Arviolta 300.000 työssäkäyvällä suomalaisella on vakava alkoholiongelma.
He ovat sekä miehiä, että naisia, eri ikäisiä ja kaikissa mahdollisissa ammateissa. He ovat pankinjohtajia, sairaanhoitajia, virkamiehiä, opettajia, autokuskeja, lääkäreitä, sihteereitä,jne.
He sairastavat geenivirhettä mikä aiheuttaa päihderiippuvuuden. He ovat alkoholisteja, mutta jäävät vuorenvarmasti koukkuun jos kokeilevat huumeita tai keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.
He juovat monin eri tavoin. Toinen juo joka ilta oman annoksensa tai vain viikonlopun ajan. Toinen taas juo monta päivää putkeen ja on sitten pitkään "kuivilla".
Alkoholisti ei asu veneen alla vaan omakotitalossa tai osakehuoneistossa. Alkoholisti on yleensä ahkera työssään ja pärjää tehtävissään hyvin kunnes vuosien jälkeen runsas käyttö alkaa vaatia veronsa.
On hyvä, ettei alkoholistia saa tällöin potkaista pellolle vaan hänet täytyy ohjata hoitoon.
Hoito vaan ei toimi, ellei alkoholisti itse halua lopettaa juomistaan, ja useinkaan hän ei halua.
Alkoholisti kieltää aina alkoholiongelman olemassaolon itseltään niin kauan kun se vaan on mahdollista.
Alkoholismi sairautena on tabu. Kaikki tuntevat lähipiirissään jonkun alkoholistin, mutta asiasta ei uskalleta puhua koska se on tabu.
Siksi alkoholistit jatkavat juomistaan, kunnes kuolevat sairaalassa "johonkin sydänjuttuun", tai menehtyvät tapaturmaisesti.
Sitä ennen he ovat tehneet omasta ja läheistensä elämästä vuosikausia kestäneen maanpäällisen helvetin.
He ovat sekä miehiä, että naisia, eri ikäisiä ja kaikissa mahdollisissa ammateissa. He ovat pankinjohtajia, sairaanhoitajia, virkamiehiä, opettajia, autokuskeja, lääkäreitä, sihteereitä,jne.
He sairastavat geenivirhettä mikä aiheuttaa päihderiippuvuuden. He ovat alkoholisteja, mutta jäävät vuorenvarmasti koukkuun jos kokeilevat huumeita tai keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.
He juovat monin eri tavoin. Toinen juo joka ilta oman annoksensa tai vain viikonlopun ajan. Toinen taas juo monta päivää putkeen ja on sitten pitkään "kuivilla".
Alkoholisti ei asu veneen alla vaan omakotitalossa tai osakehuoneistossa. Alkoholisti on yleensä ahkera työssään ja pärjää tehtävissään hyvin kunnes vuosien jälkeen runsas käyttö alkaa vaatia veronsa.
On hyvä, ettei alkoholistia saa tällöin potkaista pellolle vaan hänet täytyy ohjata hoitoon.
Hoito vaan ei toimi, ellei alkoholisti itse halua lopettaa juomistaan, ja useinkaan hän ei halua.
Alkoholisti kieltää aina alkoholiongelman olemassaolon itseltään niin kauan kun se vaan on mahdollista.
Alkoholismi sairautena on tabu. Kaikki tuntevat lähipiirissään jonkun alkoholistin, mutta asiasta ei uskalleta puhua koska se on tabu.
Siksi alkoholistit jatkavat juomistaan, kunnes kuolevat sairaalassa "johonkin sydänjuttuun", tai menehtyvät tapaturmaisesti.
Sitä ennen he ovat tehneet omasta ja läheistensä elämästä vuosikausia kestäneen maanpäällisen helvetin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomessa on 300000 työkuntoista työtöntä...
Vaikuttaas siltä että suomessa kaikki on niin kallista - mukaanluettuna työ - kun alkoholiääliöt ei saa mitään tehtyä tehokkaasti vaan toimivat tientukkeena ja nostavat siten kustannuksia suomalaisille tuotteille ja palveluille.
Työttömät sisään; loppuu makuu, viinamäenmiehet ulos - siinä on kansantaloudelle uus tuottavuus tulos-takuu!
Ja usein nää viinatyypit on sellaisia että työyhteisö on sopeutunut heidän tehottomuuteensa ja siksi tuotantotaso ja osaaminen on samaa luokkaa kuin pitkäaikaistyöttömällä. Sillä erotuksella että työtön voi harjaantua mutta alkoholisti vain rapistuu rapistumistaan. Tämän vuoksi alkoholisti-duunareiden korvaaminen työttömillä ei ole minkäänsortin logistinen ongelmakaan.
niitä alkoholin suurkuluttajia, joilla on vielä sosiaalinen tausta. Sitten kun kaikki tuo katoaa, heistä tulee alkoholisteja.
Eli siis yli joka kymmenennella suomalaisen tyontekijalla on vain 3 vaihtoehtoa:
1) Haluta raitistua ja parantua
2) Kuolla tapaturmaisesti
3) Saada sydankohtaus
Nykyisistä nuorista, kahtapuolta kahdenkymmenen ikäisistä nuorista, n. 70-80 % käyttää alkoholia ja valtaosa runsaasti. Isolla osalla juovista nuorista on jo olemassa oleva alkoholiongelma, toisin sanoen he ovat alkoholisoituneet. Heidän mielestään 2-3 kertaa viikossa otettu känni kuuluu "trendiin".
Kauanko trendi jatkuu?
Mielenkiintoista nähdä ehkä 10-20 vuoden kuluttua, kuinka paljon suomessa on alkoholiongelmaisia.
Tämä juova sukupolvi näyttää sen meille.
Trendikkäästi!
Olisko parempi ettei kävis töissä ollenkaan???
Mites saataisiin ei-alkkikset töihin, kun niitäkin on! Eli pahasta lorvikatarrista --kroonisesta sellaisesta-- kärsivistä.
Yksi väestönosa eräät maahanmuuttajat, jotka eivät juo, mutta ei työkään maistu!
Keksipä ratkaisu tähän ongelmaan, ja puhu sitten suomalaisista juoppoista, please!!!
Parempi kuolla sydänkohtaukseenkin, kun kitua raittiina ja sairastua syöpään. Kyllä on Jasullakin ahdas katsantokanta. Ei voi kuin ihmetellä. Mihin ryhmään itse kuulut?
Tunnut olevan kovin suvaitsevainen?
En ole Jasu, mutta haluaisin tietää, mihin ryhmään minä kuulun?
Siis tuossa työtön/työssä/raitis/juoppo-määritelmässä.
Kävin töissä 25 vuotta. Alkoholinkäyttöni lisääntyi kokoajan. Ei kuitenkaan vielä poissaoloja. Krapulassa ja "huonossa hapessa" työskentelyä kuitenkin yhä enenevässä määrin.
Sitten eräänä päivänä ilmoitin kesken työpäivän, että nyt minä lähden hoitoon. (Viiden viikon sairaslomatodistus toimitettiin asianmukaisesti työpaikalleni jo seuraavana päivänä). Viiden viikon kuluttua palasin työpaikalleni "uutena miehenä".
Siellä odotti minua lopputili. Perustelu: Luvaton poissaolo itseaiheutetun sairauden vuoksi!
Tästä on kulunut nyt kolme vuotta.
Kolme vuotta raittiina ja työttömänä on siis jo kulunut.
Mihin "tapausluokkaan" kuulun?
(p.s. en ole katunut sekunttiakaan hoitoonlähtöpäätöstäni. Juomaan en ala vain sen takia, että voisin taas olla töissä.)
Yritätkö nyt väittää että olet ollut työttömänä kolme vuotta sen vuoksi että sinut laittomasti irtisanottiin?
Suomessa on sentään lainsäädäntö joka estää tuollaiset irtisanomiset. Etkö hakenut lakiapua? Jos et, olet luuseri.
Puhuisit totta, täälläkin.
Olen kaikilta osin kanssasi samaa mieltä. Avainkysymys alkoholismin kehittymisessä on itsetuntemus ja rehellisyys itselleen ja muille. Jos ihminen pystyy myöntämään itselleen, että alkoholi on hänelle ongelma ja tiedostaa jo etenevän alkoholisminsa, ennuste on mielestäni hyvä.
Jos tätä rehellisyyttä ei hänestä löydy, alamäki tulee jatkumaan. Olen jo aikaa sitten myöntänyt itselleni olevani täysi alkoholisti, ja se avasi portin itsetutkiskeluun ja -tuntemukseen, jonka ansiosta olen mielestäni saanut kontrollin päälle, ja otan kuppia vain kerran pari kuussa. Mutta en tietenkään ole varma itsestäni, voi olla, että vielä heittää putken päälle, mutta päivä kerrallaan ilman mitään kalenteriin tuijottamista.