Mieheni lähti armeijaan

Heips kaikki odottajat!
Täällä tyttö 22, kirjottelee hivenen apeissa tunnelmissa.
Saatoin kultani asemalle, määränpäänä hällä Vekaranjärvi. Tarkalleenottaen siitä on 7½ h, nyt jo ikävä!
Vaavi potkiskelee masussa, viikkoja 24 kasassa. Kaksin me meinataan pärjätä, kunhan saahaan iskä välillä kotiin.
Olo on aika toivoton, olemme mieheni kanssa kun paita ja peppu.
Kertokaa hyvät naiset miten miehen armeija-aikana pärjäsitte? Helpottuuko olo, tottuuko ikävään?
Jos joku on samassa tilanteessa, haluisin ehdottomasti tutustua!
Ihanaa kesää kaikille!
7913
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Terve... meidänki herra vekaralle lähti tänä aamuna puolen päivän aikaa!!! Itku tuli vasta illalla ku ymmärs et se ei olekaan vieressä!! Viikkoja miulla 19 4 ja mekin aijotaan pärjätä kaksistaan... näyttää siltä että en ole tulevana puolen/vuoden aikana ainut mahapystyssä vierailija vekaralla :)

tää on kyl raastavaa...

Äänestä
  • Kiva kun on kohtalotoveri!
    Mä taas vetistelin koko vlopun, saimme tiedon lähdöstä vasta viime perjantaina.
    Lykkäysanomus ei menny läpi:(
    Vaavi kerkee parikuiseks ennen ku mies palajaa...
    Jos kiinnostaa porista, vaihdetaan meiliosotteet...
    Tsemppiä joka tapauksessa teille! Eka yö on pahin... kai?

    Äänestä

vuonna 2000 syyskussa syntyi meidän pikku neiti ja isä lähti armeijaan tammikuussa-01 eli neiti oli 3kk ikäinen...
helpompi ehkä odottajana olla yksin,kuin pienen nyytin kanssa,luulisi ainakin.
siinä minä valvoin ja itkin ja vaihdoin vaippoja YKSIN. mies pääsi onneksi vkl kotiin ja viikollakin illalla,mut oli se yhtä hullunmyllyä. Isä kun pääsi vihdoin kotiin oli neidillä ikää jo 10kk. vauva aika meni siis ihan ohi meidän isiltä,häntä itseäänkin harmittaa :(
syntyi kuitenkin toinen pallero jota hän sai hoitaa ja nyt jo kolmatta odotellaan :)

tsemppiä teille,tiedän et ei ole helppoa!

Äänestä

Mun poikaystava lahti sinne myos, samaan paikkaan..Mulla viikkoja nyt 16 2, LA siis 25.12. Jos se kulta sielta palais puolen vuoden jalkeen, niin ei vauvan kans tarvisi kauan yksin olla..Mutta nyt kylla tuntuu pahalta..

Mutta tavallaan ihana kuulla, etta muita on ihan samassa tilanteessa..

Jaksamista kaikille..mailiosotteita olis kiva vaihtaa..

Äänestä

Heips!!

eka yö takana... uni ei tullut silmään... mietin kultaa!! Taas ajattelen et mitäköhä se siellä armeijassa tekevi.. itkuja tulee varmasti monia vielä!! Tänää kai rannalle ystävien kanssa loikoileen... ajatukset ei vaan vaihda suuntaansa vaikka mitä tekis :(

täs on maili [email protected]

Mailailkaa ihmees... muutenkin voidaan vaikka yrittää piristää toisiamme odotuksen ihanuuksil ja kurjuuksil :)

Äänestä

Täällä tyttö 19v, ja mies meni eilen Säkylään. Viikkoja mulla myös 24, tarkalleen siis 24 4. Eilinen oli kyllä kamala päivä, tuntui niin toivottomalta, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Kyseessähän on enää 179vrk, jos puolivuotisista on kyse ja sehän on häviävän pieni aika ja eikös siitäkin miinusteta vapaat(?)Vielä kun ottaa huomioon että melkein joka viikonloppu saa miehen kotiin niin jo helpottaa.Tämä eka kaksviikkoinenhan se pahin on. Pientä ärsyyntymistä on nyt ilmaantunut, välillä sitä miettii miksi omakin ukko niin monella vuodella lykkäsi armeijaan menoa että nyt on mentävä,juuri kun vauva olisi tulossa..mutta hänhän menettää vain osan kahdesta ensimmäisestä kuukaudesta jonka jälkeen saa muutaman viikon ihan vain olla kotosalla ja pitää huolta äidistä ja vauvasta.=)
Raivostuttaa ajatella että siellä pojat leikkii pyssyleikkejä kun kotona olisi oikeitakin töitä tehtävänä, kotia laitettavana vauvaa varten! =D

Äänestä

Täytyy sanoa, että onneks en oo teidän tilanteessa. Minä kun otin aikoinaan sellaisen miehen joka oli jo ehtiny intin käydä:) Mutta jaksamisia teille jokaiselle ja aurinkoista (sitä tuntuu olevan) kesän jatkoa!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


alakulo kirjoitti:

Heips kaikki odottajat!
Täällä tyttö 22, kirjottelee hivenen apeissa tunnelmissa.
Saatoin kultani asemalle, määränpäänä hällä Vekaranjärvi. Tarkalleenottaen siitä on 7½ h, nyt jo ikävä!
Vaavi potkiskelee masussa, viikkoja 24 kasassa. Kaksin me meinataan pärjätä, kunhan saahaan iskä välillä kotiin.
Olo on aika toivoton, olemme mieheni kanssa kun paita ja peppu.
Kertokaa hyvät naiset miten miehen armeija-aikana pärjäsitte? Helpottuuko olo, tottuuko ikävään?
Jos joku on samassa tilanteessa, haluisin ehdottomasti tutustua!
Ihanaa kesää kaikille!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu