Minun matkani toipua on alussa. Mun ex-narsistini lyttäs ja halvensi mua siihen asti, kun mä tajusin, et enhän mä rakasta tota paskiaista enää pätkääkään. Sitä ennen mä olin onneton ja yritin kovasti miellyttää, et hän rakastais mua. Kerran sit ku hän oli jossain dokaamassa, mä huomasin toivovani, ettei hän enää tulis takasin. Sitä vapautuksen tunnetta! Miua ei enää kiinnostanu, mitä hän musta ajatteli. Miä tajusin et hän ei ollu ikinä oikeesti rakastanut mua ja mun rakkaus taas oli kuollu. Erohan se siitä tuli. Olinhan mä vähän kolhiintunu ja allapäin jonku aikaa, mut sitä eroa hänestä mä en surru sekuntiakaan. Ja kun mä tajusin sen, et kaikki se paha, mitä hän oli mulle suustaan syytänyt, oli yhtä epätotta ku hänen rakkauden vannomisetkin, niin mun oli helppo alkaa toipumaan siitä myrkyttäjästä.
Tsemppiä narsistien uhreille
Anonyymi-ap
1386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos