään metriäkään.

Seuraavana aamuna sitten lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Aunusta.
Tie Petroskoista Aunukseen oli hyvä ja matka sujui oikein nopeasti. Joku pätkä oli taas sitä ihan uutta valtatietä. Tien varrella oli paljon marjanmyyjiä. Jotkut möi kuivattua kalaakin. Oli pitkä riuku vaan, missä silakat roikkui. Ei pysähdytty kuitenkaan ostamaan. Aunuksessa kävimme kiertelemässä torilla. Siellä oli ihan hyvää tavaraa myynnissä, mutta se oli aika pieni. Nähtävyyksiä ei kierreltykään.

Seuraavaksi lähdimme ajelemaan kohti Salmia. Tie oli melko hyvässä kunnossa. Kuoppainen tosin, mutta kyllä sitä ajeli. Matkalla pysähdyimme välillä kuvailemaan Laatokkaa. Salmissa pysähdyimme "keskustaan" ja kiertelimme torin sielläkin. Paljon oli vanhoja taloja siellä. Salmi vaikutti jotenkin hirveän rauhalliselta ja pysähtyneeltä paikalta. Jotenkin oli sellainen tunne, että kaikki tuijottaa meitä. Sivumpaan päätiestä ei lähdetty, vaikka siellä olisi varmasti paljon mielenkiintoista nähtävää. Aikaa vaan oli niin vähän ja teiden kuntokaan ei ole tiedossa.

Salmin jälkeen suuntasimme Pitkärantaan. Se oli aika karun näköinen paikka. Vanhoja neukkukerrostaloja ja tehtaita vaan ja tosi rähjäistä ainakin sen mitä me näimme.

Pysähdyimme sitten ennen rajaa vielä rajamarketeissa ja kävimme syömässä. Tullissa oli noin tunnin jono, mutta muuten kaikki sujui hyvin. Kotiin ajelimme sitten taas vähän tylsempien suomalaismaisemien läpi. Siinäpä tuo reissu kokonaisuudessaan. Hiljaisempi ajotahti ja aikaa pysähdellä kyliin ja muistomerkeille kunnolla pitäisi kyllä olla. Jotain kuvaa seudusta kuitenkin sai ja näki edes pienen vilahduksen oikeasta elämästä siellä. Talot kautta linjan on kyllä lohduttoman huonossa kunnossa, mutta näin kesän aikaan maisemat ovat kuitenkin suorastaan idyllisen upeat. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ollut koko reissun aikana. Auto kesti ja kovin pahasti ei myöskään eksytty. Kerran jäätiin hiekalle kiinni, kun ajettiin tiensivuun, mutta työntämällä siitäkin selvisi... Että kaiken kaikkiaan oikein onnistunut reissu. On se vaan hienoa aluetta, sinne pitää päästä uudestaan autoilemaan oikein ajan kanssa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä