epätoivo

Meidän vauvelit nousevat joka aamu PUOL VIIS, joten et ole ainoa :)

On äitejä jotka voisivat välillä hoitaa lapsiasi,jolle sinun ei tarvitse maksaa.Onhan sinun saatava omaa aikaa,että jaksat.Kannattaisiko sinun käydä juttelemassa neuvolassa?Oletko kertonut miehellesi väsymyksestäsi?On rankkaa,kun on pienet lapset,ja on tosi tärkeätä,että saat itsellesi apua,että jaksat taas eteenpäin.Usko kyllä kaikesta selviää,vaikka joskus tuntuu vaikealle.

minä kanssa yritän aina luvcata että huomenna olen parempi,mutta olen yrittänyt ajatella että pakkkohan lapsien on myös tottua siihen että tunteet vaihtelevat ja aina ei voi olla kivaa vaan esim pitää niillä omilakin leluilla leikkiä

Kuulostat Josefiina aika masentuneelta, vaikka sinnikkäästi yritätkin valaa itseesi positiivista asennetta.Kirjoituksessasi tuot myös esiin itsetuhoajatuksiasi , minusta tilanteesi on jo vakava.
Apua on kyllä tarjolla. Suosittelen sinua ottamaan yhteyttä paikalliseen ensikotiin, jossa toimii myös baby blues työntekijä. Saat sekä käytännön-, että henkistä tukea.Myös neuvolassa kannattaa puhua asiasta.
Haethan apua itsesi ja lapsiesi takia, yksin on hyvin vaikea nousta jos tuntuu että voimat ovat ehtyneet.

Sanon vinkin että lapsia ei kannata tehdä jos niitä ei jaksa hoitaa!
kivahan niitä on tehdä mutta ei ikinä muisteta että vastuun joutuu kantamaan tekemistään!
minulla neljä lasta enkä päivääkään ole katunut vaikka heräämme joskus viideltä ja vanhin on 6 vuotias!
ja nuorin 3kk.
silti jaksan paahtaa lasten kanssa vaikka mies menee kuudeksi töihin ja tulee kuudelta töihin

kuulostaa tosi tutulta. Muistan hyvin nuo ajat omassa elämässäni, kun lapset olivatpieniä ja univelka tuntui olevan jatkuvasti päällä. Miten viikonloput menevät, vai onko miehesi silloinkin töissä? Voitteko keskustella asiasta. Onnistuisiko, jos vuoroaamuin nukkuisitte miehenne kanssa pitempään. Onko sinulla omia ystäviä, joiden kanssa voit jakaa kokemuksia ja asioita. Ne asiat, joista tuossa kerrot ovat yhteisiä kaikille pienten lasten vanhemmille.

Sinulla itselläsi on väliä, olet lastesi ainoa äiti ja olet myös nainen. On helppoa sanoa että lapset kasvavat nopeasti ja pian heidän leikki-ikänsä on vain muisto. Onko sinulla mitään mahdollisuutta matkustaa lasten kanssa vaikkapa mummolaan, jossa joku muu hoitaa lapsia vähän aikaa, että saat nukkua ja koota voimia. Yritä etsiä vaikka joku äiti-lapsikerho, jossa voit tavata toisa aikuisia.

Kyllä sinä selviäthengissä, ihan varmasti. Elämällä on sinulle paljon annettavaa ja olet jo saanutkin, kun sinulla on kaksi lasta. Ei ole häpeä pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Ymmärrän sinua hvyin, yritä jaksaa.

Eipä sinun kannata ajatella hengen viemistä itseltä. Silloin lapsillasi vasta hätä olisikin. Parempi heillä on kun sinä olet olemassa vaikka olisitkin väsynyt. Mutta miksi yrität olla niin täydellinen äiti? Miksi ulkoilet niin paljon ja kehität jotain mielenkiintoista joka päiväksi??? Sitä en ymmärrä. Jos olet väsynyt niin miksi pitää tehdä tuolla lailla. Ota rennommin. Menkää ulos jos siltä tuntuu tai tarvitsee käydä kaupassa. Ette mene jos on kivempaa tekemistä sisällä tai kotitöitä rästissä. Miksi äitiydestä on tullut tämmöistä suorittamista??? Tai elämästä yleensä nykyaikana. Aina muka parempi jos suoritetaan. Perinteisesti mies on ollut se "doing" ja nainen "being". Ota nyt oppia buddhalaismunkeilta ja opi tuo "being". Eivät lapsetkaan aina jaksa tuota "doing" mentaliteettia. Anna heillekin rauha rentoutua joskus eikä aina viilettää sinne tänne ja suorittaa.

Saatan kuvitella miltä tuntuu. Voisin allekirjottaa lähestulkoon joka lauseen! Saman ikäiset lapsetkin..voimia sinulle. Itken ja kirjoitan. Nytkin pitäisi nukkua.

Hei ap. Haluaisitko laittaa minulle meiliä? Olen aika samanlaisessa tilanteessa itse, samanikäiset lapset ja mies aina töissä. Jaksan nyt tällä hetkellä ihan hyvin mutta huonoja jaksoja tulee välillä. Voisi vaikka jutella enemmän jos jaksat ottaa yhteyttä. [email protected] (saa muutkin kirjoitella jos siltä tuntuu)

Älkää puhuko epätoivosta jos vähän väsyttää ja lapset valvottaa. Oikea epätoivo ja masennus on niin kauhea olotila ettei siihen ole sanoja. Se syö sinun sielusi, koko sinun elämäsi ja kaiken mikä on koskaan mitään merkinnyt. Et voi nukkua, et voi olla hereillä, kaikki voima menee pelkkään hengittämiseen. Jokainen sekunti on mieletöntä ponnistelua. Haluaisit repiä pääsi irti, koska et kestä omaa olemassaoloasi. Joten älkää vittu puhuko masennuksesta ja epätoivosta jos lapsi ei nuku. Vituttaa tollaset ruikuttajat jotka ei tiedä oikeasta masennuksesta mitään.

Sinä vaadit itseltäsi aivan yli-inhimillisiä ponnistuksia. Ei ole mikään ihme, että olet väsynyt. Älä yhtään välitä niistä muutamista vähättelevistä, typeristä viesteistä - tämä on Suomi24.fi ja täällä saa kakkaa niskaan :( Olet myös saanut paljon fiksuja viestejä.

Univelka sekoittaa pään ja aiheuttaa mieliala-ongelmia. Itse masennuksesta monesti kärsineenä tunnistan tuon puheesi siitä, kuinka toivot vain, että tilanteesi loppuisi. Sinulla on päällä uupumustila ja aivosi kemiat ovat sen tähden sekaisin.

Tilanteeseen on saatava muutos nukkumisen osalta, ainakin. Kun nukutte paremmin, voi omakin olosi kohentua jo siksi. Voi olla, että tarvitset vielä muutakin, mutta nukkumisesta kannattaa aloittaa.

Miehelläsi on varmasti rasittava työ, mutta NIIN ON SINULLAKIN. Muista se, että se, mitä teet kotona, on TYÖTÄ, rankkaa työtä, ihan totista työtä. Miksi siis on niin, että vain sinä valvot?

Vai heräättekö te molemmat lasten itkuun?

Olisiko parempi, että jakaisitte yövelvollisuudet?

Kun minulla meinasi pää hajota ja unirytmini oli niin sekaisin, etten saanut enää ollenkaan nukutuksi, siirryin muutamaksi yöksi toiseen huoneeseen tulpat korvissa nukkumaan ja otin unilääkettä. Voin suositella sinulle melatoniinia. Apteekista saa sitä ilman reseptiä 1 mg pillereinä. Reseptillä melatoniinia saa aina 5 mg pilleriin asti. Oma annostukseni on n. 3-4 mg. Oma kokemukseni melatoniinista on, että se nukuttaa yhtä tehokkaasti, kuin Imovane, joka on unilääke. Mutta ihmiset ovat yksilöitä tässä.

Suosittelisin myös, että puhuisit neuvolassa väsymyksestäsi. Olisiko sinulla mahdollisuutta saada sitä kautta lastenhoitoapua?

Lisäksi vanhempi lapsistasi on kohta sen ikäinen, että hän voisi mennä esim. puolipäivähoitoon? Voisit nyt jo ruveta kyttäämään paikkaa, koska voi olla, että joudut odottamaan.

Oma lapseni oli 2 vuotta 3 kuukautta, kun hän meni hoitoon. HÄn on kokopäivähoidossa 4 päivää viikossa, aina ma-ti ja to-pe. Ensin minulla oli tästä huono omatunto, mutta lapseni on viihtynyt valtavan hyvin. Äidin tarjoama aktiviteetti ei enää riittänyt hänelle ja hän nauttii hoidossa olemisesta. Jos nipistätte jostain muusta menosta, olisiko tällainen järjestely teille mahdollista mitenkään?

Uskon, että 1 -vuotiaan kanssa päiväsi olisivat rennompia. Voisit myös silloin ottaa torkut lapsesi kanssa.

Uskon, että miehesi on tietämätön tilanteesta. Oletko puhunut hänelle väsymyksestäsi? Tietääkö hän tilanteen vakavuudesta ja itsetuhoajatuksistasi? Näytä hänelle tämä keskusteluketju.

Miehesi varmasti rakastaa sinua ja lapsiaan paljon. Te olette hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset. Jos hän tietäisi, mikä tilanne sinulla on, hän ymmärtäisi, että hänen rakkaimpansa on nyt uhattuna. Miehillä on yleensä käytännön ratkaisuja ongelmiin ja käytännön ratkaisuja sinä juuri tarvitset. Sympatia ja kuuntelu tietenkin ovat tärkeitä, mutta tärkeintä on nyt tehdä tilanteeseen jokin muutos, jotta jaksat paremmin.

Kerrohan, miten tilanteesi etenee. Vaikka täällä saa välillä ilkeitä viestejä, huomaat että täällä on monta äitiä (minä mukaanlukien), jotka ovat kokeneet samaa.

Tsemppiä ja taistelumieltä!!!!

Hassu ajatus mutta keinutuoli auttaa kunhan lapset eivät pistä sormiaan jalasten alle. Minulla lapsi päätti leikkiä yöllä. Sen sijaan että olisin aloittanut kamppailun menin keinutuoliin joka meni tosi hyvin makuuasentoon ja torkuin siinä muutaman tunnin. Ongelma meni ohi parissa kolmessa yössä eikä lapsi sen jälkeen herännyt yöllä. Samoin kun he olivat aivan pieniä ja vatsaa nipisteli keinutin heitä rintaani vasten keinutuolissa ja ongelmat haihuivat nopeasti. Siinä samalla kun lapsi tuntee turvaa ja rakkautta saa itse levätä ja tuntea omaa rakkauttaan lastaan kohtaan. Joskus tunnelma ja rakkaus on parempi kuin levoton uni. Yhden sairaan lapsen kanssa tosin olin uupunut. Nukuin koiranunta pitämällä lasta kädestä kiinni että jos hän kuolee tai on muuten hädissään herään siihen. Muutaman kerran oli pakko antaa elvytystä.Useamman yön koiranunen jälkeen sain sukulaiseslta yhden uniyön ja se oli paras lahjani. Siitäkin selvittiin. Mies oli matkatöissä eikä ollut perheen asioista huolissaan. Ei soittanut eikä kysynyt. Viikonloppuisin kävi tuomassa likaiset vaatteet pesuun ja lähti huvittelemaan. On rakkautta ja rakkaudettomuutta mutta on meidän vallassamme kumman valitsemme ja lapsille kuuluu aina rakkaus. Miehelle täytyy tehdä selväksi että hän on itse tehnyt lapsensa tosin vaimon avustuksella ja on yhtä vastuullinen heistä. Vaimo ei ole prostitoitu jonka palvelukset maksetaan rahassa ja jos niin olisi mikään raha ei riittäisi vaimon tekemän kotityön ja lastenhoidon korvaamiseen. Yhä nykyäänkin jää usein huomaamatta se että synnytyksestä toipuminen voi pahimmillaan useita vuosia. Kun sen päälle tulee huolet, murheet, valvomiset, aviomiehen laiminlyönnit yms. sen kaiken maksavat lapset jotka ottavat elämisenmallin omasta ympäristöstään vaikka tietoinen muisti ei niitä muistaisikaan. Aikuiset, toisesta huolehtimenen on ainoaa rakkautta ei omassa sydämessä kasvatettu kiihko ja kiirehtiminen lakanoitten väliin joko omien tai muitten.

vaatikaa nyt hyvän sään aikana väsyneet äidit ne isät sieltä töistä enemmän kotiin!!! ja vaatikaa että ne oikeesti osallistuu arkeen iltaisin/ viikonloppuisin / lomilla!! Onko oikeesti pakko tehdä niin pitkää päivää? Asuntolainat saa lyhennysvapaalle jne.. itse ainakin selvisin synnytyksenjälkeisestä masennusksesta siten, että kielsin isännältä olemaan minuuttiakaan ylitöissä. Varsinainen justiina olin kaulimen kanssa vastassa jos myöhässä töistä tuli :D ja kun tuli töistä lykkäsin lapset isälle ja lähdin tunniksi lenkille..