Tuntuu, että voit huonosti.
Oletko mies oikeasti kunnossa?
Anonyymi-ap
31585
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Nämä aistii kyllä
Ihan hyvin voin. Olen vain allerginen aika monelle ruualle. Ja joskus ei vain voi välttää olemasta syömästä niitä ja siitähän sitten tuleekin sellainen epämukava olo...
Voin tunnustaa, että parempiakin aikoja on ollut. Tietyn piirin ihmiset saa mut voimaan huonosti. Energiasyöpöt joilta harvoin saa mitään takaisin...
Sanoppa muuta!..
Mulla on terskan päässä näppylöitä. Ei sen kummempaa.
Oon kuullut, että hieroo vähän tuoreella chilillä niin lähtee näppylät!
Habanerokin käy!
Lopeta, joku vielä oikeesti uskoo.
🤣 No vähän voi kirpasta.
Olen pihkassa yhteen naiseen, välillä parempia ja huonompia mielialoja.
Suru puserossa. On ollut jo kauan.
Ensin luulin et täällä elämässä on enimmäkseen hulluja, mutta sitten yllätyin, ei kaikki välttämättä ole.
Ai, että pisti hymyilyttää
Tämä olikin positiivinen havainto.
😂...
Ei tervepäisenä kyllä helppoa ole kaikkien hullujen ja kierojen keskellä. Ehkä mielummin olisin lievästi hullu tai edes vähån tyhmä.
Ehkä hullu oli huono ilmaisu, koska nimenomaan he erottuvat tasapaksuudessa jompaankumpaan päähän. Ehkä tarkoitin ”hulluja” inhimillisessä mielessä, etteivät anna vakuuttavaa kuvaa itsestään inhimillisessä mielessä.
Vielä elossa. Kyllä se taas tästä.
En ole. Tämä on uusi normaali. Koettelee välillä sietokyvyn rajoja mutta ehkä olen vain herkkä. Muut varmasti kestäisivät paremmin epämiellyttäviä olosuhteita laaja-alaisesti yhtä aikaa kun olet vielä kädet sidottuina tilanteessa jossa happikin kulkee huonosti. Monta vuotta jo. Olen ollut huolissani mielenterveydestäni monta kertaa mutta ei tälle voi tehdä mitään. Olen kokeillut monia ovia ja löytänyt seinän avattuani ne ovet. Nyt pitää jo vähän katseella haeskella että löytää uusia ovia. Intoa ei enää ole kovin paljon, usko alkaa nyt mennä. Ainoa mitä hallitsen on tämä passiivinen oleminen ikäänkuin eteisaulassa jossa olen 24/7 täysin olosuhteiden vallassa. Jos olen levoton niin koen sen paikoillani. Jos olen iloinen niin koen senkin paikoillani. Jos olen surullinen, en ole enää surullinen. Jos olen vihainen, en ole jaksanut olla vihainen enää pitkiin aikoihin ja se onkin yksi parhaimmista asioista. Tämä paikoillaan olo minulle -on kidutusta. Näen edessäni yli 30vuotta elämää tässä eteisaulassa ja yritän parhaillaan oppia hyväksymään sen. Tieto toiminnallisuudesta tulevaisuudessa auttaisi kestämään sen. Tieto vähäisestä toiminnallisuudesta tekee siitä hyvin vaikeaa. Olen rakastunut ja on rakkautta myös johonkin suuntaan, niitä ajattelen koko ajan. Paikoillani. Tuon rakastumisen takia menin eteenpäin mutta se päättyi monelta osalta tie päättyy-merkkiin. Nyt olen kokeillut kaiken mitä keksin. Odotan että Jumala näyttää seuraavan tien tai saan apua joltain. Ilman edellä mainittuja ei tule tapahtumaan mitään. Älköön lukija käsittäkö väärin, minulla on elämäniloa ja olisi paljon halua kaikkeen, pysyvistä kipua tuottavista asioista huolimatta.
Odotan eniten kotia jossa saan tuntea taas olevani kotona pitkien vuosien jälkeen. Sitä kun voin nukahtaa tai levätä sohvalla ja uskaltaa päästää irti siitä kun yritän pitää mielenterveyttäni kasassa. Että tuntuisi siltä miltä tuntui joskus kauan sitten. Paikka missä voi levätä, täysin antautua yöunille ja päästää irti tästä kamppailusta. En edes tiedä olenko normaali enää sitten kun se päivä koittaa. En voi hallita tätä. Jos minun on tarkoitus tulla hulluksi ja elää hulluna sitten kun minulla on se koti, niin minkä minä sille voin. Olen koko ajan yrittänyt kiirehtiä sinne kotiin että pääsisin sinne kun olen vielä normaalin rajoissa. Nyt olen huomannut etten voi hallita tätä asiaa. Olen ymmärtänyt että Jumala on antanut kaikille osansa. Kodittoman osa on olla koditon. Köyhän osa köyhä ja rikkaan rikas. Että se ei olekaan oma valinta jonne voi ponnistella. Että sinulle annetaan temperamentti ja taidot ja tarkoitus. Olen valinnut sydämen ja intuition mukaan mahdollisimman usein ja tähän se on minut tuonut. Kokeilin järkeä mutta se ei vain tunnu oikealta.
Olen hereillä koska tänään oli yksi niistä päivistä kun lamaannuin paikoilleni. Yleensä normaalisti nukkumaan.
Oletko pyytänyt? Oletko kiittänyt? Katunut? 😊 taivas ei ole maan päällä. Tämä paikka on meidän tie ja totuus. Helvetti on täällä. Ssatana ottaa kaiken sinusta mitä annat. Se haluaa kaiken vain tarjoustalon mainoslehdellä. Aina lupaa sinulle parempaa ja uudempaa. Mutta ruokkiiko se sinun henkeä sisällä. Tuskin
Love&peace
Minulle koti on siellä missä sydämmeni on. Kun haluan olla jonkun kanssa ja tuntea laitan kynttilän palamaan. Tuleen katsominen rauhoittaa ja avaa sydäntä. Laita sormenpäitä vuorotellen yhteen ja puhalla tyhjentävästi ulospäin.
Puhu itsellesi kauniita asioita. Kehosi on temppelisi. Pidä siitä hyvää huolta. Älä anna pahan juurtua. Rakasta ja levitä sitä hymyä hyvää oloa rakkautta välittämistä. Koska se mitä sinä lähetät energiaa ulos. Sinä myös saat sitä mangneetin lailla takaisin. Nauru on jumalan tapa poistaa surua ihmisestä
Olen pyytänyt ja kiittänyt. En tarkoita olla parempi kuin muut kun kerron tämän, kerron objektiivisesti. Olen aina koko elämäni pyrkinyt hyvään ja tehnyt valintoja sen mukaan mikä on oikein myös muille. Olen puhunut myös muille että on tärkeää pyrkiä hyvyyteen. Tietenkin minäkin olen tehnyt virheitä kuten kaikki. Näyttää vaan siltä että minua rangaistaan pienimmästäkin virheestä ja muita ei. En ole kateellinen mutta se väsyttää. Tai ehkä syntini ovat juuri tämän arvoiset.
Onneksi, tunsin tänä aamuna vahvasti sen minkä ennenkin: Jumala kannattelee.
Taivas ei tosiaan ole maan päällä, mutta jostain syystä olen aina nähnyt sen täällä. Nyt on vaikeaa kun en näe sitä yhtä selkeästi. Olen nähnyt sen ihmisissä, luonnossa, eläimissä. Rakkaudessa ja yhteisöllisyydessä. En tietenkään Jumalan taivasta mutta ihmisen vastineen sille. Vai voiko Jumalan taivaan/rakkauden nähdä. Nyt on vaikeaa kun perheenjäsenten paikoille on tullut jotain muuta. En tiedä onko kyse anteeksiannosta mutta on hyvin vaikeaa tuntea samalla tavalla ja vaalia rakkautta. Yksi ei ole edes pyytänyt anteeksi. En voi myydä sieluani ja mennä häntä kohti tästä asetelmasta. Jotenkin tuntuu että kärsin niin kauan kuin hän minua lyö, vertauskuvallisesti. Ja tuntuu että en voi antaa anteeksi koska ei ole pyydetty anteeksi. Hän ei halua edes olla tekemisissä kanssasi. Minä en ole siihen teoillani syyllinen. Ainoa keino on päästää irti niin suru loppuu mutta kuinka vaikeaa on päästää irti läheisestä josta ei koskaan halunnut päästää irti. Järjetön ajatuskin. Tuntuu että on pakko eikä sitä kysytä minulta.
No aika yksinäistähän tämä on.
Magneetin lailla vetää kaksi yksinäistä toisiinsa kiinni💕
Niin se yleensä toimii. Eli kaava on = kummatkin haluaa 😊
En tiedä onko minulla mitään merkitystä naiselle. Siksi en omi täällä oikein mitään. Olen liian arka. En voi mitenkään vakuuttaa naista että voisin olla hyvä mies hänelle. Tyhmäkin olen.
Tuntuu että teen kuolemaa
Miksi tuota pitäisi tässä alkaa julkisesti pohtimaan?