Satiiri on satiiria ja eihän näin voisi tapahtua elävässä elämässä. Vai voisiko?

Simo Grönroosin kolumni: Äänestäjien maahantuontia
PolitiikkaKolumnit
28.09.2025 |10:18

Saksalainen kirjailija Bertold Brecht irvaili aikanaan DDR:n diktatuuria käsitelleessä runossaan, että jos kansa menettää hallituksen luottamuksen, niin eikö olisi helpompi vain hajottaa kansa ja valita uusi.

Satiiri on satiiria ja eihän näin voisi tapahtua elävässä elämässä. Vai voisiko?

Maahanmuutto rapauttaa suomalaisen hyvinvointivaltion rahoitusta ja heikentää suomalaisen duunarin työmarkkina-asemaa, mutta vasemmistopuolueet ovat tästä huolimatta samassa rintamassa elinkeinoelämän lobbareiden talutusnuorassa olevien puolueiden kanssa ajamassa avoimia rajoja.

Asialle on myös ilmeinen selitys, sillä heikosti pärjäävät maahanmuuttajat ovat potentiaalista kohdeyleisöä vasemmiston poliittiselle sanomalle. Vasemmisto havittelee siis saavansa maahanmuuton kautta uusia äänestäjiä – hajotetaan kansa ja valitaan uusi.

Asiasta on viimein myös mustaa valkoisella.

Suomen Perustan Taloustutkimukselta hankkiman kyselytutkimuksen mukaan sosialidemokraatit on ylivoimaisesti suosituin puolue vieraskielisten joukossa, joista lähes puolet kannattaa puoluetta. Vihervasemmiston kannatus vieraskielisten keskuudessa on kokonaisuudessaan taas lähemmäs 70 %, josta SDP vie siis leijonanosan.

Tutkimus kertoo lisäksi sen, että mitä heikommista oloista muuttajat ovat, sitä suurempi on vasemmiston kannatus. Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Afganistanista tulevien keskuudessa vihervasemmiston kannatus on jopa 85 %. Mitä huonommin pärjäävä maahanmuuttaja on, sitä helpompi tälle näyttää siis olevan kaupata demariaatetta ”ilmaisista” palveluista ja avoimista rajoista.

Edellä mainittu asetelma luo myös synkän varjonsa sen ylle, että onko kotouttamisteollisuudessa aktiivisesti mukana olevalla ja kotouttamisen resursseja puolustavalla vasemmistolla edes intressiä edistää maahanmuuttajien kotoutumista – huonosti pärjääminen kun näyttäisi korreloivan vasemmiston kannattamisen kanssa.

Demarien puheenjohtajan Antti Lindtmanin on joka tapauksessa helppo hymyillä. Puolue paistattelee galluppien kärjessä, ja maahanmuuttajataustaisen väestön määrä kasvaa kohisten: viime vuonna vieraskielisten määrä nousi lähes 52 000 hengellä kun taas kotimaisia kieliä puhuvien määrä väheni lähes 20 000 hengellä. Suomalaiset korvautuvat siis vauhdilla maahanmuuttajilla – myös äänestyskopeissa.

Ei ole siis ihme, että vasemmistopuolueet houkuttelevat riveihinsä enemmän ja enemmän maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita ja puolueet kampanjoivat toinen toistaan eksoottisimmilla kielillä. Vasemmisto on tajunnut, että kalastaa kannattaa siellä, missä kaloja on.

Myös elinkeinoelämän lobbarien talutusnuorassa kulkevat kokoomus ja keskusta ajavat avointen ovien maahanmuuttoa, mutta eri syistä kuin vasemmisto. Niiden taustaryhmät hyötyvät ulkomaisesta halpatyövoimasta ja väestönkasvun tuomista bisnesmahdollisuuksista, mutta itse puolueilla on toki selittämistä, miten äänestäjille luvattu talouskuri ja turvallisuuden puolustaminen ovat yhteensovitettavissa kehitysmaista tulevan maahanmuuton kanssa.

Elinkeinoelämän lobbarit eivät ajattele kuin omaa napaansa tai mieti asioita seuraavaa kvartaalia pitemmälle. Vaikka suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus ei kokoomusta tai keskustaa kiinnostaisikaan, niin kyseisten tahojen puoluetoimistoilla luulisi kuitenkin fundeerattavan tilannetta jo ihan valtapolitiikan näkökulmasta, sillä molemmat puolueet ottavat takkiin vieraskielisten äänestäjien määrän kasvusta.

Kuinka paljon Elinkeinoelämän keskusliiton maksamat lobbausrahat lämmittävät enää sitten, kun suomalaiset on korvattu maahantuoduilla sosialidemokraattien äänestäjillä?

SIMO GRÖNROOS

suomen uutiset