Mitäs tässä

Unicorn kirjoitti:

Hei.olen aika varma että minulla on masennus, mun isällä on vakava masennus ja se käyttää lääkkäitä ja senkin isällä oli.Olen nyt menossa 9 luokalle. Vuosi sitten muutimme uudelle paikkakunnale ja olen ollut sitä ennenkin masentunut, mutta sitten se iski aika kunnolla. En oikeen pystynyt enää keskittymään yhtä hyvin kuin ennen, muistini tuntui olevan vähän nojoo ja jaksaminen tuntui mahdottomalta, kesäloman alku ei olisi voinut tulla nopeampaa ja todistuksen lukuaineiden ennen niin hyvä keskiarvo oli hieman laskenut. Mulla on tosi hyvät välit mun äitiin ja me ollaan tosi läheiset, en juurikaan puhu isäni kanssa, kun ei se tule toimeen oikeen muitten kuin niiden harvojen ja valituiden kanssa. Mun äidillä on ollut tosi paljon kestämistä mun isäni kans kun siitä on tullut niin riippuvainen mutsista ja muutenkin. Meillä on muutama menestyvä yritys, mutta mun isä ei enää juuri käy töissä ja mutsi tekee kotoa töitä. Nyt mun äitikin käy joskus psykiatrilla, mikä on tosi hyvä asia, kun sillä on kerran niin kova stressi mun isästä. Olen joskus yrittänyt mutsille vihjasta, että mulla on ollut tosi paha olla, mutta ei se ole oikeen siihen huomiota ole ottanut, enkä oikeen viitsi oikeen keskustella asiasta kunnolla, koska sit mutsi ei enää vaan kestäis. Mä tuun luultavasti kärsiin tästä koko loppu elämen koska tää nyt vaikuttaa perinnölliseltä, enkä tolellakaan halua jäädä tällaiseksi. Mun isä on kokeillut melkein kaikkia mahdollisia lääkkeitä, jotka eivät juurikaan ole auttaneet. Ei tässä muuten mutta olen jo ihan paniikissa kun koulu alkaa, enkä ole ihan varma jaksanko enää ja enkä oikeen tiedä mitä mä sit tekisin kun ei mulla oikeen ole sillee ketään kenelle kenelle mä puhuisin siitä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä