Anonyymi ilman kirjaimia! 99,9999822 prosenttia kansasta luulee omakseen

Sä sanoit joskus aivan aluksi, että kun joku tekee jotain vääryyttä, niin lataa sit sen kuvan jonnekin epämääräiselle sivustolle. Olisko ollut joku ihan eka puhelu ja sivulauseen sivulauseen sivulause. Siitä mun salamyhkäisyys sai alkunsa. Samahan tuo on, vaikkei mitään kuvaa edes olis ladattavana, jos vaan joku kirjoittaa vaikka vaan toisen koko nimen kaiken kansan nähtäville.... Yhtä kamala skenaario. Asia, jota en itselle halua, enkä koskaan ikinä tekis toiselle.

En myöskään välitä siitä, että paikkakunnan entisille tutuille menis mitään tietoa mun liikkeistä. Nimittäin jos asiat ei olis onnanneet meidän välillä, niin koska en oikeassa elämässä tunne sua, niin enhän mä voi tietää, kenelle kerrot. Ei noissa mun asioissa mun näkökulmasta ole aina hurraamista. Tai toi nyt on tekosyy. Mä nyt vaan en kertakaikkiaan kestä sitä, jos ihmiset pamlaa yhtään mitään mun asiaa. Oli se sitten, että mut on nähty postilaatikkolla tai että tunnen jonkun tai että minkä värinen ja merkkinen auto mulla on... Saati sitten jotain arkaluonteista.

No miksi arvelisin kenenkään sellaista edes tekevän, että kukaan oikeasti tekis noin ? No vaikka, jos alkaa ärsyttää kun ei asiat etene tai loukkaantuu toisen sanoista tai jotain. Mistä minä tiedän. Eihän sellaista saa tehdä ja kyllä mä sen tiedän, että se oli silloin sulta heitto vain. Ylipäätään face to face olis varmaan pitänyt tavata heti niinku viikon sisällä, niin olis säästynyt kaikelta väärinymmärrykseltä, spekuloinnilta ja turhalta vänkytykseltä.

Sitten mulla vähän lisäsi pelkoja se, kun avoimesti haukuit mulle sitä naapuria. Ja hei, ei tätäkään kukaan tunnista. Mullehan sillä ei ole mitään merkitystä, kun en tunne henkilöä, enkä sinänsä piittaa. Mä koin asian kumminkin niin, että entä jos minä joudun tuollaisen haukkumisen kohteeksi. En halua. Kyllä mä varmasti teen, ja olen tässä meidänkin tutustumisessa tehnyt, kaikki mahdolliset virheet, että varmasti haukuttavaa löytyisi.

Sanoit itsekin, että alkukäsityksesi ihmisistä saattaa olla usein hyvin negatiivinen, ja olet välillä aika värikkäitä sanankäänteitä käyttänyt tai että saatat tutuille aika rajusti. Pohdin jossain kohtaa, että mä murrun ihan täysin, jos joudun sellaisen sanailun kohteeksi.

Oon ilmestynyt uudelleen ja uudelleen, koska oon miettinyt, että ootko yhtään pehmentänyt mitään niistä tietyistä ajatuksista, mitä ilmaisit koskien elämää ja parisuhdeasioita yleensäkin... Oon pyöritelly mielessä, että jos kuitenkin kaikki luonnistuisi oikeassa elämässä.

En tarkoita näitä sanojani siten, että yritän vetää toista tilille sanomisista, vaan haluan selittää omaa omituista käytöstäni. En mä halua, että jäät sille käsitykselle, että mulla olisi mitään negatiivisia ajatuksia sua kohtaan, kun ei ole. Ja ne mitä mulle on joskus tapahtunut, niin en niitä mitenkään ole ollut kostamassa sulle. En voi sille mitään, että loppujen lopuksi mä oon varmaan niin pelokas ja epäluuloinen, että mun tosi vaikeaa enää tutustua keneenkään, vaikka yritän.

Syytit mua jostain julkisesta likapyykin pesusta. Come on! Kukaan ei tunnista anonyymipalstan kirjoittajaa tai kohdetta. Kohdehan on vain kirjoittajan päässä tiedossa, ja vain sille kohteelle teksti voi avautua. Maailma on täynnä kaiken alkukirjaimisia ihmisiä. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka etsii toista, ihmisiä jotka kaipaa, jotka ghostaa, jotka häipyy... Ei ketään edes kiinnosta, kun korkeintaan että jaa... Ei koske mua.

Vaikka mä nyt tänne tän kirjoitan, niin se ei tarkoita, että mä olisin edes puolella sanalla kertonut sinusta tai sinun asioista kenellekään eteenpäin. En myöskään aio sellaista koskaan tehdä. Jos mä sulle anonyymipalstalle sulle oonkin mun ajatuksia kirjoittanut, niin se johtuu ainoastaan tästä meidän jatkuvan katoamisen dynamiikasta. Oltaisikohan katoiltu myös oikeassa elämässä 🤔...

Niitä haukkuja viimeisestä viestistä en kyllä ota vastaan. Ne työasiat ei olleet tekosyitä, mun puhelimen laturi lienee jäänyt asunnolle ja ainoan lapsen piirteiden haukkumista en ota vastaan. Ihmiset, joilla on ollut sisaruksia, ei tiedä millaista on kasvaa ilman vertaisia. Joka tapauksessa en ota sitä haukkua vastaan, koska siitä ei ole kyllä mun kohdalla kysymys. Mä olen ollut kyllä sellainen, että teen toisen eteen tekemättömätkin ja otan huomioon toista kaikessa.

En tiedä hiffasitko missään vaiheessa, mutta mä kyllä etsin ihan oikeasti loppuelämän kumppania, jonka kanssa elää ihan normaalia elämää, viettää aikaa, olla toisen tukena kaikissa jutskissa, saada itsekin toisesta tukea ja turvaa, ja toteuttaa kummankin haaveita.

Edelleenkin tää viesti on ANONYYMI. Tätä alkaa kuvittelemaan itselleen nyt joku Pete 60v Lapissa, Suski 38v Turussa ja Henkka 31v Helsingissä. Silti vaikka alkaisikin kuvitella, niin alleviivaan, että tässä ei ole mitään tunnisteita eli 99,9999822% LUULEE.

Et halua enää olla missään tekemisissä, ja ymmärrän sen. Ehkä joskus muistat mua, toivottavasti enemmän lämmöllä kuin vihalla. Toivon sulle edelleenkin kaikkea parasta.