Hesari väittää, että naisten johtamat yritykset ovat hyvässä kunnossa: niillä on parempi tuotto ja naisten johtajuus kuvastaa yrityksen moniarvoisuutta.
Olen itse ollut sekä miesten että naisten alaisena. Ihmettelin joskus miesjohtajien "höpöttelyä"; tuntui siltä, ettei asioita voitu koskaan saada tehokkaasti hoidettua ilman joutavanpäiväisyyksiä ja alunperin yksinkertaisista asioista kehkeytyi "muka tärkeää", joka vei työajasta aivan liikaa, kun oikeaakin tekemistä olisi ollut yllin kyllin. Minua tämä kummastutti, kun olin ajatellut naisten käyttäytyvän näin.
Paras pomoni on ollut nainen; asiat hoidettiin tehokkaasti, tasapuolisesti ja kunnolla. Mutta on myös naisjohtajia, jotka eivät uskalla ottaa pomon paikkaa vaikka istuvat sillä. Jos yliopistot naisistuvat ja pojat ovat jäämässä tyttöjen jalkoihin opinahjoja jaettaessa, kuinka meidän käy? Minä ainakin haluaisin tehdä työtä sellaisessa työpaikassa, jossa on sekä miehiä että naisia, pomoina ja duunareina!
Olen itse ollut sekä miesten että naisten alaisena. Ihmettelin joskus miesjohtajien "höpöttelyä"; tuntui siltä, ettei asioita voitu koskaan saada tehokkaasti hoidettua ilman joutavanpäiväisyyksiä ja alunperin yksinkertaisista asioista kehkeytyi "muka tärkeää", joka vei työajasta aivan liikaa, kun oikeaakin tekemistä olisi ollut yllin kyllin. Minua tämä kummastutti, kun olin ajatellut naisten käyttäytyvän näin.
Paras pomoni on ollut nainen; asiat hoidettiin tehokkaasti, tasapuolisesti ja kunnolla. Mutta on myös naisjohtajia, jotka eivät uskalla ottaa pomon paikkaa vaikka istuvat sillä. Jos yliopistot naisistuvat ja pojat ovat jäämässä tyttöjen jalkoihin opinahjoja jaettaessa, kuinka meidän käy? Minä ainakin haluaisin tehdä työtä sellaisessa työpaikassa, jossa on sekä miehiä että naisia, pomoina ja duunareina!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla ei ole kokemusta naisista johtajina, mutta päällikköinä ja esimiehinä heitä on ollut. Hirveitä diktaattoreita ja juonittelijoita. Moni onkin asennevamman takia siirretty toisiin tehtäviin.
Pojat muuten ovat tosiaan jäämässä tyttöjen jalkoihin, eivätkä pelkästään opiskelussa, vaan kaikin tavoin. Tytöt kiroilevat enemmän kuin pojat, juopottelevat kovemmin kuin pojat, kulkevat seksisuhteesta toiseen jo esiteineinä, harrastavat perinteisiä miehisiä pelottomuutta ja lihasvoimaa vaativia lajeja, ovat rajumpia tappelijoita kuin pojat...
Yhteiskunta on sekaisin, kiitos kuusikymppisen hippisukupolven, joka meille tämän rajattoman vapauden lahjoitti. Ihan tällaista tasa-arvoa emme olisi halunneet.
perääkin tuossa kannanotossasi..yhteiskunta on sekaisin..:)Minun mielipiteeni on kuitenkin se, että työkaverina mies on parempi kuin nainen. Ei juonittele eikä "temppuile"..mutta yhteiskunta ns. suosii miesjohtajia. Kumpikin varmaan pätee siinä, missä pitääkin (hakukelpoisuus), ja Ehkä naispomon ja mies- ero tuleekin johtamistavassa...
No kyllä se sillätavalla menee, että miesten johtamissa yrityksissä on sekä loistotulosta tekeviä, että hyvinkin huonoja. Niitä on siksi toisekseen myös huomattavasti enemmän. Naisten johtamia yrityksiä on taas erittäin vähän jolloin muutama hyvä tulos korostuu suhteettomasti. Henk koht. työskentelen erittäin paljon mielummin miesjohtoisessa työpaikoissa, koska naiset ei toistaiseksi ole esittäneet mitään ylivoimaista innovaatiokykyä meillä.
onkin seikka, joka lienee tietoisesti "unohdettu"
median toimesta. Tai sitten media tai tutkija
on sokea. Vertailu on kömpelö. Sellainen pitäisi
tehdä vasta kun kaikissa yrityksissä tasaisesti
miehiä ja naisia johtajina.
On kuin tehtäisiin gallupia vuosia ennen vaaleja
tai ydinvoiman kannatuslukuja, jotta viimein voi-
taisiin tehdä laitos.
Näissä yrityksissä lienee joko naisvaltainen toi-
miala tai ko. johtajat ovat saaneet tehdä tosis-
saan töitä asemansa saavuttaakseen. Näin jyvät
ovat erottuneet akanoista raaemmin.
Jos suhteutus tehtäisiin yritysten määrään ja su-
kupuolettomaan toimialaan, uskon, että tuloksesta
tulisi paljon synkempi.
Minulla on ollut kaksi naisjohtajaa. Toinen oli
asiallinen, mutta tietty tuntuma erityyppisiin
asioihin puuttui. Toinen taas mukava, mutta vir-
heitä tapahtui.
henkilökysymys, eikä sukupuolikysymys. Toisaalta M44 on ihan oikeassa siinä että osittain se on tilastollisesti vääristynyt.
Kyllä tuollaiset sekatyöpaikat ovat parhaimmat, pistää kummatkin osapuolet vähän tsemppaamaan ja näyttämään parhaita puoliaan. Olen ollut paljon miesvoittoisissa työpaikoissa, ja kyllä ne pojutkin osaavat juoruilla ja juonitella.
On ollut monta esimiestä, sekä naisia että miehiä, tähän ikään mennessä. Kyllä tuo loppujen lopuksi riippuu persoonallisuudesta.
Naisilla kai yleisesti voi heikkoutena olla se, että halutaan olla tavallaan kilttejä ja mieliksi jokaiselle työyhteisön jäsenelle ja sen myötä johtajuuden ottaminen voi olla työlästä - tai liian löysää jolloin alaiset ovat tyytymättömiä. Toisaalta naiset ovat usein erittäin vastuuntuntoisia ja sen myötä asiat sujuvat ja niin edelleen. Ja tunneälyä löytyy, noh, ainakin monilta... Parhaat naisesimiehet ovat olleet kannustavia, reiluja ja antaneet tilaisuuden menestyä uralla. Ja huonoimmat ovat selvästi halunneet osoitta hierarkiassa alemmalle että "paikkasi on nyt ja ikuisesti siinä missä olet".
Miehiltä puuttuu joskus tietynlaista tunneälyä, joista voi olla apua henkilösuhteisiin liittyvissä jutuissa. Toisaalta miehet eivät tuhlaa aikaa vatvomalla loputtomasti ristiriitoja vaan tyyli on enemmänkin "tästä poikki". Joskus miesten kanssa on helpompaa olla siinä mielessä, etteivät juonittele takanapäin ainakaan niin paljoa kuin naiset...
Toivottavasti molempia sukupuolia on johtajanpalleilla tulevaisuudessa. Ja toivottavasti myös kyvykkäitä ja asemansa mittaisia kaikki.