armeija on tuskaa

on sulla pokkaa väittää että sulla on tuskaa.
mieti hetki mitä se kundikaveris joutuu kestää.
vässykkä.

Yhyy voi sua raukkaa yhyy. Olisit patistanut poitsufrendis sivariin ja olisitte voineet asua vaikka samassa taloudessa ja duunata kaikkee kivaa

Kyllä nimim. "empatia" vastannut on täysin oikeassa siinä, että varsinaiset koettelemukset lankeavat poikaystäväsi kannettaviksi.

Miltä itsestäsi tuntuisi olla jonkinlaisella vankileirillä simputettavana ja elää pelossa, että siviilissä elävä seuralaisesi ehkä vielä kyllästyy odottamaan sinua?

Kyllä se silloin otti koville kun poikaystävä lähti, mutta kyllä sen kestää. Olen elävä todiste siitä... :) Kyllä tuli hartaasti laskettua päiviä. Mutta pieni varoitus! Poikaystäväsi on luultavasti aivan rätti kun tulee lomille. Voi myös olla hieman äkäinen, tietenkin aivan ymmärrettävistä syistä... Mutta parhaimmassa tapauksessa tämä koettelemus vahvistaa suhdetta.

Tuntuu aika oudolta tuo ajattelutapa...
Siis tottakai se erossa oleminen tuntuu
pahalta, mutta varmaankin ylläolevat kirjoittajat puhuvat asiaa.
Eli sillä poikaystävällä ne vasta bileet ovat, erossa olemisen lisäksi joutuu kituuttamaan armeijassa, paikassa jossa aivojen käyttö on kiellettyä ja ainoa tehtävä kuunnella jatkuvaa jäkätystä ja huutoa...
Itselläni se on edessä, ja luultavasti romahtaisin täysin jos kesken intin saisin tietää että tyttöystäväni on kyllästynyt odottamaan ja löytänyt toisen!
Onhan armeijassa kuitenkin lomat, eli koko 6kk-12kk kestävää rääkkiä ei tarvitse olla erillään, eli ei se voi olla niin kamalaa!
Koittakaa jaksaa ja zemiä teille!

muutaman kuukauden nyt istuu vaikka kepin nokassa. Kyllä se siitä. Koita kestää!

No, mikset itse mennyt armeijaan? Ei tarvitsisi olla niinkään paljoa erossa?