Mun stoori

Jotenkin alkoholinkäyttö lisääntyi ja aloin liikkumaan epämääräisissä porukoissa. Hammaslääkärit asensivat hampaisiini salaa tarkkailu laitteita ja Supon tyypit vakolevat minua vastapäisten talojen katolta.

Jotenkin kun pari vuotta dokasi neukkukuutiossa, alkoi vääjäämätön kiinnostus omaa peräteikääö kohtaan. Ei aikaakaan, niin kämpässämi ravasi jatkuvasti kuppahuulisia irvistäviä nigerialaisnenäisiä askitesvatsoja. Lopulta löysimme ja pascoimme rappukäytävään ja ympäri kämppää kelan maksaessa siivouksen.

Onneksi on kela gold.

Asd

Alkoholin ottaessa tilaa elämästäni jäin aivan yksin ja onnettomaksi, vähitellen, portaittain.

Aluksi ajattelin tämän olevan ihan hyväkin juttu, onhan viinipullo poikineen parasta seuraa. Tämän jälkeen tulee kylään viinipullon isoveli eli 1,0 l pönikkä.

Sitten alkoi hiukan tympäyttää tämä jatkua hönössä oleminen ja valehtelu muka jostain väitöskirjastani, oikeasti paskon vuokra-asuntoni lattioille ja Iltalehdissä haastatellaan poloista vuokranantajaa, jonka kämpän olen paskonut ja kussut pilalle kierrättäen Pirkka-olutta ja eineslihapullia elimistöni läpi.

Olen matalaotsainen ja tyhmä kuukasvo. Lukioaikana vielä ryypiskely ja opiskelu sujui hyvin yhteen mutta yhden yliopistovuoden jälkeen jätin kaiken kesken ja keskityin ripulitarinoihin yliopiston tietokonehuoneessa, kunnes potkittiin ulos jotta todellisten harkkatöiden tekijöille saadaan tilaa.

Nyt elämässä ei ole enää mitään muuta kuin tämä palsta, olen onneton ja keltainen, ilman perheen ja ystävien turvaa. Mistä löytyisi onnellisuus, oi mistä?

Asd