Havaintoja välttelyn ilmiöstä suhteessa. Ensin on molemminpuolinen kiinnostus, tykkääminen, ihastuminen, jopa rakastuminen. Molemmat tajuaa, että tässä on mahdollisuus oikeaan loppuelämän suhteeseen.
Kun ihastuu/rakastuu, se on sekä ihanaa että kauheaa. Mitä syvempää tunnetta, sitä todennäköisempää on, että ne isoimmat pelot myös heräävät. Hylätyksi tulemisen pelko, menettämisen pelko.
Kun pelko viriää, uusi ihminen, ja tunteet hänen kanssaan, alkavat tuntua uhalta. Voi jopa tuntua, että toinen aiheuttaa ne, vaikka ne on omia mörköjä. Pelon tunteen kanssa tulee tukahtumisen ja oman itsen menettämisen tuntu. Tulee tarve saada ilmaa, vetäytyä.
Kun toinen osapuoli vaistoaa tämän, hänessä herää hänen omat pelkonsa. Joko hänkin alkaa vetäytyä tai vaihtoehtoisesti suuntautua korostuneesti vetäytyjää kohti.
Usein tulee tarve jopa lopettaa suhde.
Onko järkeä lopettaa suhde epävarmuuksien ja pelkojen vuoksi, jos suhde on hyvä, oikealta tuntuva. Eikö ne pelot tule joskus kuitenkin kohdattavaksi. Eikö haavoittuvuuttaan voi näyttää, sanoa toiselle, minä pelkään.
Tilan ottaminen itselle on tarpeen, mutta vetäytyminen, viekö se mihinkään, eikö olisi hyvä puhua jossakin kohti toisen kanssa eikä vaan vetäytyä.
Entä mitä se toinen osapuoli voi tehdä. Antaa tilaa ja samalla osoittaa välittävänsä. Jos myös hän vetäytyy, toisen pohjimmainen pelko hylätyksi tulemisesta alkaa näyttää todelta. Puolestaan jos ei anna tilaa vetäytyjälle, tämä vahvistaa hänen tuntuaan siitä, että suhde tukahduttaa hänet.
Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Kun ihastuu/rakastuu, se on sekä ihanaa että kauheaa. Mitä syvempää tunnetta, sitä todennäköisempää on, että ne isoimmat pelot myös heräävät. Hylätyksi tulemisen pelko, menettämisen pelko.
Kun pelko viriää, uusi ihminen, ja tunteet hänen kanssaan, alkavat tuntua uhalta. Voi jopa tuntua, että toinen aiheuttaa ne, vaikka ne on omia mörköjä. Pelon tunteen kanssa tulee tukahtumisen ja oman itsen menettämisen tuntu. Tulee tarve saada ilmaa, vetäytyä.
Kun toinen osapuoli vaistoaa tämän, hänessä herää hänen omat pelkonsa. Joko hänkin alkaa vetäytyä tai vaihtoehtoisesti suuntautua korostuneesti vetäytyjää kohti.
Usein tulee tarve jopa lopettaa suhde.
Onko järkeä lopettaa suhde epävarmuuksien ja pelkojen vuoksi, jos suhde on hyvä, oikealta tuntuva. Eikö ne pelot tule joskus kuitenkin kohdattavaksi. Eikö haavoittuvuuttaan voi näyttää, sanoa toiselle, minä pelkään.
Tilan ottaminen itselle on tarpeen, mutta vetäytyminen, viekö se mihinkään, eikö olisi hyvä puhua jossakin kohti toisen kanssa eikä vaan vetäytyä.
Entä mitä se toinen osapuoli voi tehdä. Antaa tilaa ja samalla osoittaa välittävänsä. Jos myös hän vetäytyy, toisen pohjimmainen pelko hylätyksi tulemisesta alkaa näyttää todelta. Puolestaan jos ei anna tilaa vetäytyjälle, tämä vahvistaa hänen tuntuaan siitä, että suhde tukahduttaa hänet.
Minkälaisia kokemuksia teillä on?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotta vois tuoda haavoittuvuutensa esiin ja olla vetäytymättä, pitäs varmaan tunnistaa pelkäävänsä. Kuinka moni tunnistaa edes, ja koska ei tunnista, pakenee ja alkaa vältellä, koska tuntuu vaan epämiellyttävältä. Ehkä jopa ghostaaminen tulee kuvioon tässä kohti. Mut jos voimakkaat tunteet on ja toisen on tajunnu oikeeks, voi kai sitä tehdä päätöksen, että ei pakene, vaan kohtaa asiat tai ehdottaa aikalisää tyyliin: haluan sut, mutta nyt tartten happee.
Itse yritän pysyä kaukana tämän kaltaisista kumppaneiksi haluavista. He kantavat raskasta epätervettä lastia joka on vaarallista hyvinvoinnille.
Juuri tämä kokemus miehen kanssa, hän pelkäsi, vetäytyi.😔
Vetäytyi julmasti..
😔.
Ehkä kuitenkin odotti, että kohtaatte jossain. Tai että sinä selvennät suoraan tunteitasi.
Välttelevä osapuoli usein kyvytön kohtaamaan omia tunteita ja lisäksi kärsivät itsetunto-ongelmista. Se on tuhoisaa.
Ehkä pitäisi kuitenkin toisenkin kerran yrittää ottaa yhteyttä suoraan. Sitten vasta tietää, oliko todella tarkoitus vältellä. Muutenhan seki, kuka syyttää välttelystä ehkä välttelee, jos ei puhu kohteelle suoraan ollenkaan ja paljasta tarpeellisia ajatuksiaan ja tunteitaan orastavan parisuhteen kannalta.
Kriittinen kanta on viisasta. Miksi tulla? Miksi juuri nyt? Mikä on muuttunut vai onko mitään? Kepeesti ilmestyminen olisi loukkaus.
” Onko järkeä lopettaa suhde epävarmuuksien ja pelkojen vuoksi, jos suhde on hyvä, oikealta tuntuva”
Traumaattista juuri on että rikkinäinen osapuoli rikkoo suhteen tylysti vain koska ei ole tehnyt työtä sisäisien ongelmiensa kanssa . Ne on korjattava, muutoin ei yksikään suhde tule toimimaan. Tämä on se mitä ihmiset elonsa viime metreillä katuvat. Että tyrmäsivät sen oikean ihmisen.
Ehkä usein on vain siitä kysymys, että ei tiedä toisen tilannetta, onko vapaa tai sitten epäilee toisen tunteita eli luulee rakastumisen olevan yksipuolista.
Varsinkin ujoilla ja epävarmoilla ihmisillä usein nämä syynä. Eivät varmaan tarkoituksella välttele, mutta jos eivät kohtaa toistuvasti kaivattuaan, pikkuhiljaa vain hiipuu tuo kohtaamisen mahdollisuuskin. Rakkaus ei vättämättä katoa, mutta tottakai se siirtyy taka-alalle, jos aikaa kuluu, eivätkä kohtaa enää kohdettaan.
Siksi pitäisi kummankin heti alussa tehdä selväksi tunteensa tavalla tai toisella, juttelemalla esimerkiksi suoraan, että molemmat tietävät, että tunteita on puolin ja toisin,
Voimia!